Hiihtokauden päätös

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen blogikirjoituksen. Reissun päällä ei ole oikein jaksanut inspiroitua kirjoittamaan ja toisaalta halusin käydä Saami Ski Racen ennen kuulumisten kertomista.

Aloitanpa Rukan SM-hiihdoista, joiden piti olla kauden päätavoite, mutta toisin kävi. Odotukset olivat korkealla matkustaessa Rukalle. Viestihiihdon piti toimia lauantaina sunnuntaille valmistavana harjoituksena ja paikkojen aukaisuna, mutta se jäikin Rukan ainoaksi startiksi sunnuntain vastaisena yönä iskeneen noro-viruksen vuoksi. Tosin osasin hieman etukäteen pelätä pientä sairastumisen mahdollisuutta Eetun oltua oksennustaudissa jo pari päivää aiemmin. Päiväkodissa oli liikkunut noro-virusta ja sieltäpä Eetukin tartuntansa sai. Minulla ei ollut ollut kuitenkaan mitään oireita ennen sunnuntaiaamua, jolloin heräsin etovaan oloon ja tauti iski todella äkkiä päälle. Olin jo kilpatrikoot päällä ja yritin sitkeästi syödä aamupuuroa, joka pysyi ehkä 5 minuuttia sisällä ennen kuin alkoi reilun vuorokauden jatkunut hirvittävä oksentaminen. Olin kuulema povannut Juhalle, että hiihtäisin Rukan maastoissa mieluimmin yhtä kyytiä sata kilometriä kilpaa kuin kokisin tämän. Selvisin taudista vain kahdella pyörtymisellä, kovalla nestehukalla ja parin vuorokauden kuumeella. Siispä en heittänyt toivoa lähteä Taivalkosken FIS-hiihtoihin seuraavana viikonloppuna. Olihan minulla peräti kolme päivää aikaa toipua.

Muiden hiihtäessä minulla oli oma selviytymistaistelu

Ajomatka Taivalkoskelle Rukalta oli selviytymistaistelu muovipussin kanssa. Puolentoista tunnin matka tuntui kestävän ikuisuuden. Onneksi meidän ei tarvinnut matkustaa kotiin saakka, sillä en olisi pystynyt siihen edes apukuskin paikalla. Onneksi pääsin jo keskiviikkona suksille ja kävin hieman tutustumassa Taivalkosken FIS-latuihin. Kyseisillä radoilla hiihdetään ensi kevään SM-hiihdot joidenkin matkojen osalta ja on kiva, että radat ovat etukäteen tutut. Taivalkosken kilpavitonen vetää hyvinkin vertoja raskaudessaan Rukan vitoselle ja pidin siitä ratana. Jyrkkiä töppyränousuja reitillä riittää ja laskut ovat vauhdikkaita, joissa ei liikoja lepäillä.

Kuume ja oksentaminen olivat poissa, joten päätin lähteä perjantaina viivalle  tärisevin jaloin. Energiavarastot olivat nollassa ja ruokaa ei liiemmin tehnyt mieli, joten olo ei ollut maailman vahvin starttiviivalla. Vitosen jaksoin hiihtää hieman tyhjillä lihaksillakin, kun otin ennen lähtöä tapani mukaan Squeezyn energiageelin. Sijoituin kisassa toiseksi Kerttu Niskasen jälkeen ja olin päivän hiihtoon ihan tyytyväinen lähtötilanteen huomioiden.

Taivalkosken majapaikassa oli perinteinen rantasauna, johon kannoimme avannosta vedet

Lauantain 2,5 km prologikisa meni penkin alle. Olin kisassa 3., mutta en ollut suoritukseeni tyytyväinen. Emme olleet Juhan kanssa oikein hereillä sään suhteen ja lähdin ihan rehelliseen vesikeliin pakkaskelin suksella, sillä emme olleet ollenkaan voidelleet vesikelin suksea, joka olisi ehdottomasti ollut parempi valinta. Suksi oli todella imevä ja hiihto kuin hidastettua.

Taivalkosken kisaviikonlopun kruunasi sunnuntain Pölkky-hiihto 45 km. Sunnuntaiksi viisastuimme ja seurasimme säätiedotuksia :) Myös oloni oli kohentunut ja 45 km jälkeen maalissa olo tuntui tuoreelta. Kone alkoi siis toimia normaaliin tapaan. Vähän jäi harmittamaan, etten aloittanut kisaa hieman kovempaa ja pitänyt tasaisempaa matkavauhtia, sillä ensimmäinen kierros tuli mentyä porukassa tarpeettoman hiljaa. Toiselle 22 km kierrokselle vauhti kasvoi ja tuntui jo sopivammalta.

Eetu harjoitteli maaliviivan ylitystä

Liukkaassa kelissä on vaikeaa tehdä porukasta irtiottoa, sillä peesin merkitys on niin suuri. Irti saattaa päästä ehkä yhden ylämäen ajaksi, kunnes useamman hiihtäjän letka laskee seuraavassa alamäessä kiinni. Irtiottoon vaadittavan nousun tulisi olla todella pitkä ja sen jälkeen pitäisi jaksaa tehdä töitä yksin pitkään ja kovaa. Letkassa energiaa säästyy huomattavasti verrattuna yksin hiihtämiseen.

