SM-maastoduathlon Iisalmi 27.9.

Viikko SM-maratonin pettymyksen jälkeen oli kiva onnistua Iisalmen SM-duathlonissa ja pyyhkiä aiempi epäonnistuminen mielestä. Tämä kilpailumuoto oli todella hauska kokemus ja herätti mielenkiinnon osallistua myös tulevina vuosina. Kyseessä oli siis maastojuoksua ja -pyöräilyä sisältävä yhdistelmäkilpailu, jossa juostiin ensin 5,1 km, pyöräiltiin 13,8 km ja juostiin lopuksi vielä 5,1 km. Lajien vaihto tapahtui vaihtokarsinassa, jossa lenkkarit vaihdettiin ajokenkiin ja toisinpäin.

Maastoduathlon on ainakin Suomessa pieni ja uudehko kilpailumuoto, eikä SM-kisatkaan ole mitkään suuret. Tämän vuoden kisassa oli mukana arviolta 50 osallistujaa kaikissa sarjoissa yhteensä. Laji on varmasti syntynyt tavallisen "katuduahtlonin" pohjalta maastopyöräilyn suosion lisääntymisen myötä. Toivottavasti kiinnostus lajiin lisääntyy ja kisoja järjestetään tulevinakin vuosina!

Lähdön tunnelmaa

Kisa Iisalmessa oli hyvin järjestetty ja kaikki järjestelyt toimi. Juoksu- ja pyöräilyradat olivat harkiten valittu, ja reitit menivät oikeassa maastossa. Ainoastaan mäkiä olisin kaivannut reiteille hieman lisää ja potentiaalia nousuille olisi maastosta varmasti löytynyt. Pyöräilyreitti oli teknisesti haastava ja haastetta lisäsi entisestään yön yli jatkunut vesisade, joka teki kivistä ja juurista erittäin liukkaita. Kuivana rata olisi ollut juuri minun mieleeni, mutta märät juuret ja erittäin kivikkoiset kohdat olivat jäykkäperäisellä ja hieman liian koviksi jääneillä rengaspaineilla ärsyttäviä ajettavia. Vielä kun jalat olivat etukäteisväsytetyt juoksuosuudella, ei olisi jaksanut koko ajan kevennellä reisien varassa jäykkäperäisellä ajettaessa. Juoksuosuudet kulkivat minulla hyvin, varsinkin viimeinen 5,1 km osuus, jossa aikani huononi ensimmäiseen juoksuosuuteen verrattuna vain 20 s luokkaa. Ensimmäinen juoksuosuus minulta kulki aikaan 18.50. Pyöräilyyn meni aikaa noin 55 min ja viimeiseen juoksuosuuteen sellaiset 19.20. Loppuaikani oli 1.33.57.

1. juoksuosuus on startannut

Kisa lähti liikkeelle hieman nahkean tuntuisesti, johtuen ehkä liian vähäisestä alkuverryttelystä, kun aikaa varusteiden laitteluun ja järjestämiseen vaihtoalueelle meni yllättävän kauan. Juoksuosuudella kierrettiin reilun 1,5 km mittainen lenkki kolme kertaa, jossa pystyi hyvin tarkkailemaan muita kilpailijoita ja erojen syntymistä. Huomasin tehneeni juoksuosuudella toiseen naiskilpailijaan triathlonisti Pauliina Oksaseen melko selvän eron ja saatoin lähteä rauhassa pyöräosuudelle. Ensimmäisessä vaihdossa kokemuksen puute näkyi ja vaihtoon tuhrautui ihan liian kauan. Juoksuosuudella taakseni jääneet mieskilpailijat, mukaan lukien mieheni Juha, saivat minut pyöräosuudella pian kiinni ja jouduin päästämään heidät ohitseni. Jäin liukastelemaan rauhassa pyrkien välttämään kaatumista. Ajelin itsekseni kaksi 7 km mittaista lenkkiä ja kirosin liian kovia rengaspaineita moneen kertaan. Tässä vaiheessa kautta tärinän sieto alkaa olla jotenkin loppu ja alan kaivata alleni täysjoustopyörää.

Tässä Juha vielä takanani

Toinen vaihto meni jo huomattavasti paremmin, enkä tuusannut enää kenkien kanssa. Lenkkareissa olleet pikanauhat toimivat hyvin ja jalat sai pujotettua kenkälusikalla nopeasti lenkkareihin. Juoksuosuudella sain lisää tsemppiä, kun huomasin että Juha oli juossut pyöräosuudella johtaneen Jaakko Mursun ohitse ja oli matkalla kohti M40-sarjan Suomenmestaruutta! Juoksuosuus oli häneltä loistava ja toi selkeän voiton sarjassaan. Juha voitti minua 44 s loppuajassa ja olin todella iloinen hänen puolestaan. Sarjassa oli ihan kunnon kilpailu eikä voitto tullut hänelle ilmaisin. Tässä lajissa tasaisuus molemmissa suorituksissa on valtti. Juha on tänä kesänä juossut omia ennätysaikojaan ja on vahva pyöräilijä teknisessä maastossa, joten tasaisuus riitti voittoon. Tuntuu hienolta huomata, että valmennusohjelmani tuovat tulosta muillakin kuin itselläni. Niinpä matkasimme kotiin kahden SM-mitalin kanssa, mikä ei ole ihan jokapäiväistä herkkua!

