Kiimasen Savulenkki 20.6.

Lannevedellä juhannusaattona juostava Kiimasen Savulenkki kuuluu kategoriaan "pakko päästä mukaan". Niinpä olin tänäkin juhannuksena mukana tapahtumassa, vaikka takana oli 127 kilometrin edestä pyöräkisoja edeltävien 12 vuorokauden sisässä. Jalat olivat kisaa edeltävinä päivinä Laajavuori mtb:n jälkeen väsyneet, mutta tein viikolla vai kevyttä pk-treeniä, joten keräsin itseni jollain lailla juoksukuntoon. Lisäksi kympin juoksukisa tuntuu pyörämaratonkisojen jälkeen niin lyhyeltä suoritukselta, että sen jaksaa venyä vaikka vähän palautumattomassa olotilassa.

Saimme Eetun mummolaan hoitoon, joten pääsin kisaan yhdessä Juhan kanssa. Juha oli juossut Savulenkin viimeksi kymmenen vuotta takaperin ja kymmenen kiloa painavampana, joten odotettavissa oli reipas tulosparannus silloin juostuun 45 min aikaan. Kisapaikalla ihmettelimme, miten sujuvasti kaikki toimi pienen kyläyhdistyksen järjestämänä, kun ottaa huomioon 1204 osallistujaa pienessä tapahtumaympäristössä. Ilmoittautumiseen ei ollut ruuhkaa, pysäköinti toimi ensiluokkaisesti ja kisan lähtökin sujui yllättävän hyvin kapealla hiekkatiellä. Lisäksi kisan tulospalvelu toimi ilman chippejä hyvin ja tulokset tulivat pian nähtäville. Palkintojenjako oli ajallaan jne. Järjestävät todella osaavat hommansa.

Kisa kerää vuodesta toiseen kovia kestävyysjuoksijoita, hiihtäjiä ja suunnistajia osallistujiksi. Tänä vuonna naisten kisassa oli mukana mm. kestävyysjuoksija Johanna Kykyri sekä useampikin hyvä kansallisen tason hiihtäjä. Ihmiset löysivät uskollisesti paikalle, vaikka ensin arvelin kolean sään mahdollisesti verottavan osallistujamäärää. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tänä vuonna tehtiin kaikkien aikojen osallistujaennätys.

Lähtölaukaus ammuttiin tasan kahdeltatoista ja juoksijat rynnistivät matkaan tiiviissä tunnelmassa, mutta sovussa. Lähdin aika eturivistä matkaan, jotta pääsisin heti alusta alkaen omaa vauhtia. Lähtö onnistui hyvin ja juoksin ensimmäisen kilometrin rinnan muiden naisten kanssa. Ensimmäisen kilometri oli loivaa nousua, jossa kiristin vauhtia tasaisesti ja huomasin muiden naisten jäävän taakseni. Pääsin sopivaa vauhtia etenevään miesjuoksijoiden porukkaan, jossa oli hyvä pysytellä pienoisessa vastatuulessa. Reitin kurvatessa noin 3,5 kilometrin kohdalla pienemmälle metsätielle vilkaisin taakseni enkä nähnyt enää muita naisia perässäni. Pienempää tietä oli kivempi juosta ja matka sujui tiukasta hengästymisestä huolimatta rennosti. Minulle tuli hetkellisesti voimakkaampi olo noin 7 km kohdalla, jolloin lisäsin vauhtia ja erkanin isommasta juoksijajoukosta. Juoksin loppumatkan hyvällä rytmillä ilman suurempia ongelmia. Ainoastaan viimeisellä kilometrillä loivassa laskussa tuli hieman vaikeuksia, kun kuulin joidenkin kanssajuoksijoiden yökkäilevän kovassa rasituksessa ja pahan olon tunne tarttui minuun. Jouduin hieman hidastamaan vauhtia ja kakomaan pari kertaa, kunnes sain taas rytmistä kiinni ja laskettelin rennosti hyvän johtoaseman turvin maaliin.Voitto tuli kisassa 43 s turvin ennen Johanna Kykyriä.