Kovempivauhtiseen porukkaan pääsemistä vaikeutti osaltaan järjestäjien lähtöasettelu, jossa naiset olivat laitettu lähtemään selvästi miesten takaa toisesta karsinasta, jolloin miehet pääsivät karkaamaan heti alussa melkoisen kauaksi ja muodostivat letkoja keskenään. Joka tapauksessa olen tyytyväinen erityisesti Pölkky-hiihdon toiseen kierrokseen, jossa jaksoin pitää hyvin vauhtia porukka vetäenkin useaan otteeseen. Myös kilpailun taso oli kova, sillä tulin toiseksi naisten sarjassa häviten Kertulle 9 s. Keli oli aurinkoinen, latu hyvässä kunnossa ja suksi liukas, joten kisasta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis.

Pölkky-hiihtojen maalissa

Pölkky-hiihdon tulokset: http://www.metsaveikot85.fi/File/Kausi2014_15Omatkilpailut/Tulos_su.html?rnd=1428231315#NYL

Sunnuntaina jatkoimme kohti pohjoista Olokselle, jossa viettäisimme seuraavan viikon. Tällä kertaa ei kuitenkaan Lapponia-hiihdon merkeissä vaan hiihdellen rauhallista lenkkiä ja nauttien hyvistä laduista. Olin ennakkoon arvioinut kokonaisrasituksen vuoksi paremmaksi jättää tänä vuonna Lapponia-hiihto väliin ja osallistua sen sijaan suomalaisnorjalaiseen yhteiskilpailuun Saami Ski Raceen. Ratkaisuun vaikutti myös se, että kilpailut järjestettiin hassua kyllä tänä vuonna samana päivänä lauantaina 11.4.  ja molempiin ei voinut osallistua. Lapponian päätöspäivä Karra-huikonen hiihdettiin kaiken lisäksi samalta paikkakunnalta nimittäin Hetasta. Lapponiasta jäi viime vuodelta tosi hyvät muistot ja hiihdän sen varmasti vielä monta kertaa, toivottavasti jo ensi vuonna.

Huolsin maanantaina Lapponiassa Juhaa sekä tämän vuotista naisten voittajaa Heli Heiskasta. Moottorikelkalla oli kätevä siirtyä.

Siispä hiihdin Saami Ski Racen tänä vuonna ja hyvä, että olin mukana. Sen verran hyvin järjestetty tapahtuma on kyseessä. Ihme kyllä osallistujia riitti yli 300 tähänkin kisaan, vaikka päällekkäisyys Lapponian kanssa verotti kummaltakin tapahtumalta osallistujia. Saamesta kehkeytyi tänäkin vuonna kuitenkin todella kovatasoinen kisa. Miehissä mukana oli muun muassa tämänvuotinen SkiClassic:in voittaja Petter Eliassen (kilpailun 1.), Ari Luusua (2.) ja Daniel Strand (3.). Naisissa vastusta ei minulle hirmuisesti ollut vaan voitin kilpailun ennen norjan Henriette Mikkelsenia reilun 36 minuutin turvin. Energia riitti hyvän etukäteistankkauksen johdosta. Tankkasin Squeezyn carbo loadilla parin päivän ajan ja sain energia- ja nestevarastot täyteen. Samoin kisan aikainen energiahuolto onnistui tuttuun tapaansa.

Saami Ski Racen lähtöviivalla

Järjestäjät joutuivat muuttamaan olosuhteiden vuoksi reittiä, jonka piti mennä Hetasta Norjan Kautokeinoon, mutta Norjan puolella järvien jäät olivat sulaneet vedelle, minkä vuoksi reitti kävi ainoastaan kääntymässä Norjan puolella ja palasi samaan reittiä takaisin Hettaan. Samalla reitti lyheni 90 kilometristä 80 kilometriin. Kisaan kului silti 3 tuntia 36 minuuttia, joten pituutta hiihdolle kuitenkin kertyi ihan riittävästi.

Saamelaistunnelmaa reitin varrella. Tänä vuonna latu oli 10- arvoisessa kunnossa.

Voin suositella tapahtumaa kokemisen arvoisena monestakin syystä. Maisemat reitillä ovat erämaisen kauniit ja upea aurinkoinen sää sai tänä vuonna tunturit näkymään kirkkaina. Latu oli loistavassa kunnossa, jopa priima. Järjestelyt olivat toimivat ja tapahtumakeskus kunnossa. Lisäksi maininnan arvoista on myös se, että naiset huomioidaan kisassa yhtä hyvin kuin miehet ja saavat yhtäläisen arvostuksen. Naisen euro ei ole 80 centtiä vaan palkinnot ovat samanarvoiset sekä miehille että naisille.

Ski Racessa naisia arvostetaan siinä missä miehiäkin ja pääsin Norjan television haastatteluun.

Ski Racen tulokset http://www.saamiskirace.fi/tulokset/

Tänään hiihdin viimeisen kerran ennen ensi talven lumia. Kotona odottaa uusi Bergamontin täysjoustopyörä, jota himoitsen päästä ohjaamaan. Lumet ovat metsästä osin jo sulaneet, joten löydän tieni melko pian maastopyöräpoluille. Ensimmäinen kisastartti odottaa jo 9.5. Laukaan mtb 4-satasessa. Sormeni hakevat mielikuvissa jo ohjaustankoa ja vaihdevipuja :)

Hyvästi lumet, tervetuloa kevät
Keväästä nauttien Sini