Zillertal Bike Challenge Itävalta ja muita kisoja

Kisakausi on jatkunut positiivisissa merkeissä viimeisimmän kirjoituksen ja Aulanko mtb:n jälkeen. Heti viikko Aulangon jälkeen suuntasin Korso mtb:hen, jossa meno maistui yhtä hyvältä kuin Aulangolla. Korson rata on yksi suosikeistani, koska siinä on paljon nopeaa, mutta silti keskittymistä vaativaa polkua. Myös nousua mahtuu reitille Etelä-Suomen maastoihin nähden suhteellisen hyvin. Keli kisassa oli mitä parhain ja jalka oli hyvä heti alusta alkaen. Sain kisasta myös pienen "tatuoinnin" jalkaani, kun kaaduin alussa yllättävän liukkaalla kalliolla huolimattoman ajovirheen seurauksena. Sain ajaa vertavuotavalla jalalla lähes 60 km eli se ehti kivasti kuorruttautua lian ja hien seoksella tuona aikana. Haavan suihkutus puhtaaksi teki hieman kipeää. Pienet nirhaumat kuuluvat tähän lajiin.

Tulokset Korso mtb:
http://resultsalo.fi/2016/korso/tulokset/tulokset_64_naiset.pdf

Korson jälkeen oli ruhtinaallinen kahden viikon kisatauko, jollaisia on loppukesästä luvassa enää melko harvoin kisakalenterin tiukentuessa. Tavoitteenani on kiertää viime vuotista enemmän maraton cupin kisoja, joita onkin tarjolla melkein joka viikonlopuksi. Kun väliin pitäisi mahtua vielä muutama muukin kisa, niin ajokilometrejä kertyy sekä autolla että pyörällä.

Onneksi yksi cupin kisa Laajavuori mtb on sentään kotinurkilla ja auton voi jättää parkkiin omaan pihaan. On ihana lähteä verryttelemään suoraan kotoa ja ajaa tutulle kisapaikalle valmiina starttiin. Laajavuoren kisa eroaa muista cupin kisoista ehkä eniten teknisessä helppoudessaan, mutta runsaassa mäkisyydessään. Profiili sopii minulle ja rata on nopea mäkisyydestään huolimatta. Matkan pituudeksi oli tänä vuonna ilmoitettu 72 km. Reitti oli aiempia vuosia täristävämpi, sillä reitin pohja erityisesti polkuosuuksilla oli jotenkin aiempaa kuluneempi ja pientä kiveä sekä rypylää oli alla jatkuvasti. Lähdin kisaan jäykkäperäisellä pyörällä, joka nousi mäet kyllä kiitollisesti, mutta selkäni olisi kaivannut alamäissä täysjouston tuomaa helpotusta. Syynä selän väsymiseen saattoi olla myös tottumattomuus jäykkäperään, sillä olin ajanut kisaan mennessä jäykkiksellä vain kaksi kertaa. Jäykkäperäisellä ajaminen eroaa aika paljon täysjoustosta, jossa saa istua rennommin satulassa eikä keskivartalo joudu niin koville.

Saldona kisasta jäi meidän perheeseen kaksi voittoa, kun Juha korjasi potin miesten yhden kierroksen (24 km) matkalla.

Tulokset Laajavuori mtb:
http://www.jyps.fi/wp-content/uploads/2016/06/LaajavuoriMTBmarathon2016-tulokset.pdf

Laajavuoren jälkeen oli luvassa taas ruhtinaallinen kahden viikon kisatauko ennen perinteistä Kiimasen Savun juhannushölkkää. Yleensä tuo juoksu on sijoittunut aina viikko tai kaksi Laajavuoren pyörämaratonin jälkeen ja silti juoksu on kulkenut juhannuksena hyvin. Tämä vuosi teki kuitenkin poikkeuksen, sillä olen kärsinyt normaalia pahemmasta heinäallergiasta, mikä on haitannut erityisesti juoksua hengenahdistuksen vuoksi. Lisäksi Kiimasen Savun reitti Lannevedellä menee lähes koko ajan heinäpeltojen vieressä, mikä selvästi pahentaa oireita. Huomasin jo heti kisapaikalle tullessa, että lähes tuuleton hautovan kostea ilma ja heinäpellot eivät olleet hyvä yhdistelmä. En kuitenkaan tuntenut verryttelyssä oloani kovin huonoksi, joten lähdin normaalein fiiliksin startista matkaan. Kahden kilometrin jälkeen hengitys alkoi vinkua ja tunsin hapen loppuvan totaalisesti. Hapettomuus iski samantien myös lihaksiin, enkä pystynyt jatkamaan enää juoksua. Niinpä tuli koettua keskeytys ensimmäistä kertaa lyhyellä 10 km matkalla.