Maalissa olin hämmästynyt kuullessani 36 minuutilla alkavan aikani ja vielä hämmästyneempi olin, kun Juha romahti niin äkkiä viereeni nurmikolle. Hän juoksi ajan 37,14, mikä oli todellakin yli odotusten. Oli kuulema nähnyt minut matkan varrella viimeiselle kilometrille saakka, mutta ihan lopussa sain tehtyä näköjään lisää eroa. Molemmilta suoritus meni yli odotusten. Itse ajattelin ennen kisaa olevani tyytyväinen, mikäli pystyisin juoksemaan 37 minuutin tuntumaan lähelle viimevuotista aikaani. Palkintojen jaossa ajakseni luettiin vahingossa ensin 36,26, mutta huomasin myöhemmin virallisista tuloksista sen olleen 3 s hitaampi. Luultavasti jälkimmäinen aika 26,29 on virallinen. Omaa sekuntikelloa minulla ei ollut kisassa. Joka tapauksessa mielettömän hyvä juoksu sen hetkisessä palautumistilassa. Tämä juoksu vahvisti taas kokemustani siitä, että pyöräkisojen jälkeen juoksu kulkee yleensä kevyesti ja vaivattomasti, vaikka toisin saattaisi luulla.

Kiimasen Savulenkin naisten sarjan tulokset
http://www.lannevesi.fi/Savu2014_tulos.htm#N

Naisten voittajat palkintojen jaossa, kuusi parasta vasemmalta lukien

 

 

Juhannuskokon ihailua Eetun kanssa

Juhannus meni mukavasti Sulkavalla isäni luona, jonne ajoimme suoraan Lannevedeltä. Viikonloppuun kuului rauhoittumista, hyvää ruokaa ja juomaa, kalastamista ja saunomista. Nyt on edessä hieman pidempi kisatauko, sillä seuraava maratonpyöräkisa on vasta 12.7. Valkeakoskella. Käyn tosin harjoitusmielessä reilun viikon päästä keskiviikkona pienen iltahölkän Petäjävedellä. Kaksi seuraavaa viikonloppua kuluvat minulla koulutuksissa.

Kesäkuulumisin Sini

Laajavuori mtb 14.6.

Eilinen oli ohjelman täyteinen ja mukava lauantaipäivä, johon kuului oman seuran järjestämä maastopyöräkisa Laajavuoressa ja naapurin kesäjuhlat. Sää ei ihan viimeiseen asti suosinut tapahtumia, mutta onneksi vettä ei sentään satanut vaan ainoastaan kelin viileys hieman haittasi. Pyöräkisaan sai toden totta pukea normaalia enemmän päälle, sillä mittari näytti aamupäivällä Laajavuoreen lähtiessäni vain +7. Sää oli ennätyksellisen kylmä Laajavuoren maratonilla, joka on yleensä ajettu jopa hellesäässä. Jouduin pukemaan päälleni lisähihat ja pitkät sukat ja silti minua paleli alkumatkasta jonkin aikaa.

Viikko Korso mtb:n jälkeen oli kulunut palautellessa. Laajavuoren kisaa edeltävä viikko näytti seuraavanlaiselta: maanantai oli täysin lepopäivä, tiistaina ajoin  Laajavuoressa kisareittiin tutustumisajon 21 km/1.10t + siirtymät kotoa 50 min, keskiviikkona tein aamulla kuntopiirin ja illalla pyöräilin kevyesti 50 min + juoksin 60 min hiljaa, torstaina pidin lepopäivän ja perjantaina juoksin 40 min kevyesti ja tein muutaman herättelevän vedon.

Palautuminen Laajavuoren kisaan oli hieman kintaalla ja hermotus oli perjantaina vielä jumissa. Viisi päivää täyspitkien maratonkisojen välillä on minulle hieman liian lyhyt aika. Jokin lyhyt juoksukisa voisi jo kulkea tuossa vaiheessa hyvin, mutta uuden täysmaran vetäminen vajaan viikon kuluttua tuo helposti lisää "syömävelkaa" ja palautumiseen voi mennä taas hieman edellistä pidempään. Nyt pidänkin hieman pidemmän tauon pyöräkisoista, sillä seuraava pyörämaraton on vasta 12.7. Valkeakoskella. Osallistun välissä kuitenkin lyhyisiin juoksukisoihin, joista seuraava on jo juhannusaattona Lannevedellä juostava 10 km. Juoksu on pyöräilyn ohella hyvä hermotusta ylläpitävä laji, jossa myös jalkojen lihaskunto säilyy hyvänä mäkisillä reiteillä juostessa. Juoksukisoissa saa lisäksi rassattua hyvin maksimaalista hapenottoa ja maitohapon sietokykyä, mikä tuo myös pyöräilyyn lisää irtiottokykyä.

