Kestävyysurheilun juttusarjastani puuttuu vielä päätösosa, mutta kirjoitan väliin vähän omia kuulumisiani. Avasin kisakauteni Lehtimäellä 27.12., jonka jälkeen olen kisannut Rantasalmella, Äänekoskella, Hollolassa sekä Itävallassa viime viikonloppuna. Takana on yhteensä siis viisi starttia ja kunto on tapansa mukaan noussut kisa kisalta. Itävallassa meno alkoi tuntua jo normaalilta kilpahiihdolta suoritustekniikan ja hengityksen puolesta. Huonolumisen joulukuun heikot harjoitusolosuhteet ja kovien lajiharjoitusten puute näkyi ensimmäisissä kisoissa epätaloudellisen tekniikkana ja tuntui etten saanut siirettyä suorituskykyä heti suksille. Yleensä viisi kisaa on ollut minulle raja, jonka jälkeen alkaa kulkea paremmin. Lisäksi tammikuussa satanut lumi toi hyvät harjoitusolosuhteet kotiladuilleni ja paransi harjoitusteni laatua huomattavasti, kun pääsin hyödyntämään taas vaihtelevia ja mäkisiä harjoitusmaastoja. On ihana päästä kotiovelta taas ladulle viime talven jälkeen, jolloin joutui ajamaan autolla melkein tunnin päivässä päästääkseen hiihtämään.
Dolomitenlauf-maratonhiihto on Worldloppet-kilpailu, joissa viivalla on timantin kovia naisia ja miehiä. Lähes kaikki 10 sakkiin hiihtävät naiset ja miehet kuuluvat hiihtotalleihin, jossa ympärillä on tuki- ja huoltojoukot, voitelijat sekä harjoitustiimi. Hiihtotalleista on huollon lisäksi apua kilpailun aikaisessa taktiikassa, jossa tallin urheilijat voivat tehdä yhteistyötä. Maantiepyöräilyhenkinen talliurheilujärjestelmä on tullut pitkiin hiihtoihin jäädäkseen ja monet maat ovat kuvioissa mukana. Minun huolto- ja tukitiimiini kuuluu aviomies Juha sekä Squeezyn, Bergamontin ja Compressportin maahantuoja Esko Kotivuori, kuka käytännössä mahdollistaa tukensa ansiosta ulkomaan reissut. Myös Finlandiahiihdon Teemu Virtanen on ollut mukana auttamassa matkan järjestelyissä ja sain käyttää Finlandiahiihdon edustuspaikan kilpailussa. Pienellä porukalla eteenpäin ponnistetaan ja olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Minulla olisi kova halu vielä kilpailla muissakin kauden Worldloppet-kisoissa, jos saamme matkat vain järjestettyä. Erityisesti Transjurassienne ja Engange Ski Maraton kiinnostaisivat.
 |
| Obertilliachin maisemaa |
Palaan vielä Dolomitenlaufiin ja Itävallan lumoaviin maisemiin hetkeksi. Lento Helsingistä lähti viime perjantaina 16.1. klo 8 aamulla ja perillä majapaikassamme Lienzissä olimme samana iltana klo 17. Ehdimme käydä pienen hölkkälenkin ennen iltaruokailua mieleenpainuvassa alppiravintolassa 1680 m korkeudessa. Paikalla oli muiden maratonhiihtojen järjestäjiä ja Dolomitenlaufin edustajia, joiden kanssa keskustellessa ilta vierähti äkkiä ja palasimme majapaikkaan vasta klo 23 illalla. Juha ja Esko alkoivat silloin vasta voidella suksiaan seuraavan päivän perinteisen kilpailuun, mutta minä pääsin onneksi nukkumaan. Vietin lauantaipäivän hotellissa ja tein Lienzissä juoksulenkin etsien maisemareittejä. En lähtenyt mukaan Obertilliachiin katsomaan perinteisen kilpailua, sillä päivä oli viileän sateinen ja tuulinen. Haastavasta 0-kelistä huolimatta miehet selviytyivät 39 km urakasta hyvillä mielin. Juha sijoittui miehissä 45. ajalla 2.47. ja Esko sijalle 75. ajalla 3.27. tehtyään lopussa ylimääräisen harhalenkin. "Pojilla" toimi suksetkin hyvin, joten hiihdosta jäi heille hyvä maku.
