Ensilumen treeniä ja uusia mahdollisuuksia

Olen ollut Levillä kohta kaksi viikkoa ensilumilla. Ajoituksemme tulla pohjoiseen tänä vuonna vasta viikolla 47 osui oikeaan, sillä Leville satoi lumi poikkeuksellisen myöhään, vasta kaksi päivää ennen tuloamme. Nyt lunta on reilut 30 cm, mikä riittää niukin naukin hiihtoon myös tykkiladun ulkopuolisilla reiteillä. Vietämme täällä vielä tämän viikon nauttien kelvollisista harjoitusolosuhteista.

Olin päässyt Jyväskylässä hiihtämään 4 kertaa säiliölumiladulla ennen tänne tuloamme, mutta vasta täällä riittävän paksuilla lumilla uskalsin alkaa testaamaan uutta Peltosen kisakalustoani, jolla hiihdän ensi talvena. Peltosen uudet kisamallin sukset ovat aiempaa kevyempiä ja vakaita hiihtää.

Kuntoni alkaa vaikuttaa talvea silmällä pitäen uudesti syntyneeltä, kun olen palautunut pyöräkauden rasituksista perusteellisen levon kautta. Vietin reilun kuukauden tekemättä ainuttakaan kovaa harjoitusta, tehden ainoastaan kevyttä ja huoltavaa harjoittelua. Tein täällä ensimmäisen kovan harjoitukseni suksilla viime viikolla ja hiihto tuntui aiempiin alkutalven tehoharjoituksiin verrattuna yhtä vahvalta, joten oikealla tiellä ollaan. Rovaniemen Suomi Cup olisi houkuttanut, mutta järki sanoi, ettei vielä, sillä tuntuma kovavauhtiseen hiihtoon puuttui täysin.

Ensimmäinen kisastarttini menee joulukuun puolelle täältä palattuamme. Toivon mukaan kotikonuille satanut lumi pysyy maassa ja saan säilytettyä hiihtotuntuman luonnon lumilla. Olisi mukava päästä avaamaan kisakausi heti joulukuun ensimmäsenä viikonloppuna.

Uusia mahdollisuuksia aukeni myös työelämän saralla, kun aloitan joulukuun lopulla kokopäivätyön omaan kasvatustieteelliseen pohjakoulutukseeni liittyen. Sen vuoksi jätän toiminimelläni tekemäni valmennustyöt joksikin aikaa sivuun. Pidin valmennustöistä todella paljon ja olihan oma pieni yritys "minun lapseni", mutta riittävän kannattavan ja yksistään elannon turvaavan yritystoiminnan aikaan saaminen Suomen tämän hetkisessä tilanteessa on todella kovan työn takana. Maamme arvonlisäveropolitiikka ei varsinaisesti tue pienyrittäjyyttä, eikä taantuma tue yksityistä kulutusta. Jos en harrastaisi itse urheilua eikä kokopäivätyön jälkeinen vapaa-aika ei olisi minulle kultaakin kalliimpaa, voisin tehdä valmennustöitä harrastuksenani. Haluan kuitenkin vielä toistaiseksi jatkaa rakasta urheiluharrastustani ja kokea sen kautta vielä uusia huippuhetkiä.

Toisaalta en ole valmis kokemaan äitinä enää yhtään enempää huonoa omaatuntoa vähäisestä ajasta lapseni kanssa, mitä nyt koen. Tässäkin mielessä ratkaisuni jättää yritystoiminta sivuun, on perusteltu. Jokainen hetki lapsen kanssa on ainutkertainen. Viisi vuotta on mennyt nyt jo hujahtamalla, joten aikaa lapsen kanssa ei ole koskaan liikaa.

Sinisen poron selässä

Ensilumi on taas voittanut syksyn pimeyden tuoman väsymyksen ja odotan ensimmäisiä kisoja jo innolla. Tämä joka vuotinen ensilumen herättämä, lähes pikkulapsen omainen innostus päästä suksille ja päästä kisoihin huvittaa minua. Ehkä juuri tuo kyky säilyttää tietty lapsen mielisyys tekemisessä ja nauttia urheilusta viattomasti, juuri omilla ehdoillani on syy, miksi olen jaksanut näin monta vuotta jatkaa urheilua tälläkin tasolla.

"Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti"
-Tommy Hellsten-