Juhan varmaa menoa–minä jo jäänyt

M40 tulokset (3 parasta)
1. Juha Kauppinen JyPs 1.33.13.
2. Jaakko Mursu KuoPys1.35.26
3. Jari Kolehmainen PaksukumiTeam 1.37.15

Nyl tulokset
1. Sini Alusniemi JyPs 1.33.57
2. Pauliina Oksanen Triathlonteam 226 1.58.59

Terkuin Sini

Onnea ja epäonnea

Jämi xc-run päästiin kisaamaan upeassa syyssäässä 13.8. Lämpötila oli kisassa jopa kuuman puolella, kun auringon lämmittäessä lämpötila kipusi yli +20 asteen. Parikymmentä astetta ei ole juoksukilpailun kannalta enää ennätyskeli vaan suoritusta jo hieman verottava lämpötila. Suosiollisin ennätysten tekokeli on itselleni sellainen +10-15 astetta. Nyt kisassa tuli jopa pieni nestevaje, kun juostessa riittävä juominen on haasteellista. Maalissa janotti aikalailla ja lopun iltaa sai juoda nestettä.

Jämi xc-run on 21 km mittainen maastojuoksu, jossa on reilusti korkeuseroja ja alusta kangaspolkua sekä pieniä hiekkateitä. Reitti on erittäin kaunis ja alusta sopivan kimmoisa askeltaa. Oma kisa sujui mallikelpoisesti ja tein oman ennätysajan 1.25.51, mikä oli hyvin verrattuna kahden vuoden takaiseen, josta paransin 51 s. Lisäksi silloin keli oli paljon viileämpi ja lämpökuormitus pienempi.

Kisataktiikkani oli juosta rennon kovaa varmistellen Jämi Craft Triplan johtoasemaani. Mukaan oli ilmoittautunut tänäkin vuonna kenialainen naisjuoksija, joka menisi alusta lähtien menojaan. Niinpä tavoittelin kisassa 2. sijaa. Lähdin juoksemaan ensimmäiset kilometrit rennosti ja sitten vauhtia kiristäen. Puolimaraton on sen verran pitkä matka, että nousujohteinen vauhdinjako tuo yleensä parhaan lopputuloksen, kun alkumatkasta säästyy tärkeätä lihasglykogeeniä. Sain Juhalta maastosta väliaikatietoja, joiden mukaan tein koko ajan lisää eroa takana tuleviin naisiin, joten uskoin saavani hyvän loppuajan. Matka oli kuitenkin raskas, kun runsas hikoilu kuivatti kehoa ja teki voimakkaan janon tunteen. Minun oli kaksi kertaa pysähdyttävä juomaan järjestäjien pisteellä vettä, mikä piristi oloa aina hetkellisesti.

Yritin matkan aikana kiinnittää huomiota rentoon ja rullaavaan askellukseen, etten kurottaisin askelta liiaksi eteen vaan osuttaisin sen enemmän vartalon painopisteen alle. Takana olevat pitkät pyöräkisat olivat saaneet etureidet ja lonkankoukistajalihakset melkoisen kireälle ja lantio tuntui tippuvan alas, vaikka yritin kuinka pakottaa sitä askeleen päälle. Juoksu tuntui siksi epätaloudelliselta eikä niin rullaavalta kuin aiemmin kesällä.

Maaliin pääsy oli ihana tunne ja olo siellä fantastinen. Pystyin tekemään vielä tässä vaiheessa kautta hyvän suorituksen, vaikka kisaväsymys jo vähän painaa. Lisäsin johtoasemaani kokonaiskilpailussa melkein 19 minuuttiin, joten asetelmat ovat hyvät lähteä viimeiseen osakilpailuun, perinteisellä hiihdettävään 42 km mittaiseen kisaan helmikuussa. Täytyy huomioida tämä hiihtotreeneissä ja ottaa perinteinen säännöllisesti mukaan.