Laajavuoren kisasta muodostui edeltävien päivien sateiden vuoksi varsinainen mutakylpy. Reitti on herkkä vesisateelle ja muutamista yleensä aina kosteista kohdista muodostuu vesisateiden myötä savihautoja, joihin vesi jää pahasti seisomaan. Kisassa nuo kohdat vielä pehmenevät ja mutaantuvat joka kierroksella lisää, jolloin etenemisestä muodostuu taiteilua. Viime vuosi ja sitä edeltävä eivät olleet ihan näin mutaisia, vaan muistaakseni vuosi 2012 oli jopa mukavan kuiva ja kisa ajettiin helteessä. Tein silloin myös oman pohja-aikani reitille, josta jäin nyt kymmenisen minuuttia. Reittiä oli tähän vuoteen kuitenkin muutettu, minkä vuoksi aikaa ei voi verrata edellisiin vuosiin suoraan. Nyt ajettiin kokonaan Laajavuoren huipulle asti ja aiempina vuosina on laskettu puolivälistä jo alas. Tämän vuotuinen reitti sisälsi nousumetrejä jopa Tahkoakin enemmän. Nousua oli kierrosta kohden 500 m, joka kertaantui 1500 metriin kolmella kierroksella.

Pidin kyllä reitin fyysisyydestä, mutta muta ei tuossa mittakaavassa enää miellyttänyt. Jostain syystä sateet vain sattuvat aina Laajavuoren kisaa edeltäville päiville tai sitten sateen todennäköisyys kesäkuun puolessa välissä on normaalistikin melko suuri. Laajavuoressa ei ole kovin paljoa vaihtoehtoreittejä noille mutakohdille, jos kierros halutaan säilyttää edes jossain määrin samanlaisena nykyisine nousuineen. Reitille on poimittu nousujen puolesta kyllä parhaat palat, mutta mukaan olisi kiva saada vielä hieman lisää polkuosuutta. Tällaisenaan Könkkölänmäen hiekkatieosuudesta muodostuu hieman turhan pitkä. Joka tapauksessa mielettömän hyvän ja rankan kisan tuosta sai aikaiseksi. Reitti on raskain maratonkisareitti, mitä on tarjolla. Samoin reitin merkkaus ja puitteet muuten olivat ensiluokkaiset.

Omalta osaltani kisa meni vähintään ennakko-odotusten mukaisesti. Voitin naisten sarjan puolen tunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen hiihtäjä-maastopyöräilijä Ruut Vähämetsään ja aikani 3.01.56 olisi riittänyt miesten yleisessä sarjassa sijalle 19. Ensimmäinen ja toinen kierros menivät hyvällä tunteella ja ajosta nauttien. Kolmannella kierroksella alkoi jaloissa tuntua happoja ylämäissä, mutta palauduin alamäissä vielä välttävästi aina ennen seuraavaan nousua. Sain enimmäkseen ajettua porukassa, joten matka tuntui joutuisalta ja maali tuli vastaan yllättävän nopeasti. Kisasta jäi hyvä fiilis ja olin tyytyväinen suoritukseeni. Kisareitillä on melkein koko ajan tosi hyvin ohitusmahdollisuuksia ja leveyttä riittää heti alusta alkaen, joten vauhdin pystyy rytmittämään nousujohteiseksi omaa vauhtia säädellen. Minulla oli kotikisassa ensiluokkainen huolto ja hyvä kannustus. Vielä kun pyörä toimi vaativissa olosuhteissa moitteetta oli paketti täydellinen. Ajoa päivälle kertyi ruhtinaalliset 90 km verryttelyineen kotoa kisapaikalle ja takaisin.

Laajavuori mtb tulokset https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0AkZ9iMVAxnMydFpaN3dlamRIMXhLRkdHNWRZU1Q1M1E&usp=sharing#gid=1

Aurinkorinteen loppulaskussa

Nyt ensin lepoa ja sitten kevyttä juoksulenkkeilyä kohti Lanneveden juhannushölkkää, joka antaa mukavan alun pitkälle viikonlopulle. Tänä vuonna suuntaamme Sulkavalle juhannuksen viettoon.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille
toivottaen Sini

Korso mtb 8.6.