Juhannus meni rennoissa merkeissä Saimaan rannalla ja vasta alkanut kahden viikon loma tuntui ihanalta. Myös seuraavalla viikolla edessä oleva Itävallan matka virkisti mieltä. Heti kotiuduttuamme Savosta aloimme valmistautua Itävallan reissulle, jossa tavoitteenani oli ajaa kolmipäiväinen raatelevan kova etappikilpailu Zillertal Bike Challenge. Kisan kokonaismatkana oli 190 km ja vertikaalisia nousumetrejä huimat 9 000 m. Nousua oli tiedossa siis yhden päivän etapin aikana enemmän kuin viime vuoden Saariselkä mtb:ssä kolmen päivän aikana yhteensä.

Tiedossani oli vain, että Suomessa ei voisi mitenkään täysin valmistautua tuollaiseen kiipeämiseen, sillä kotiseutuni kovin nousu Laajavuoressa tarjoaa vertikaalisia nousumetrejä vaatimattomat 100 m. Joka tapauksessa hermoja rauhoittaakseni kävin tekemässä sen, mitä tehtävissä oli, ja ajoin Laajavuoren hissilinjaa 10 x ylös nopealla laskupalautuksella alas. Sain pientä esimakua tulevasta ja reilun vapinan jalkoihini treenin jälkeen. Silti käsitykseni tuonkin treenin jälkeen oli vielä kaukana todellisuudesta. Jälkeenpäin Itävallassa minulle selvisi tässäkin asiassa, että ei ole sama olla lukujen valossa tietoinen, kuin kokemalla itse!

Tuosta raastavan kovasta etappikisasta silmiä hivelevissä alppimaisemissa minuun tarttui kuitenkin jotain, joka vie minua taas askeleen eteenpäin ihmisenä ja urheilijana. Kisan kovuutta kuvaa se, että itkin ilosta ja helpotuksesta päästyäni Tuxerin jäätiköllä 2700 m korkeudessa sijaitsevaan maaliin. Kisan voitto kovien ja kokeneiden "vuoristokuskien" seurassa oli mieltä ylentävää, mutta samalla on todettava, että jokainen, joka ajaa tuon kilpailun kokonaisuudessaan läpi on voittaja.

Kisasta jäi raskaudestaan huolimatta todella hyvä fiilis, sillä reissu oli oman suoritukseni ohella kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Kiitän vielä Crocin teamia kaikesta avusta ja onnistuneesta huollosta kisan aikana. Osana onnistunutta suoritusta oli myös hyvin ylämäkiä kiipeävä Crocin 29" jäykkäperäinen pyörä, joka vastaa polkemiseen tehokkuudellaan.

Kisan nettisivut:
https://www.zillertal.at/en/bikechallenge.html

Tulokset Zillertal:
http://my1.raceresult.com/44008/results?&lang=en#2_44A5D3

Palautuminen Itävallan kolmipäiväisestä kisasta vaatii aikaa, mutta fiilikset ovat olleet jo varsin hyvät ja niinpä uskallan startata jo tulevana sunnuntaina Seinäjoen Joupiska maratonille, jonka nousut tuntunevat Zillertalin jälkeen lastenleikiltä. Alla muutama kuva reissusta:

Maisemaa reitin varrelta Juhan kuvaamana, arviolta yhden 2000 m nousun puolessa välissä

Viimeisen päivän toiseksi viimeisen nousun alku. Laakson pohjalta lähdettiin.

Vain King ja Queen sarjalaiset ajoivat kaikki nousut. Muut tulivat pahimmat nousut gondoleilla.

Voittajana maalissa 2700 m korkeudessa Tuxin jäätiköllä.

Palkintopallilla seremoniassa

Myös paikallinen maitokarja oli kiinnostunut uudesta pyörämerkistä.