Minä ja Pauliina alkumatkasta

Naisten tulokset http://www.jami147.fi/images/jami21_2014/jamixc_2014_tulos_v3.html#N

Viimeinen askel

Jämin juoksusta oli viikko aikaa palautua Hyvinkäällä 20.8. ajetulle maastopyöräilyn SM-maratonille. Aika oli tiukka, mutta muistelin kahden vuoden takaista vastaavaa tilannetta, jolloin ehdin niukin naukin palautua ennen vastaavaa kisaa. Tänä vuonna en päässyt kokeilemaan palautumistani, sillä matka Hyvinkäällä katkesi ennen kuin olin ajanut edes 10 km. Ajoin kovavauhtisella polulla ehkä liian lähellä edellä ajanutta Sonja Kalliota ja en ehtinyt havaita polulle sivusta tunkevaa isoa kiveä, johon poljin kolahti ja heitti minut vauhdilla korkeassa kaaressa tangon yli. Kaatuminen oli aikamoinen jysäys enkä heti huomannut, että olin rikkonut polkimeni vaan yritin ajaa vielä edelle karannutta Sonjaa kiinni. Ajosta ei kuitenkaan tullut mitään, kun en saanut klossia enää kiinni polkimeen ja pysähdyin tutkimaan tilannetta, jolloin huomasin että polkimen metallipidikkeet olivat murtuneet poikki. Olin saavuttanut heti onnettomuuden jälkeen edelleni startanneen Juhan, joka jäi tutkimaan tilannetta kanssani ja katsoimme korjaustoimenpiteet mahdottomiksi, jolloin päätin keskeyttää pakon edessä. Juhalla ei ollut hyvä päivä, ja hän harmistui onnettomuudestani sen verran ettei jatkanut enää omaakaan kisaansa.

Sain kaatumisessa jonkinlaisen tällin, koska minulla oli oksettava olo koko illan, mutta en rikkonut onneksi mitään raajaani tai edes reväyttänyt paikkoja. Selvisin vain komeilla pyörän rungon muotoisilla reisimustelmilla :-)

Todella ikävää, että pyöräilyhistoriani ensimmäinen kalustorikko, joka pakottaa keskeyttämään kilpailun sattui SM-kisaan. Vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat urheiluun ja kasvattavat ihmisenä muuttamalla katselukulmaa hieman laajempaan perspektiiviin. Kisan jälkeisenä päivänä hain voimaa ajamalla nurmikon viimeisen kerran ennen talvea ja mylläämällä perennapenkkejä uuteen uskoon. Aloitimme myös pihapation suunnittelun, joka on tarkoitus tehdä kasvimaan tilalle pihamme perimmäiseen nurkkaan. Paikalta aukenee kaunis näkymä metsäiseen rinteeseen ja siinä on kiva tulevaisuudessa lämmitellä muurattua pihagrilliä. Lapiohommia on aikakin tiedossa lähiviikkoina sekä "lempihommaani" betonitiilien latomista, johon muodostui toissa syksynä viharakkaussuhde ladottaessa tiiliä 150 neliömetrin alueelle ja taltatessa ne kumivasaralla kiinni.

Vielä on kesäkisakautta jäljellä ainakin yksi kisa, nimittäin ensi lauantaina Iisalmessa järjestettävä maastoduathlon, joka kuulostaa hauskalta kisamuodolta sisältäessään 5 km juoksua + 14 km maastopyöräilyä + 5 km juoksua. Haluan kokeilla tuota lajia, sillä molemmat sujuvat kilpailuissa yksittäin, siis miksi ei myös yhdessä. Iisalmen jälkeen päätän lähdenkö vielä maratoncupin finaaliin Tampereelle vai aloitanko jo lepokauden ennen hiihtokisakautta. Kevennän reilusti harjoittelua loka- ja marraskuun ajaksi, jolloin keräilen kesältä tulleet kovat harjoitusvaikutukset talvivarastoon.

Eetu keräsi sienet ja minä puolukat

Räntää sataa ja takassa tulet, mikäs tässä kirjoitellessa
Sini

Tähtisadeajot 7.9.

Tänään ajettiin Tähtisadeajot Nyrölässä upeassa syyskelissä. Kyseessä oli yksi syksyn suosikkikisoihini lukeutuva tapahtuma. Paljon nopeasti ajettavaa maastopolkua ja reilusti ylämäkiä sisältävä kisa lähes kotimaisemissa. Ajelen monesti Nyrölän ja Saaremaan suunnalla cyclocross-pyörälläni lenkkejä erityisesti syksyisin ja keväisin, kun maastot ovat märkiä. Kisan kruunasi upea päivä, joka oli ilmojen puolesta kuluneen syksyn paras. Oma kisa meni taustoihin nähden todella hyvin, kun Imatran jälkeiset kolme viikkoa ovat kuluneet enemmän tai vähemmän flunssaisena. Jouduin jättämään väliin edellisviikolla sekä Kuukan hölkän että piirimestaruusmaastokisan epämääräisen väsymyksen sekä tukkoisen olon vuoksi.