Jouduin jättämään Viitasaari xco:n 1.6. väliin orastavan kesäflunssan vuoksi, joka lopulta koetteli koko perheen läpi. Oli vuotavaa nenää, kipeitä korvia ja särkeviä lihaksia, mitä kullakin. Reissu pohjoisen suuntaan ei ollut kuitenkaan turha sillä kyläilimme samassa yhteydessä tuttavamme luona Pihtiputaalla. Kävimme kisan aattopäivänä kuitenkin tutustumassa reittiin ja ratkaisuani poisjäämisestä helpotti reitin fyysisyys, joka olisi edellyttänyt täydellistä iskukykyä. Myös reitin teknisyys vakuutti ja radalla oli toden totta XCO-kisoissa ennen näkemättömän vaativia kohtia, joista ainakin kahdessa olisin kiertänyt "chicken linea" pitkin. Kisasta olisi saanut kuitenkin terveenä ollessa todella hyvän kovan treenin ja siinä mielessä poisjääminen hieman harmitti. Kävimme kuitenkin ajamassa sunnuntaina todella kevyen lenkin Pihtiputaalla etsien vanhoja vaellusreittien pohjia vaihtelevalla menestyksellä.

Suunnistamaan lähdössä Pihtiputaalla

Kesäkuun ensimmäiset päivät menivät sitten flunssaa parannellessa, mutta torstaina pääsin jo tekemään laadukkaan ylämäkitreenin Riihivuoressa yhdessä Juhan kanssa. Olo tuntui olevan jo lähellä normaalia, kun veivasimme itsemme kuusi kertaa korkeimmalle laelle saakka nousumetrejä ollessa 115 m yhtä nousua kohden. Alusta oli hyväpintaista huoltotietä, jossa saattoi polkea hyvin myös seisaaltaan ilman pidon loppumista. Harjoituksen aikainen lämpötila +27 sekä täysin suora auringon paiste aukealle uralle toi sopivaa lisätehoa harjoitukseen. Reisiin jäi treenistä boostattu tunne ja hyvä valmiustila Korson sunnuntaista maratonia ajatellen. Perjantain ja lauantain vietin pt-opinnoissani, jolloin treeninä oli ainoastaan hyötyliikunta 20 km pyöräilyä kumpanakin päivänä.

Lähtökohdat sunnuntain 64 km mittaiseen kisaan vähän mietityttivät, kun alla oli kaksi tiukkaa opiskelupäivää ja edeltävänä päivänä osana opintoja tehdyt mm. reisien isometrista voimaa, ylävartalon voimaa ja vatsalihaksia mittaavat lihaskuntotestit, joissa tuli väännettyä aika tiukasti. Lisäksi Eetu oli herätellyt flunssaisena pari kertaa yössä jo muutaman päivän ajan, mistä oli kertynyt hieman univajetta ja mukavan mustat silmänaluset. Oli kuitenkin mukava lähteä polkemaan, vielä kun Juha päätti ex tempore edellisenä päivänä lähteä itsekin ajamaan. Juomahuolto oli toteutettava sitten itse, mutta 32 km lenkki kierrettiin kahdesti ja uudelle kierrokselle mentäessä oli hyvä paikka ottaa vaihtopullo, eikä asiassa ollut ongelmaa.

Kisa-aamuna oli harmikseni todella aikainen herätys, kun ajomatka Vantaalle vei vajaat neljä tuntia ylimääräisen mummolan kautta koukkauksen kanssa, jonne veimme Eetun hoitoon päivän ajaksi. Autossa väsytti vielä kovasti, mutta termarikahvi ja auringonpaiste herättivät minut lopulta ennen kisapaikalle saapumista. Paikalla oli suuren urheilujuhlan tuntua ja porukkaa reippaan puoleisesti niin kuin pääkaupunkiseudun kisoissa yleensä. Aikaa ei ollut taaskaan liikaa ennen starttia klo 12, mutta ehdin sentään verrytellä hieman reitin loppu- ja alkupätkällä, joka koostui Vierumäelle rakennetusta XCO-radasta.