Nautitaan kesästä satoi tai paistoi
-Sini

Pyöräilykauden avaus

Eletään vasta toukokuuta, mutta säiden puolesta on jo täysi kesä. Ei ole vuodet veljiään tämänkään suhteen, sillä muistan joskus toukokuun puolivälissä ajetun Harju mtb:n aikaan olleen räntäkeli. Tänä vuonna saimme sen sijaan ajella todella lämpimässä ja aurinkoisessa säässä.

14.5. poljettu raastava ylämäkikisa Harju mtb toimi tänäkin vuonna kisakauteni avaajana. Rääkki reisille oli totaalista, sillä Harjua noustiin ylös-alas 15 kertaa ja kestoa kisalleni kertyi n. 35 minuuttia. Olin ainut osallistuja naisten sarjassa, mutta vastusta löytyi miehistä mm. omasta puolisostani, joka karisti minut kintereiltään kolmen kierroksen jälkeen ja korjasi selkeän voiton M40-sarjassa. Minäkään en huonosti ajanut, sillä paransin viimevuotista aikaani reilun minuutin. Asiaa saattoi auttaa myös keventynyt pyörä, sillä allani oli uusi Crocbiken jäykkäperäinen 29". Ylämäkikisassa muutama sata grammaakin voi helpottaa kiipeämistä.

Kilpailukausi jatkui viikon päästä poljetulla Aulanko mtb:llä, jossa matkana oli 55 km verrattain mäkistä maastoa. Vastustakin oli luvassa naisten sarjassa, sillä osallistujalistalla oli Sonja Kallio ja Pauliina Pohja, kumpikin raudan lujia ja kestäviä naisia. Lähdin matkaan hieman varovaisin tunnoin, sillä minua on vaivannut muutaman viikon tulehtunut reiden kiinnityskohta lonkan seudulla. Jalan toiminta arvelutti minua, ja ajattelin etukäteen, että onneksi uudelle kierrokselle mennään lähtöalueen läpi, jos joudun keskeyttämään kilpailun. Ongelmia ei jalan kanssa kuitenkaan ollut ja sain tehtyä nousujohteisen ja perusvarman suorituksen, joka riitti 15 min marginaalilla voittoon ennen toiseksi tullutta Sonjaa. Pauliina joutui ikävästi keskeyttämään kisan katkenneen pinnan ja puhjenneen renkaan takia.

Ajoin kisassa lähes koko matkan yksin, enkä saanut tuuliapua hiekkateillä. Mielestäni ajoin reitin helpot osuudet hyvin ja jaksoin pyörittää kampia aiempaa paremmin juuri helpoilla pätkillä. Ehkä päivittäinen maantiepainotteinen työmatka-ajo auttaa asiaa. Monesti työmatkaa tuleekin ajettua kiireessä matalassa asennossa, kädet kapealla otteella ja harjoiteltua aeroasentoa, mikä auttaa etenemistä tuulisilla pätkillä.

Allani kisassa oli hiilikuituinen Crocbiken 29" täysjousto, joka on Sramm xx- osasarjalla varusteltu 100 mm joustoinen maraton/xc-pyörä. Ajoasento on löytynyt, sillä pyörä on pienirunkoinen. Se on erittäin kevyt ja helposti käsiteltävä. Ajotuntumasta tekevät tarkan Michen kevyet kuitukiekot. Iskarit ovat RockShocksin. Kuitukiekot tuovat kyllä selvää lisäarvoa erityisesti 29" pyörään, sillä pitkäpinnainen kiekko voi alumiinisena jättäytyä muuten turhan löysäksi. Sopivien iskarin paineiden säätöön pitää vielä uhrata hetki aikaa, sillä pidän aika napakasta joustotuntumasta erityisesti kisatilanteessa.

Jäin intoa täyteen kisan jälkeen ja katse on suunnattu kohti ensiviikonlopun Korso mtb:tä, jossa ajan kahden kierroksen matkan. Palautuminen tuntuu lähteneen hyvin käyntiin ja uskon, että jalka on "syönnillään" myös Korsossa viikon päästä.

Tulokset Harju mtb 14.5.
http://www.jyps.fi/wp-content/uploads/2016/05/HarjuMTB2016.pdf

Tulokset Aulanko mtb 21.5.
http://www.tawastcc.com/aulanko-mtb/tulokset-2016/

Iloisin kevätterveisin
Sini

Menneen talven lumia ja kevättä rinnassa

Jyväskylässä ei ole päässyt hiihtämään enää pariin viikkoon, joten kevät on Keski-Suomen korkeudella lopullisesti vastaanotettu. Niinpä on aika kerrata mennyttä talvea ja suunnata katse kohti kesän uusia haasteita.

Kulunut talvi oli minulle edellisistä poikkeava monessakin suhteessa. Se toi mukanaan mm. seuran vaihdon, suksimerkin vaihdon ja uuden työn. Eli monta isoa muutosta aiempaan. Monesti muutoksiin liittyy haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia. Koin, että nämä muutokset olivat pitkälti positiivisia muutoksia, jotka toivat uutta mielenkiintoa tekemiseen. Suurimmat haasteet liittyivät ajankäyttöön, joka vaati erityistä suunnitelmallisuutta, mikäli halusi päivän harjoituksen ylipäätään tehdä.

Uusi elämätilanne vaatii kekseliäisyyttä ja luovuutta, että päivään saa mahtumaan kaiken haluamansa tekemisen. Vähemmän tärkeästä tekemisestä on luovuttava ja tärkeään keskityttävä.

Viimeiseksi kisakseni jäi tänä talvena Ukkohalla-Paljakkahiihto 2.4. jossa matkana oli 45 km.

Talven parhaaksi onnistumiseksi kiteytyi Imatran SM-hiihdot, joissa ylsin sijalle 6. henkilökohtaisessa 10 km kisassa ja hiihdin kelpo suorituksen myös viestiosuudella Kangasniemen Kalskeen väreissä. Hyviä onnistumisia talven mittaan tuli myös kansallisissa kisoissa, kuten maaliskuun lopulla Saarjärven keväthiihdoissa  ja Kuukan hiihdoissa Uuraisilla. Lisäksi pitkissä hiihdoissa onnistuin erityisesti Tervahiihdossa ja Vuokatti-hiihdossa maaliskuun puolivälissä.

Myös epäonnistumisia mahtui mukaan, mutta niillekin on oltava paikkansa, jotta osaa iloita ja arvostaa entistä enemmän onnistumisiaan.

Erityisesti alkutalvea vaikeutti Keski-Suomesta yhä pohjoisemmaksi karkaava lumiraja ja tänäkin vuonna pääsin hiihtämään luonnonladuilla vasta pitkälle tammikuun puolella. Niinpä marras- ja joulukuu menivät lyhyttä ja tasaista ensilumen latua kiertäessä sekä jalkalenkkiä tehdessä. Lumettomuus vaikeutti myös uuden suksikaluston testaamista ja varsinainen testaaminen onnistui vasta helmikuun puolella kivien vihdoin peityttyä laduilta.

Myöhään tulleesta talvesta johtuen olisin halunnut kovasti lähteä vielä jatkamaan hiihtokautta pohjoiseen esimerkiksi Lapponia-hiihtoon, mutta lomapäväni eivät riittäneet tässä vaiheessa viikon vapaaseen.

Onneksi kevät koittaa ja en ehdi kauaa murehtia lyhyttä hiihtkautta. Kevät tuo uutta myös pyörärintamalle, sillä saan alleni uuden pyörämerkin Crocbiken. Uutena tuttavuutena on 27,5" kiekoin varustettu täysjousto, joka on erittäin kevyt ja huippuosasarjoin varusteltu. Tilauksessa on myös jäykkäperäinen 29", joka tulee hieman myöhemmin keväällä. Odotan malttamattomana päästä ajamaan sulille poluille uusilla tuttavuuksilla. Ensivaikutelma 27,5" täysjoustosta oli vakuuttava. Sen parhaina puolina koin keveyden, nousutehokkuden ja käsiteltävyyden tiukoissa paikoissa.

Ensimmäinen koeajoni Crocilla oli lumikelissä.

Ennen  pikkupolkujen sulamista nautin juoksemisesta keväisissä illoissa, jolloin töiden jälkeenkin ehtii juosta valoisassa. Joka lenkillä huomaa kevään hieman edistyneen. Katupölykausi on tällä hetkellä erityisen paha, joten kiertelen lenkillä järvien rantoja pitkin ja tarkkailen jäiden sulamista.

Treenien suhteen vietän leppoisaa jaksoa, johon eivät kuulu kovat harjoitukset vaan kuntoa ylläpitävä kevyt lenkkeily ja pihatyöt. Olen suunnitellut avaavani pyöräkisakauden toukokuun puolessa välissä paikallisen Ride cupin kilpailussa kotinurkilla.

