Voimaannuttava luonto

Varoitus, seuraava teksti ei kerro urheilusta eikä urheilutuloksista. Se on puhdasta ajatuksen virtaa, sitä kirjoittajaa minussa, joka välillä tulee esiin. Joskus tulee vain tarve kirjoittaa siitä, mitä tuntee. Vielä ehdit sulkea sivun jos kaipaat vain urheilua, tai jos haluat voit myös avata mielesi ja lukea...

Niin kuin aurinkoiset päivät saavat luonnon heräämään talven alta, ne saavat ihmismielenkin kirkastumaan. On hauska huomata, kuinka keväisellä ladulla ihmisten katseet kohtaavat aivan eri lailla kuin pimeässä talvisäässä. Hymy irtoaa useimmilta vastaantulijoilta kuin itsestään. Maaliskuun auringossa on jotain erityisen voimauttavaa pitkän pimeän jakson jälkeen. Se on kuin valohoitoa suoraan sielulle. Myös itse koen voimaantuvani erityisesti kevätauringossa, tuossa kevyesti lämmittävässä valossa, joka hohtaa valkoisesta lumesta kirkkaasti. Tänä keväänä koin talviunilta heräämisen erityisen voimakkaasti, jotenkin erilailla. Ehkä syynä on aiemmin talvella kohtaamani suru, joka sai elämän esiripun aukeamaan ja herätti voimakkaasti tähän hetkeen. Ymmärsin, että elämässä ei ole kulisseja, ei verhoja, joiden taakse piiloutua. On vaan elämä tässä ja nyt.

Luonnon taidetta - jokainen jääkukka on erilainen

Liikunta voimaannuttaa, koska siinä on kehollaan täydellisesti läsnä. Yleensä tuo kehon läsnäolo tuo myös mielen samaan hetkeen, mikä kutsuu harhailevat ajatukset takaisin, rauhoittumaan. Keväinen luonto synnyttää yhteyden aitoon ja alkuperäiseen, hetkeen jota ei voi paeta. Tulee tunne siitä, että on jo perillä ja mitään ei puutu. Luonnossa liikkuessa tavoittaa läsnäolevan hetken rauhoittavuuden ja saa yhteyden itseensä. Yhteyden, joka on tunne olemisesta täydellisesti yhtä ympäröivän luomakunnan ja kaiken elollisen kanssa. Ei irrallaan, vaan osana sitä, keskellä todellisuutta.

Kokemus aidosta läsnäolosta juuri siinä vallitsevassa hetkessä, tuo kehoon voimaa rauhallisen mielen kautta. Aito läsnäolo edellyttää itsensä silmiin katsomista, itsensä kohtaamista juuri sellaisena kuin on, kaikkine virheineen ja puutteineen. Nämä kohdatessaan ja erityisesti hyväksyessään on saavuttanut yhteyden itseensä. Läsnäolemisen taitoa ei kannata aliarvioida, sillä sen kautta saavuttaa paremman yhteyden myös toisiin ihmisiin. Itsensä kohdatessaan ihminen vapautuu ennakkoluuloista, turhista peloista ja saavuttaa aidon hetkessä olemisen kyvyn. Monelta ihmiseltä kiire vie kyvyn olla läsnä hetkessä, juuri siinä tärkeimmässä. Sen sijaan ollaan ajatuksineen menneessä tai tulevassa, menossa jo seuraavaan paikkaan. Silloin tärkein eli nykyhetki jää vaille eläytymistä ja syvintä merkitystä. Toisin sanoen hetkestä voi ottaa valokuvan ja päivittää sen tekstin kera faceen, jos ei korvaa sillä hetken elämistä.

Auringonnousu puiden takaa

Luonnossa ollessaan on helppo tuntea ja elää jokainen ohi kiitävä hetki, kun ihailee ympäröivää luontoa. Ei riitä että katsoo, vaan sen voi myös tuntea. Luonnon kauneuden oppii tuntemaan, kun vapautuu kiireestä ja kaikista pään täyttävistä epämääräisistä ajatuksista, jolloin keskittyy nykyiseen hetkeen kaikilla aisteillaan. Silloin voi saavuttaa rauhan tunteen, tunteen siitä että on jo perillä - juuri nyt tässä hetkessä. Luonnossa liikkuen kukin omalla vauhdillaan, ihan hiljaa tai miksei kovempaakin saa ladattua akut täyteen ilmaista energiaa, luonnon omaa alkuvoimaa. Tärkeintä on, ei vain katsoa vaan myös nähdä ympäröivä luonto ja aistia sen kauneus. 

Juha on hankkinut uuden kameran, jonka kuvista tulee entistäkin terävempiä. Välillä tuntuu, ettei sanat riitä kertomaan varsinkaan luontokuvista kaikkea, mutta toisaalta ei tarvitsekaan, siksihän kuva on :)

Carpe Diem - Hyvää kevättä kaikille

Pylkön hiihdot 1.3. ja Oulun Tervahiihto 7.3.

Sää jatkuu jo kolmatta viikkoa vesikelinä, mutta ladut ovat pysyneet ihmeen hyvin hiihtokuntoisina Huhtasuolla. Onneksi ensi viikon puolella pitäisi tulla reilumpia yöpakkasia, mikä ylläpitäisi hiihtokelejä vielä maaliskuun ajan. Olen käynyt sitten viimeisen päivityksen Pylkön hiihdoissa 1.3. ja Oulun Tervahiihdossa 7.3.

Pylkön hiihdot olivat samalla Keski-Suomen pitkien matkojen piirinmestaruuskilpailut 20 km vapaalla. Lähdin mielelläni kisaan, sillä olin selättänyt edellisen viikon flunssa täysin ja olo oli pirteä ja hyvävoimainen. Samoin oli kiva, kun matkaa kisapaikalle tuli kotoa vain reilu tunti, joten kyseessä olivat melkein kotikisat. Päivä oli sumuinen ja latu kostea, mutta valkopohja Rossarini toimi taas luotettavasti vaikeissa olosuhteissa. Myös oma hiihtokunto tuntui hyvältä ja tunne lihaksissa oli jaksava koko kisan ajan. Reitti Pylköllä on todella tasainen ja nopea hiihdettävä, joten kisa ei kuormita niin paljoa kuin matkan pituus antaisi ymmärtää. Voitin kisan lähes kahdella minuutilla ja suorituksesta jäi luottavainen olo. Huomasin, miten paljon paremmin myös palauduin kisasta, kun sain startata täysin terveenä verrattuna edelliseen viikonloppuun. 

Tulokset Pylkön hiihdoista: http://www.pylkonmaenyrittava.fi/wp-content/uploads/2011/03/PH2015_tulos.htm#NYL

Eilen kisattu Oulun Tervahiihto oli minulle jo neljäs osallistumiskerta ja samalla myös neljäs voitto tuosta kisasta. Kyseessä oli uudella reitilla kilpailtava 70 km mittainen janahiihto Utajärveltä Ouluun. Viime vuoteen verrattuna olosuhteet reitillä olivat erinomaiset ja ainoastaan muutamassa kuusikkokohdassa oli maata esillä. Samoin reitti oli hieman vaihtelevampi edelliseen verrattuna. Majoituimme Utajärvellä Merilän Kartanossa vain 5 km päässä kisan lähtöpaikasta. Majoitus oli erinomainen tavalliseen hotellimajoitukseen verrattuna ja rauhallinen huone mahdollisti hyvät yöunet.

Lähtöviivalla

Lauantain säätiedotukset tosin alkoivat vähän jännittämään ennen kisaa, johon ennustettiin lähes myrskylukemiin yltävää puuskaista tuulta. Lisäksi kisan aikana ennustettiin alkavan lumisateen, joka vaikeuttaisi suksivalintaa. Siispä menimme kisapaikalle ajoissa tunnustelemaan kahta valmiiksi voideltua suksiparia. Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta ja latu olikin kovettunut ja kuivunut yllättävän paljon. Minulle oli voideltu vain muovipohjasukset, sillä keskipäivälle oli ennustettu useampi aste plussaa ja kosteaa lumi/räntäsadetta. Lähtö oli vasta 11.30, joten ajattelin sään ehtivän lämmetä reilusti plussalle ennen starttia. Sukset tuntuivat kohtuullisilta myös karkealla kovalla ladulla, joten emme alkaneet enää voidella mustapohjasuksia hätäpäissä vaan luotimme ladun kostuvan lisää kisan aikana. Kisan lähtöalue oli todella kapea, sillä se oli jouduttu siirtämään pois suunnitellulta järven jäältä normaalille ladulle. Takaa puhaltanut myötätuuli ja karkea lumi teki lähdöstä todella kovavauhtisen ja luistellessa oli oltava todella tarkkana kovissa nopeuksissa alkuruuhkassa. Kisan alku Korkalovaarassa sijainneeseen välikirimaaliin saakka oli todella nopeaa ja tulimme sinne paljon oletettua aikaisemmin. Onneksi varoitin huoltajaani Juhaa nopeasta kelistä ja hän ehti ajoissa sinne antamaan minulle vaihtopullon. Välikirissä 33 km kohdalla johdin seuraavana tulevaa naista Maija Oravamäkeä reilut 5 minuuttia.

Korkalovaarassa letkaa vetämässä

Reilun aikaeron turvin saatoin jatkaa turvallisin mielin hiihtoa tasaisella vauhdilla enempiä repimättä. Korkalovaarassa takanani seurasi näköjään useampikin mieshiihtäjä. Keli muuttui radikaalisti Korkalovaaran jälkeen ja alkoi sataa räntää vaakatasossa kovan tuulen säestämänä. Märälle voideltu sukseni alkoi toimia paremmin lopussa, joten koin pääseväni vähän alkua helpommalla. Se oli kisan puolivälin jälkeisessä vaiheessa henkisesti tärkeää ja sain luottamusta jaksamiseeni loppuun saakka rajusta kelistä huolimatta. Oma juomapullo painoi selässä, mutta oli hyvä että olin ottanut sen mukaan, sillä join molemmat pullot tyhjäksi. Nestettä plussakelissä menee aina pakkaskeliä enemmän ja sen osaan jo ottaa huomioon. Viimeiset 15 km tuntuivat todella pitkiltä rajussa tuulessa ja lihakset alkoivat kylmentyä kilpapuvun kastuttua läpimäräksi sateessa. Hiihtolasien kanssa ei nähnyt mitään mutta ei juuri ilmankaan. Ehdin vain ajatella, että keli oli suorastaan leppoisa verrattuna viime vuotiseen Lapponian päätösmatkaan Karra-Huikoseen, kun tunturissa tuuli ihan eri tavalla.

Maaliviivan ylitys tuiskussa

Tervahiihdosta jäi luottavainen olo omaan kuntoon ja palautuminen lähti heti loistavasti käyntiin. Uskon, että hyvällä etukäteistankkauksella kisaan ja kisanaikaisella riittävällä energian saannilla on vaikutuksensa nopeaan palautumiseen erityisesti pitkästä suorituksesta. Tankkasin kahtena edeltävänä päivänä Squeezyn tankkausjuomalla pari kertaa päivässä ja kisan aikana nautin juomapulloon sekoitettua Squeezyn drink-geeliä ja lopussa punaisia Super-geelejä. Setti toimi taas loistavasti energiaa antaen ilman minkäänlaisia vatsanväänteitä.

Tervahiihdon tulokset NYL 3 parasta:

1. 3001 Sini Alusniemi 3:00:27,6 +0,0
2. 3263 Maija Oravamäki 3:19:17,9 +18:50,3
3. 3008 Anni Angeria 3:27:38,5 +27:10,9

Nyt vietän pari kisatonta viikonloppua ennen Rukan SM-hiihtoja maaliskuun viimeinen viikonloppu. Olemme matkustaneet nyt lähes joka viikonloppu johonkin päin Suomea, joten kotona vietetyt pari viikonloppua ovat rentouttavia. Samalla saan elvytettyä nopeusominaisuuksia Rukaa varten, kun taukoa tulee pitkistä hiihdoista.

Eetu ja sulava lumiukko kotipihassa

Maaliskuisin terveisin 
Sini