Kisareitti kulkee hiekkatiellä, asfaltilla ja metsäpoluilla, joista metsäpolkuja on kuitenkin eniten ja kisaa voikin pitää ihan rehtinä maastopyöräilynä. Tähtisarjassa reitti kierretään kahdesti, jolloin matkaa kertyy 60 km. Tarjolla on myös puolimatkan vaihtoehtoja eri sarjoissa. Reitille oli tullut edellisvuodesta vielä hieman lisää polkua ja radasta muodostui sitä kautta hieman viimevuotista hitaampi. Silti paransin aikaani viime vuodesta pari minuuttia ajaen nyt aikaan 2 t 13 min. Vaikka maasto-osuudet olivat helppoa polkua ja kärrytietä, ajoin samoilla renkailla kuin tähänkin saakka eli Rocket Ron 2.2 edessä ja Racing Ralph 2.2 takana. Ne rullasivat riittävän hyvin myös hiekkateillä ja maasto-osuuksilla pystyin pitämään kovaa vauhtia. Polut olivat kuitenkin täristäviä kovaa ajettaessa ja ihan nakkirenkaat olisivat pomppineet vauhtia ehkä liikaa pois.

Vaikka lämmittelin melko hyvin ennen starttia, tuntui lähtö jaloissa nihkeältä ja aloin lämmetä kunnolla ajorytmiin vasta ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa. Vaikeasta alusta huolimatta huomasin päässeeni heti naisten keulapaikalle, sillä ajoin miesten pääjoukosta muodostuneessa kakkosletkassa. Hyvä alku takasin sen, että poluilla ei tarvinnut ohitella edessä olevia vaan pääsin pyörittämään nopeasti eteenpäin. Sain nopeilla osuuksilla jonkun verran peesiapua, mutta ylämäkiä riitti reitillä niin paljon, että niissä jokainen joutui polkemaan tosissaan. Jalkani lämpenivät loppua kohden ja toisella kierroksella Lehmämäen kovimmassa nousussa kulki jopa hyvin ja lähdin mäen päältä vetämään pientä letkaamme hyvällä iskulla.

Tulokset Nyl 60 km

1.     Alusniemi Sini     JYPS     2:13:58    
2.     Lavonen Suvi     Chebici-Isku Donna     2:44:15    
3.     Niittynen Marjo     Tampere     2:44:34    
4.     Väkevä Veera     CC Helsinki     2:56:14    
5.     Kylmäniemi Heli     Kaupin Kanuunat     2:58:19    
6.     Väisälä Marja     Kuntoriihi     2:58:45   
7.     Alaoja Vilhelmiina     JYPS     2:59:40   
8.     Juola Hanna     Korson Kaiku     4:02:23    


Juhan tavoitteena oli pysyä minun matkassani, mutta tänään ei ollut hänen päivänsä ja takkiin tuli tällä kertaa 6 min. Liekö syynä ollut tiistaina Laajavuoressa liian innokkaasti ajettu piirinmestaruuskisa, josta hän nappasi M40-sarjan voiton ja vahvisti samalla Ride Store -cupin voiton ikäsarjassaan.

Minä ja Juha verkkaamaan lähdössä. Kuva Lasse Vuori

Minulla oli muutoinkin hyvä viikonloppu takana, kun perjantaina läpäisin pt-näyttökokeen ja lauantaina imin tietoa kuntouttavasta harjoittelusta ja toiminnallisesta anatomiasta. Toivotaan nyt että flunssa ja yskät jäivät Nyrölän Lehmämäkeen, eivätkä kiusaa minua enää tänä syksynä. Suunta on nyt kohti ensi lauantain Jämi XC-runia 21 km maastossa, jota odotan mielenkiinnolla. Ensi viikon treenien pääpaino on juoksussa ja pakaroiden aktivoinnissa :-). Viikonlopun tietoiskussa tajusin, että kropan voimakkain lihas on ollut mukanani vain vapaamatkustajana, mutta nyt se saa kurinpalautuksen.

Nyrölän nopeaa polkua. Kuva Studiovoima

Kiitos Tähtisadeajojen järjestäjille hienosta tapahtumasta ja Tahkon veroisista palkinnoista! Erityisesti arvostan sitä, että miesten ja naisten sarjassa oli tismalleen samat palkinnot, mikä ei vielä tänäkään päivä toteudu läheskään kaikissa kisoissa. Kiitos myös hiihtoseuran talkooväelle kovasta kannustuksesta reitin varrella.

Tulokset http://www.tahtisadeajot.fi/index.php?option=tulos14

Haastattelussa maalin jälkeen. Kuva Lasse Vuori