Kestävyysurheilijan elämää - hiihtoa, juoksua, maastopyöräilyä: heinäkuuta 2016

Kisakausi on jatkunut positiivisissa merkeissä viimeisimmän kirjoituksen ja Aulanko mtb:n jälkeen. Heti viikko Aulangon jälkeen suuntasin Korso mtb:hen, jossa meno maistui yhtä hyvältä kuin Aulangolla. Korson rata on yksi suosikeistani, koska siinä on paljon nopeaa, mutta silti keskittymistä vaativaa polkua. Myös nousua mahtuu reitille Etelä-Suomen maastoihin nähden suhteellisen hyvin. Keli kisassa oli mitä parhain ja jalka oli hyvä heti alusta alkaen. Sain kisasta myös pienen "tatuoinnin" jalkaani, kun kaaduin alussa yllättävän liukkaalla kalliolla huolimattoman ajovirheen seurauksena. Sain ajaa vertavuotavalla jalalla lähes 60 km eli se ehti kivasti kuorruttautua lian ja hien seoksella tuona aikana. Haavan suihkutus puhtaaksi teki hieman kipeää. Pienet nirhaumat kuuluvat tähän lajiin.

Tulokset Korso mtb:
http://resultsalo.fi/2016/korso/tulokset/tulokset_64_naiset.pdf

Korson jälkeen oli ruhtinaallinen kahden viikon kisatauko, jollaisia on loppukesästä luvassa enää melko harvoin kisakalenterin tiukentuessa. Tavoitteenani on kiertää viime vuotista enemmän maraton cupin kisoja, joita onkin tarjolla melkein joka viikonlopuksi. Kun väliin pitäisi mahtua vielä muutama muukin kisa, niin ajokilometrejä kertyy sekä autolla että pyörällä.

Onneksi yksi cupin kisa Laajavuori mtb on sentään kotinurkilla ja auton voi jättää parkkiin omaan pihaan. On ihana lähteä verryttelemään suoraan kotoa ja ajaa tutulle kisapaikalle valmiina starttiin. Laajavuoren kisa eroaa muista cupin kisoista ehkä eniten teknisessä helppoudessaan, mutta runsaassa mäkisyydessään. Profiili sopii minulle ja rata on nopea mäkisyydestään huolimatta. Matkan pituudeksi oli tänä vuonna ilmoitettu 72 km. Reitti oli aiempia vuosia täristävämpi, sillä reitin pohja erityisesti polkuosuuksilla oli jotenkin aiempaa kuluneempi ja pientä kiveä sekä rypylää oli alla jatkuvasti. Lähdin kisaan jäykkäperäisellä pyörällä, joka nousi mäet kyllä kiitollisesti, mutta selkäni olisi kaivannut alamäissä täysjouston tuomaa helpotusta. Syynä selän väsymiseen saattoi olla myös tottumattomuus jäykkäperään, sillä olin ajanut kisaan mennessä jäykkiksellä vain kaksi kertaa. Jäykkäperäisellä ajaminen eroaa aika paljon täysjoustosta, jossa saa istua rennommin satulassa eikä keskivartalo joudu niin koville.

Saldona kisasta jäi meidän perheeseen kaksi voittoa, kun Juha korjasi potin miesten yhden kierroksen (24 km) matkalla.

Tulokset Laajavuori mtb:
http://www.jyps.fi/wp-content/uploads/2016/06/LaajavuoriMTBmarathon2016-tulokset.pdf