Kisan alku ajettiin masters-lähtönä etuauton perässä asfalttitiellä, josta kurvattiin melko äkkiä kapealle single track- maastopolulle. Kisan lähtö ei onnistunut ihan nappiin, vaan jäin pussiin melko taakse ja menohaluista huolimatta en päässyt mieskuskeista ohitse alun kapeilla maasto-osuuksilla. Edelleni pääsivät alussa sujahtamaan Jasmin Kansikas ja Noora Kanerva, joiden selkiä sain jonkun matkaa ajella kiinni. Saavutettuani Nooran oli Jasmin karannut jo puolen minuutin päähän ja jäin ajamaan Nooran kanssa samaan isohkoon letkaan. Jasmin oli aloittanut hurjaa vauhtia, enkä halunnut vielä ensimmäisellä kierroksella ottaa riskiä jalkojen väsyttämisestä. Letkassa mentiin enimmäkseen minulle sopivaa vauhtia, vaikka reitin ainoassa selkeässä nousussa olisin halunnut kyllä mennä paljon joutuisammin ensimmäisellä kierroksella. Ura oli ylämäessä kuitenkin vain yhden kuskin mentävää, enkä päässyt kenenkään ohitse. Jasminin selkä oli ilmestynyt eteemme jo hieman ennen maankaatopaikan nousua ja nousun päällä ohitin hänet muun porukan kanssa. Ajo tuntui hyvältä ja toiselle kierrokselle mentäessä juomapistettä lähestyttäessä olin karannut muusta isosta letkasta kahden mieskuskin kanssa. Jouduin pysähtymään juomapöydän ääressä ottamaan uuden pullon ja siinä vaiheessa yksi kuski karkasi letkasta ja jatkoi matkaansa. Toinen jäi minunkin taakse huoltopisteellä ja jatkoin yksin matkaa. Edessä oli "ryhmätyötä" edellyttäviä osuuksia ja tiesin, että on turha lähteä takaa tulevaa isoa porukkaa yksin karkuun ja rullailin rauhassa porukkaa odottaen. Ei mennyt kauaa kun ryhmää imaisi minut kiinni ja minulla oli pienestä lepotauosta johtuen hyvin voimia jatkaa ryhmän mukana.

Maltillinen kisan aloitus kantoi hedelmää ja minulla oli voimia vielä rutkasti Mätäkivenmäessä noin 15 km ennen maalia, jossa huomasin porukan alkavan hajota ja kiristin porukan alkupäässä vauhtia. Lähdin yhden mieskuskin kanssa karkuun ja taktiikkanani oli iskeä kovaa maankaatopaikan nousussa lisää eroa saadakseni takana isossa purukassa minua seuraavaan Nooraan. Edellä ajanut mieskuski antoi kohteliaasti tilaa nousussa ja iskin ylämäkeen kovaa hyvävoimaisena. Maaliin ei ollut enää kuin kahdeksan kilometriä ja tässä vaiheessa tiesin korjaavani voiton kotiin. Lopun XCO-rata meni ajamisesta nauttiessa hymy huulilla. Kisa oli kauden ensimmäinen maratonkisani ja samalla ensimmäinen pitkä kisa uudella Bergamontillani, joka sopi reitille hyvin näppäryytensä puolesta. Bergamontin takahaarukka on reilun sentin tavanomaista lyhyempi, minkä vuoksi se tuo pyörään lisää ketteryyttä ja helpottaa kääntämistä kurveissa ja tuo käsiteltävyyttä lisää teknisiin kohtiin.

Tulokset Korso mtb http://www.resultsalo.fi/2014/korso/tulokset/tulokset.html

Pidin Korson reitistä ja sen vaihtelevista kangasmaastopoluista muutoin kovasti, mutta olisin kaivannut lisää nousua reitille. Tällaisenaan nousumetrejä kertyi 64 km aikana vain 550 m, mikä on todella vähän verrattuna esimerkiksi ensi viikonlopun Laajavuoren maratoniin, jossa nousua tulee melkein kolme kertaa enemmän eli 500 m per kierros.

Minulla on viisi päivää aikaa palautua ennen Laajavuoren kisaa la 14.6. Välissä ei voi kummoisia treenejä tehdä. Kevyttä pk:ta, yksi lenkki pyörällä ja pari juosten. Laajavuoren reittiin on tehty loppuun hieman muutoksia ja ylämäkeä on jopa lisätty edellisvuodesta, kun Laajavuoren päälle noustaan ihan ylös saakka ja lasketaan alas aurinkorinteen dh-alamäkireittiä.

Loppukevennyksenä kuva uudesta lemmikistämme, joka tuli viileänä kesäpäivänä lämmittelemään sisälle.

Näkemisiin Laajavuoressa
terkuin Sini