Levittelin tuhkaa voimaksi mustaherukkapensaille. Puuntuhkassa on kaikki kasvien tarvitsemat alkuaineet.

Kaunista kevättä, odotellaan hiirenkorvia
Terkuin Sini

Massahiihtojen kilpailurupeama - palautumista ja valmistautumista

Pääsin avaamaan massahiihtokauden tänä talvena hieman normaalia myöhemmin vasta Jämi42-kilpailusta., koska aiemmin tavoitteena ollut Savonia-hiihto peruttiin lumenpuutteen vuoksi. Myös Finlandia-hiihtoa uhkasi lumenvähyys ja reittiä lyhennettiin jo hyvissä ajoin 42 kilometriin.

Vaikeat olosuhteet ovat kiusanneet monia muitakin pitkän matkan hiihtoja sekä Suomessa että ulkomailla. Oulun Tervahiihtokin on aiempina vuosina kärsinyt lumenpuutteesta ja reittiä on jouduttu useamman kerran muuttamaan. Onneksi tänä vuonna tilanne näyttää Oulussa valoisammalta ja kilpailumatkana näyttää säilyvän alkuperäinen 70 km, ennakkoinfon mukaan vieläpä hyvissä olosuhteissa.

Takana massahiihdoista on nyt Jämi OneWay-Triplaan kuulunut 42 km hiihto perinteisellä 20.2. ja Finlandia-hiihto 28.2. Molemmissa kisoissa kärsin voiteluvaikeuksista hankalassa uuden lumen nollakelissä. Jämille lähdin realistisin odotuksin hakemaan ”läpihiihtoa” Triplan kokonaiskisaa varten, jossa edessä on heinäkuussa ajettava maastopyöräily 84 km ja syyskuussa juostava maastopuolimaraton. Pyrin puolustamaan tänäkin vuonna viime vuotuista kokonaiskisan voittoani. Sen sijaan Finlandiaan lähdin enemmän tavoitteellisesti tekemään hyvää suoritusta. Päädyin kisassa toiselle sijalle Riitta-Liisan Roposen jälkeen, ja sijoitus oli se, mikä tuntui realistiselta etukäteenkin ajatellen. Silti minua jäi harmittamaan isoksi lopussa ratkennut aikaero. Kisa oli taistelua alusta asti nihkeän luiston kanssa ja huomasin olevani koko ajan tiukemmilla kuin muut letkassa hiihtäneet. Laskuissa tunnuin olevani normaalia enemmän muiden ”jaloissa”.  Olin itse myötävaikuttamassa ko. kelin voidevalintaan, joten syyllistä ei voi kaukaa hakea. Voi kun joskus vielä huoltajani kanssa oppisimme uuden lumen nollakelin voiteluniksit. Toisaalta tällä kertaa ei myöskään edellisen päivän säätiedotus luvannut niin lämmintä, mitä kisassa oli ja valitsimme senkin vuoksi ehkä liian kovat voiteet.

Helmikuussa todenteolla vauhtiin pääsevä massahiihtokausi tarkoittaa sitä, että pitkiä kisoja saattaa olla jopa viikon välein ja palautumiselle ei jää paljoa aikaa. Nyt käsillä on esimerkiksi seuraava suunnitelma pitkien kisojen suhteen: kauden käynnisti 20.2. Jämi 42, siitä viikon päästä 28.2. Finlandia, josta on kaksi viikkoa Oulun Tervahiihtoon 12.3. jota seuraa viikon päästä Vuokattihiihto 19.3. ja massahiihtokauden sinetöi Ukkohalla-Paljakka-hiihto 2.4.

Kisojen välissä palautumiseen ei jää paljoa aikaa, joten varsinaista kehittävää harjoittelua niiden välissä on vaikea tehdä. Kyseeseen tulee lähinnä kuntoa ylläpitävä harjoittelu peruskestävyysalueella. Työssä käyvänä perheenäitinä aikani on kortilla, joten sovellan harjoittelussani työmatkoja. Olen joutunut tänä talvena hieman tinkimään hiihtoharjoittelun määrästä ja korvaamaan sitä juoksulla ja pyöräilyllä. Syynä tähän ovat olleet sekä alkutalven lumettomuus että joulukuussa aloittamani kokopäivätyö, joka leikkaa tällä hetkellä ajastani suuren osan.  Olen silti pystynyt säilyttämään harjoitustuntimäärät viikkotasolla lähes samana kuin aiemmin, mutta lajipainotukset ovat muuttuneet. Tärkeintä kuitenkin on, että saan pidettyä hiihtotuntumaa yllä vaikka lyhyenkin lenkin avulla, minkä vuoksi pyrin välttämään yli kahden päivän taukoja suksilla käymisestä. Hiihtotekniikka vaatii näet jatkuvaa ylläpitoa, jotta liikeratojen taloudellisuus säilyy ja hiihtolihakset pysyvät kunnossa.