Laajavuoren jälkeen oli luvassa taas ruhtinaallinen kahden viikon kisatauko ennen perinteistä Kiimasen Savun juhannushölkkää. Yleensä tuo juoksu on sijoittunut aina viikko tai kaksi Laajavuoren pyörämaratonin jälkeen ja silti juoksu on kulkenut juhannuksena hyvin. Tämä vuosi teki kuitenkin poikkeuksen, sillä olen kärsinyt normaalia pahemmasta heinäallergiasta, mikä on haitannut erityisesti juoksua hengenahdistuksen vuoksi. Lisäksi Kiimasen Savun reitti Lannevedellä menee lähes koko ajan heinäpeltojen vieressä, mikä selvästi pahentaa oireita. Huomasin jo heti kisapaikalle tullessa, että lähes tuuleton hautovan kostea ilma ja heinäpellot eivät olleet hyvä yhdistelmä. En kuitenkaan tuntenut verryttelyssä oloani kovin huonoksi, joten lähdin normaalein fiiliksin startista matkaan. Kahden kilometrin jälkeen hengitys alkoi vinkua ja tunsin hapen loppuvan totaalisesti. Hapettomuus iski samantien myös lihaksiin, enkä pystynyt jatkamaan enää juoksua. Niinpä tuli koettua keskeytys ensimmäistä kertaa lyhyellä 10 km matkalla.

Juhannus meni rennoissa merkeissä Saimaan rannalla ja vasta alkanut kahden viikon loma tuntui ihanalta. Myös seuraavalla viikolla edessä oleva Itävallan matka virkisti mieltä. Heti kotiuduttuamme Savosta aloimme valmistautua Itävallan reissulle, jossa tavoitteenani oli ajaa kolmipäiväinen raatelevan kova etappikilpailu Zillertal Bike Challenge. Kisan kokonaismatkana oli 190 km ja vertikaalisia nousumetrejä huimat 9 000 m. Nousua oli tiedossa siis yhden päivän etapin aikana enemmän kuin viime vuoden Saariselkä mtb:ssä kolmen päivän aikana yhteensä.

Tiedossani oli vain, että Suomessa ei voisi mitenkään täysin valmistautua tuollaiseen kiipeämiseen, sillä kotiseutuni kovin nousu Laajavuoressa tarjoaa vertikaalisia nousumetrejä vaatimattomat 100 m. Joka tapauksessa hermoja rauhoittaakseni kävin tekemässä sen, mitä tehtävissä oli, ja ajoin Laajavuoren hissilinjaa 10 x ylös nopealla laskupalautuksella alas. Sain pientä esimakua tulevasta ja reilun vapinan jalkoihini treenin jälkeen. Silti käsitykseni tuonkin treenin jälkeen oli vielä kaukana todellisuudesta. Jälkeenpäin Itävallassa minulle selvisi tässäkin asiassa, että ei ole sama olla lukujen valossa tietoinen, kuin kokemalla itse!

Tuosta raastavan kovasta etappikisasta silmiä hivelevissä alppimaisemissa minuun tarttui kuitenkin jotain, joka vie minua taas askeleen eteenpäin ihmisenä ja urheilijana. Kisan kovuutta kuvaa se, että itkin ilosta ja helpotuksesta päästyäni Tuxerin jäätiköllä 2700 m korkeudessa sijaitsevaan maaliin. Kisan voitto kovien ja kokeneiden "vuoristokuskien" seurassa oli mieltä ylentävää, mutta samalla on todettava, että jokainen, joka ajaa tuon kilpailun kokonaisuudessaan läpi on voittaja.

Kisasta jäi raskaudestaan huolimatta todella hyvä fiilis, sillä reissu oli oman suoritukseni ohella kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Kiitän vielä Crocin teamia kaikesta avusta ja onnistuneesta huollosta kisan aikana. Osana onnistunutta suoritusta oli myös hyvin ylämäkiä kiipeävä Crocin 29" jäykkäperäinen pyörä, joka vastaa polkemiseen tehokkuudellaan.

Kisan nettisivut:
https://www.zillertal.at/en/bikechallenge.html

Tulokset Zillertal:
http://my1.raceresult.com/44008/results?&lang=en#2_44A5D3

Palautuminen Itävallan kolmipäiväisestä kisasta vaatii aikaa, mutta fiilikset ovat olleet jo varsin hyvät ja niinpä uskallan startata jo tulevana sunnuntaina Seinäjoen Joupiska maratonille, jonka nousut tuntunevat Zillertalin jälkeen lastenleikiltä. Alla muutama kuva reissusta: