 |
| Suunnistamaan lähdössä Pihtiputaalla |
Kesäkuun ensimmäiset päivät menivät sitten flunssaa parannellessa, mutta torstaina pääsin jo tekemään laadukkaan ylämäkitreenin Riihivuoressa yhdessä Juhan kanssa. Olo tuntui olevan jo lähellä normaalia, kun veivasimme itsemme kuusi kertaa korkeimmalle laelle saakka nousumetrejä ollessa 115 m yhtä nousua kohden. Alusta oli hyväpintaista huoltotietä, jossa saattoi polkea hyvin myös seisaaltaan ilman pidon loppumista. Harjoituksen aikainen lämpötila +27 sekä täysin suora auringon paiste aukealle uralle toi sopivaa lisätehoa harjoitukseen. Reisiin jäi treenistä boostattu tunne ja hyvä valmiustila Korson sunnuntaista maratonia ajatellen. Perjantain ja lauantain vietin pt-opinnoissani, jolloin treeninä oli ainoastaan hyötyliikunta 20 km pyöräilyä kumpanakin päivänä.
Lähtökohdat sunnuntain 64 km mittaiseen kisaan vähän mietityttivät, kun alla oli kaksi tiukkaa opiskelupäivää ja edeltävänä päivänä osana opintoja tehdyt mm. reisien isometrista voimaa, ylävartalon voimaa ja vatsalihaksia mittaavat lihaskuntotestit, joissa tuli väännettyä aika tiukasti. Lisäksi Eetu oli herätellyt flunssaisena pari kertaa yössä jo muutaman päivän ajan, mistä oli kertynyt hieman univajetta ja mukavan mustat silmänaluset. Oli kuitenkin mukava lähteä polkemaan, vielä kun Juha päätti ex tempore edellisenä päivänä lähteä itsekin ajamaan. Juomahuolto oli toteutettava sitten itse, mutta 32 km lenkki kierrettiin kahdesti ja uudelle kierrokselle mentäessä oli hyvä paikka ottaa vaihtopullo, eikä asiassa ollut ongelmaa.
Kisa-aamuna oli harmikseni todella aikainen herätys, kun ajomatka Vantaalle vei vajaat neljä tuntia ylimääräisen mummolan kautta koukkauksen kanssa, jonne veimme Eetun hoitoon päivän ajaksi. Autossa väsytti vielä kovasti, mutta termarikahvi ja auringonpaiste herättivät minut lopulta ennen kisapaikalle saapumista. Paikalla oli suuren urheilujuhlan tuntua ja porukkaa reippaan puoleisesti niin kuin pääkaupunkiseudun kisoissa yleensä. Aikaa ei ollut taaskaan liikaa ennen starttia klo 12, mutta ehdin sentään verrytellä hieman reitin loppu- ja alkupätkällä, joka koostui Vierumäelle rakennetusta XCO-radasta.
Kisan alku ajettiin masters-lähtönä etuauton perässä asfalttitiellä, josta kurvattiin melko äkkiä kapealle single track- maastopolulle. Kisan lähtö ei onnistunut ihan nappiin, vaan jäin pussiin melko taakse ja menohaluista huolimatta en päässyt mieskuskeista ohitse alun kapeilla maasto-osuuksilla. Edelleni pääsivät alussa sujahtamaan Jasmin Kansikas ja Noora Kanerva, joiden selkiä sain jonkun matkaa ajella kiinni. Saavutettuani Nooran oli Jasmin karannut jo puolen minuutin päähän ja jäin ajamaan Nooran kanssa samaan isohkoon letkaan. Jasmin oli aloittanut hurjaa vauhtia, enkä halunnut vielä ensimmäisellä kierroksella ottaa riskiä jalkojen väsyttämisestä. Letkassa mentiin enimmäkseen minulle sopivaa vauhtia, vaikka reitin ainoassa selkeässä nousussa olisin halunnut kyllä mennä paljon joutuisammin ensimmäisellä kierroksella. Ura oli ylämäessä kuitenkin vain yhden kuskin mentävää, enkä päässyt kenenkään ohitse. Jasminin selkä oli ilmestynyt eteemme jo hieman ennen maankaatopaikan nousua ja nousun päällä ohitin hänet muun porukan kanssa. Ajo tuntui hyvältä ja toiselle kierrokselle mentäessä juomapistettä lähestyttäessä olin karannut muusta isosta letkasta kahden mieskuskin kanssa. Jouduin pysähtymään juomapöydän ääressä ottamaan uuden pullon ja siinä vaiheessa yksi kuski karkasi letkasta ja jatkoi matkaansa. Toinen jäi minunkin taakse huoltopisteellä ja jatkoin yksin matkaa. Edessä oli "ryhmätyötä" edellyttäviä osuuksia ja tiesin, että on turha lähteä takaa tulevaa isoa porukkaa yksin karkuun ja rullailin rauhassa porukkaa odottaen. Ei mennyt kauaa kun ryhmää imaisi minut kiinni ja minulla oli pienestä lepotauosta johtuen hyvin voimia jatkaa ryhmän mukana.
Maltillinen kisan aloitus kantoi hedelmää ja minulla oli voimia vielä rutkasti Mätäkivenmäessä noin 15 km ennen maalia, jossa huomasin porukan alkavan hajota ja kiristin porukan alkupäässä vauhtia. Lähdin yhden mieskuskin kanssa karkuun ja taktiikkanani oli iskeä kovaa maankaatopaikan nousussa lisää eroa saadakseni takana isossa purukassa minua seuraavaan Nooraan. Edellä ajanut mieskuski antoi kohteliaasti tilaa nousussa ja iskin ylämäkeen kovaa hyvävoimaisena. Maaliin ei ollut enää kuin kahdeksan kilometriä ja tässä vaiheessa tiesin korjaavani voiton kotiin. Lopun XCO-rata meni ajamisesta nauttiessa hymy huulilla. Kisa oli kauden ensimmäinen maratonkisani ja samalla ensimmäinen pitkä kisa uudella Bergamontillani, joka sopi reitille hyvin näppäryytensä puolesta. Bergamontin takahaarukka on reilun sentin tavanomaista lyhyempi, minkä vuoksi se tuo pyörään lisää ketteryyttä ja helpottaa kääntämistä kurveissa ja tuo käsiteltävyyttä lisää teknisiin kohtiin.
Tulokset Korso mtb http://www.resultsalo.fi/2014/korso/tulokset/tulokset.html
Pidin Korson reitistä ja sen vaihtelevista kangasmaastopoluista muutoin kovasti, mutta olisin kaivannut lisää nousua reitille. Tällaisenaan nousumetrejä kertyi 64 km aikana vain 550 m, mikä on todella vähän verrattuna esimerkiksi ensi viikonlopun Laajavuoren maratoniin, jossa nousua tulee melkein kolme kertaa enemmän eli 500 m per kierros.
Minulla on viisi päivää aikaa palautua ennen Laajavuoren kisaa la 14.6. Välissä ei voi kummoisia treenejä tehdä. Kevyttä pk:ta, yksi lenkki pyörällä ja pari juosten. Laajavuoren reittiin on tehty loppuun hieman muutoksia ja ylämäkeä on jopa lisätty edellisvuodesta, kun Laajavuoren päälle noustaan ihan ylös saakka ja lasketaan alas aurinkorinteen dh-alamäkireittiä.
Loppukevennyksenä kuva uudesta lemmikistämme, joka tuli viileänä kesäpäivänä lämmittelemään sisälle.
Näkemisiin Laajavuoressa
terkuin Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti