SM-duathlon Pajulahti

Pääsin vihdoin päivittämään SM-duathlonin kisakertomuksen, sillä sairasvuoteella on hyvä kirjoitella. Duathlonin jälkeen alkanut pieni flunssa äityi kovaksi kuumeeksi ja yskäksi, joka on pitänyt minut vuoteessa jo kolme päivää. Toivoa sopii, että kuume ei enää nouse vaan pääsisin huomenna, jos nyt ei treenaamaan, niin ainakin ulkoilemaan.

Nyt hieman alakuloisissa fiiliksissä on mukava muistella hienoa päivää, joka tuotti minulle ensimmäisen maantieduahtlonin SM-mitalin, hopeisen väriltään. Kilpailu käytiin Pajulahden urheiluopistolla sunnuntaina 24.5. Matkoina kisassa oli 10 km juoksu, 40 km maantiepyöräily ja 5 km juoksu.

Innostuin kisaan mukaan viime vuotisen SM-maastoduahtlonin siivittämänä, josta nappasin kultaisen mitalin. Lisäksi sain ystävältäni lainaan maantiepyörän kilpailua varten. Lähdin kisaan ilman ennakko-odotuksia kokeilemaan lajia. En tuntenut muita naisosallistujia juurikaan, joista suurin osa oli triathlonisteja. Pieni etukäteis "googlailu" osallistujalistan perusteella antoi kuitenkin käsitystä siitä, että kovia kilpakumppaneita on mukana.

Oma valmistautumiseni kisaan oli kaksi lyhyehköä maantiepyörälenkkiä lainapyörällä ja ajoasennon säätämistä niin hyväksi kuin sen saattoi minulle saada. Pyörä Bergamontin Team-mallin maantiepyörä eli sinällään hieno maantiepuolen menopeli, mutta rungoltaan minulle hieman suuri. Aerodynaamista viilausta pyörässä ei ollut, eikä myöskään triathlontankoa, joka olisi mahdollistanut matalan ajoasennon. Mutta pääasia, että pääsin mukaan.

Menimme jo edellispäivänä Pajulahteen ja yövyimme urheiluopistolla, sillä halusin ajaa autolla pyöräilyreitin etukäteen sekä katsastaa myös juoksureitit. Kisareitit vaikuttivat ennakkoon selkeiltä ja erityisesti pyöräilyreitti oli mukavan vaihteleva. Juoksureitti oli hieman tasainen minun makuuni, mutta monen mielestä se oli jopa mäkinen, joten kaikki on suhteellista.

Varustelua vaihtoalueella

Kisa-aamu aukesi aurinkoisena, mutta tuulisena lämpötilan ollessa luokkaa +11. Aamulla olikin pähkäilyä pukeutumisen kanssa, sillä juoksussa ja pyöräilyssä harvoin toimii sama vaatetus. Valintani oli hyvin ohuella säämiskällä varustetut pyöräilyhousut, joilla oli hyvä myös juosta sekä ohut pitkähihainen paita. Menimme kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta saisin rauhassa perehtyä vaihtoalueen järjestelyihin ja laittaa pyörän ja muut varusteet kuntoon. Pyöriä kertyi "varikkotankoon" pitkä rivi ja arvelin, että väsyneenä vaihtoon tullessa voi olla haastavaa löytää heti oma pyörä tiiviistä rivistä.