 |
| Lähdössä |
Oma kisapäiväni oli sunnuntai 18.1. Aamu valkeni edellispäivää kirkkaampana ja sää oli painunut kevyesti pakkaselle. Nopea keli oli tulossa edellispäivän vesisateen perään pakastessa. Onneksi pieni lumikerros oli satanut jäisen ladun päälle, mikä piirun verran hidasti keliä. Reitti oli muutenkin lyhentynyt alkuperäisestä kolme kilometriä lumenpuutteen vuoksi ja oli nyt vain 39 km. Lähtö oli tuttuun tapaansa erittäin kovavauhtinen ja lyhyen nousun jälkeen tuli heti kovavauhtinen lasku, jossa painavammat mieshiihtäjät tulivat ohitse jokapuolelta. Jäin laskussa hieman muista naisista mutta pysyin kuitenkin näköetäisyydellä. Ainoastaan Holly Brooks pääsi karkaamaan etummaiseen miesletkaan ja katosi näköpiiristä. Saavutin ladun tasaantuessa muut naiset ja jäimme hiihtämään porukassa. Vauhti tuntui sopivalta ja jaksoin hyvin mukana. Hioin matkan aikana kisataktiikkaa ja oloni vahvistui matkan edetessä suhteessa muihin. Tunsin oloni vahvaksi 20 km kohdalla josta alkoi pitkä yhtenäinen nousuosuus. Yritin useita kertoja päästä keulille lisäämään vauhtia, mutta ladun kapeus teki yritykset mahdottomiksi. Minulla olisi ollut voimia kiristää nousuvauhtia selvästi, mutta ei auttanut muu kuin pysytellä muiden naisten takana. Nousun jälkeen oli maaliin saakka tasaista ja laskuvoittoista pätkää, jossa oli erittäin vaikeaa tehdä lopullista irtiottoa vauhdista tulevan peesiavun johdosta. Siirryin vetämään naisletkaa liian aikaisin n. 10 km ennen maalia ja kulutin turhaan voimiani, sillä irtiotto ei ollut mahdollista. Välillä hiljensin ja siirryin taaemmaksi ja yritin uudelleen irtiottoa luulemani mukaan 3 km ennen maalia, mutta todelliset jäljellä olevat kilometrit olivat 6 km. Lisäsin selvästi vauhtia, mutta muut naiset seurasivat perässä kuin junan vaunut. Yritin väsyttää heitä mutta jouduin veturina itse liian koville ja omat voimat eivät riittäneet loppukirissä vastata heille. Porukasta ainoastaan Viron Tatjana Mannima jäi lopussa taakseni, vaikka hän ei ollut tehnyt vetotöitä missään vaiheessa.
 |
| "Naisjunaa" vetämässä |
Jälkikäteen jossiteltuna olisi ollut fiksumpaa säästää lähemmäs loppua omia voimia ja pysytellä itse vain peesaamassa, mutta toisaalta en halunnut jättää ratkaisuja loppusuoralle niin kuin viime vuonna. Yritykseni olisi voinut tuoda tuloksia, joten ehkä se oli vaivan arvoinen. Omaan suoritukseeni ja erityisesti lopun jaksamiseen olen tyytyväinen, sillä kunto näyttäisi olevan vahva ja kestävyys erinomainen. Myös sukset toimivat radan loppuosalla hyvin ja voitelu kesti täydellisesti loppuun saakka. Lopputulos oli 4. sija vain 8 s toiseen sijaan ja loppuaikani 1 t 46 min. Oman kunnon löytymisen merkki on se, että kilpahiihdosta alkaa nauttia, vaikka se pahalta tuntuukin. Odotan mielenkiinnolla Jämin SM 10 km kilpailua kahden viikon päästä. Sitä ennen kisaan Ähtärissä 5 km ja Keski-Suomen maakuntaviestissä 10 km miesten osuudella 3. joukkueessa.
Tulokset:
1. Brooks Holly, USA-Anchorage 1:43.55,6 2. Dabudyk Aurelie, Frankreich 1:46.25,1 3. Confortola Antonella, Italien 1:46.26,1. Alusniemi Sini, Finland 1:46.33,8
Hiihtoterveisin Sini