Koska kilpailukaudella on vaikeaa enää harjoitella kovin kehittävästi, korostuu kesällä ja syksyllä tehdyn pohjatyön merkitys. Kesän aikana luotu hyvä harjoituspohja kantaa parhaimmillaan koko kisakauden ilman kuntokäyrän kääntymistä laskuun. On kuitenkin pidettävä pää kylmänä ja huolehdittava palautumisesta tiiviin kilpailurupeaman keskellä. Kilpailut itsessään toimivat erittäin kehittävinä ärsykkeinä, jolloin muille koville harjoituksille ei jää enää tilaa, vaan tuo tila on täytettävä koville harjoituksille vastapainoa tuovalla puhtaasti aerobisella harjoittelulla. Mitä pidempi kisa on takana, sen enemmän palautumiseen tulee kiinnittää huomiota. Itselläni toimii parhaiten yleensä seuraavan päivän täydellinen lepo ja sitä seuraavien päivien erittäin kevyet huoltavat lenkit. Jos kaksi pitkää hiihtoa ovat esimerkiksi viikon välein, ei välipäivinä kannata tehdä lainkaan kuormittavia harjoituksia vaan rauhallista, matalasykkeistä harjoittelua. Loppuviikosta voi tehdä kevyen lihaskuntoharjoituksen ja ottaa peruskestävyyslenkkien lomassa muutamia lyhyitä teräviä 15-30 s kiihdytyksiä aktivoidakseen hermostoa.

Finlandiasta Tervahiihtoon on kaksi viikkoa, joten väliin mahtuu vielä hieman suunnitelmallisempaa harjoittelua, kuten pari pitkää lenkkiä, pari lihaskuntoharjoitusta, pari juoksulenkkiä ja todennäköisesti jonkunlainen ennen Tervahiihtoa toteutettava hengitystä avaava harjoitus. Kuulostelen oloani muutaman päivän ajan. Loppuviikosta sekä ensi viikon puolessa välin, kuitenkin viimeistään keskiviikkona hiihdän pidemmät rauhalliset lenkit kestoltaan n. 2,5 t. Alkuviikon otan todella kevyesti sunnuntaina hiihdetyn Finlandian jälkeen, suksille menen aikaisintaan tiistaina ja hiihdän kevyesti maksimissaan 90 min. Kun lihakset alkavat tuntua palautuneilta lähempänä loppuviikkoa, teen kevyen lihaskuntoharjoituksen kuntopiirityyppisesti. Pyrin juoksemaan myös vähintään kerran viikossa läpi talven, jotta jalat saavat hiihtoa nopeampaa askelärsykettä. Lenkkien ei tarvitse olla pitkiä, kunhan niitä tekee säännöllisesti, esimerkiksi 30 minuuttia juoksua hiihtolenkin päätteeksi on oivallinen piristyruiske lihaksille.

Tärkeintä omassa valmistautumisessani kohti pitkää hiihtoa on selvän harjoittelurytmityksen ylläpitäminen eli kovan kisan tai harjoituksen jälkeen varmistan heti palautumisen riittävän levon ja ravinnon turvin. Vasta väsymyksen väistyttyä palaan vielä hieman kevennettyyn harjoitteluun ja sitä pari päivää hyvin tuntein jatkettuani palaan täysin normaaliin kisakauden harjoitteluun. Vaikein yhtälö on se, että edellisistä kisoista jää ns. palautumisvelkaa, jota ei ehdi kuitata pois ennen seuraavaa pitkää kisaa, jolloin kierre kohti ylirasitustilaa on valmis. Sama pätee liian usein toistettuihin koviin tai pitkiin harjoituksiin, joiden välissä ei ehdi palautua. Avainasemassa on itsensä avoin kuunteleminen ja väsymyksen myöntäminen. Tunnollinen harjoittelija, jollaisia kestävyysurheilijat yleensä ovat, sortuu harvoin laiskuuteen tai kuvitteelliseen väsymykseen.