Lähtö oli pillin vihellyksestä klo 13 ja hienoihin triathlonpukuihin sonnustautuneet urheilijat starttasivat matkaan. Tunsin erottuvani joukosta omalla "kirppiskuosillani", mutta ainakin vaatteet tuntuivat päällä rennoilta. Juoksuosuus aloitettiin varsin kovavauhtisesti ja lähtövauhti olikin hyvin lähellä normaalia 10 km juoksukisavauhtia, vaikka sen jälkeen kisa vasta oikeastaan alkaisikin. Huomasin, että naisten voittaja Maria Söderström aloitti erittäin kovaa ja pääsi minusta karkuun heti alussa sellaisen 10 m ja ero suureni pikkuhiljaa matkan aikana. Tiesin hänet ennakkoon entisenä maajoukkuejuoksijana ja Kalevan kisojen mitalistina sekä edellisvuoden triathlonin perusmatkan voittajana erittäin kovaksi vastukseksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että pysyin 1. vaihtoon tullessa lähes näköetäisyydellä ja paukutin 10 km aikaan 37,21. Vaihtoalueella en ollut ehkä yhtä nopea, kuin kokeneemmat kilpakumppanit, mutta sain ajokengät kenkälusikalla suhteellisen kivuttomasti jalkaan ja eikuin menoksi kohti 40 km pyöräilyä.

Lähtöviivalla

Niin kuin arvelin, ei siirtymä pyörän päälle tuottanut minulle vaikeuksia vaan jalat alkoivat tehdä kiltisti työtä käskettyä. Tuuli oli erittäin kova ja huomasin, että miehiä alkoi lappaa takaa ohitse aeropyörillä. Yritin ajaa mahdollisimman matalana ja pitää alasarvista kiinni, mutta en saanut ajoasentoa läheskään yhtä kapeaksi kuin triathlonpyörissä on. Kisassa oli peesauskielto eli 10 m lähempänä toista ei saanut ajaa. Ajoin omasta mielestäni hyvillä tehoilla, ja yritin polkea nousut kovaa putkelta, mutta juoksuosuudella minulle jääneitä miehiä tuli useita ohitse. Pyöräilyosuuden suorituksen arvoa ainakin omissa simissäni nostaa se, että kaikilla minut ohittaneilla kuskeilla oli aeropyörät ja ne kolme kuskia, jotka minä ohitin ajoivat tavallisella maantiepyörällä eli aerodynaamisuuden vaikutus lopputulokseen näkyi aika suorina havaintoina. Pelkäsin hieman jo muiden naisten ajavan takaa ohitse, mutta niin ei käynyt ja olin pyöräillyt suhteessa muihin naisiin kovaa. Maria pysyi edelläni ja ajoi 29 s minua kovempaa, kuulin väliajoista viimeiselle juoksuosuudelle lähdettäessä, että takaa ei tullut enää uhkaajia ja sain juosta aika rennosti viimeisen vitosen. Eroa ensimmäiseen naiseen oli jo sen verran, että sen kurominen kiinni ei ollut enää realistista ainakaan niin kovaa juoksijaa vastaan.

Vaihdon jälkeen viimeisellä vitosella jalkani toimivat uskomattoman hyvin, eikätkä ne juurikaan jäykistyneet pyöräilystä. Sain juosta hienoissa fiiliksissä rennon kovaa vitosen aikaan 20.51. Maaliin tullessa oli oli mahtava. Olin aidosti iloinen hopeamitalista, joka oli ehdottomasti voitettu eikä hävitty. Pronssinainen jäi minulle vajaat 7 minuuttia. Itse jäin voittajasta minuutin verran. Loppuaikani kisassa oli 2.13.41.

Duathlon on hieno laji ja haluan olla ehdottomasti ensi vuonnakin mukana kisaamassa SM-mitaleista, ehkä jo omalla pyörällä ja entistä paremmalla ajotuntumalla. Kiitos Joroisten Urheilijoille, että sain edustaa triathlonseuraanne ja pääsin mukaan kilpailuun. Kiitos Marille vielä pyörän lainasta, mikä mahdollisti viime kädessä osallistumiseni.

Maalissa on kiva olla

http://www.triathlon.fi/@Bin/389810/sm_duathlon_tulokset.pdf

Seuraava kilpailuni on Laajavuori mtb:ssä 13.6., joka toimii samalla hyvänä harjoituksena Tahko mtb:hen 27.6., johon pääsen tänä vuonna jälleen mukaan.