Mitä ravitsemus- ja tankkauspuoleen pitkissä kisoissa tulee, niin itse suosin ns. kevennettyä tankkausta, jossa nautin hiilihydraatteja päivän ajan normaalia enemmän sekä kiinteän ruoan että nesteen muodossa. Esimerkiksi Tervahiihtoon valmistautuessa tankkaan torstaina syöden mahdollisimman hiilihydraattipitoisesti ja juon maltodekstriinipohjaisesta tankkausjauheesta valmistettua juomaa. Perjantaina syön normaalia hiilihydraattipitoista ruokaa ja juon hieman normaalia enemmän kivennäisvettä tai urheilujuomaa. Kisa-aamuna syöty aamupala saa olla ihan normaali hiilihydraattipitoinen annos nautittuna riittävän ajoissa, mielellään vähintään 3 tuntia ennen kilpailua. Myös juominen tulee olla kisa-aamuna normaalia, eikä varsinaista nestetankkausta voi enää silloin tehdä.

Hyvä energiatankkaus kisan aikana on osa onnistunutta suoritusta, joten siihen kannattaa panostaa. Ensimmäisen geelin voi ottaa jo ennen lähtöä, jotta energiavarastot ovat täynnä alkuverryttelyn jälkeen. Geelejä ja urheilujuomaa tulee nauttia säännöllisin väliajoin koko kisan ajan. Itse pyrin ottamaan geelin joko sellaisenaan tai juomaan sekoitettuna n. 45 minuutin välein kisan aikana.  Vaikka alussa ei juomaa tekisikään mieli, on tärkeää juoda, sillä jo alussa tullutta nestevajetta on vaikea enää kisan aikana korjata ja väsymys pääsee yllättämään. Suosittelen harjoittelemaan geelin ottamista vauhdissa jo hiihtolenkeillä, mikäli mielii kisassa suksia kovaa ilman pysähtymisiä.

Mukavaa viimeistelyä kohti Tervahiihtoa. Siellä tavataan.

Kisakauden kuulumisia

Pitkästä kirjoitustauostani on voinut vetää johtopäätöksen, että olen ollut kiireinen. Huomio pitää paikkaansa, sillä joulukuussa aloittamani kokopäivätyö on laittanut arjen aikalailla uusiksi. Vapaa-aika on kortilla ja iltoihin olisi enemmän tekemistä, mitä on aikaa. Olen joutunut karsimaan kaiken ylimääräisen tekemisen illoista pois ja blokirjoittelu on kuulunut niihin. Olen joutunut tinkimään hieman myös harjoittelustani ja tekemään iltaisin lyhyempiä lenkkejä, mihin olen tottunut. Toisaalta hyödynnän työmatkat osana harjoitteluani ja saan niistä mukavasti yhteensä tunnin päivässä reipasta pyöräilyä raskaassa talvikelissä. Viikossa pyöräilyä kertyy viisi tuntia pelkistä työmatkoista, joten huomioin tuon osana harjoitteluani.

Harjoittelun kokonaisuus on pysynyt kuitenkin riittävän laadukkaana, koska kuntoni on kehittynyt tapansa mukaisesti kisa kisalta. Tämä kertoo siitä, että melko suuretkaan muutokset harjoittelussa esim. treenien toteutustapojen ja lajien suhteen eivät "kaada kuppia nurin", jos tietyt laadukkaat elementit harjoittelussa säilyvät. Itse olen hyödyntänyt kisoja nimenomaan kehittävinä ärsykkeinä. Niitä täydentävät viikon pitkä lenkki ja nopeutta sekä voimaa ylläpitävät harjoitteet.

Jyväskylässä on ollut lähes kahden vuoden takaiseen lumettomaan talveen verrattavat olosuhteet eikä hiihtämään ole päässyt luonnonlumilla juuri lainkaan. Muutamassa paikassa pääsee tällä hetkellä hiihtämään varoen hieman huonommilla suksilla. Lisäksi jäällä on päässyt muutaman päivän ajan hiihtämään jo paremmallakin kalustolla. Tasainen jäällä hiihto on kuitenkin kaukana optimaalisista harjoittelureiteistä, eikä se palvele tekniikan kehittymistä ajatellen mäkisiä kisamaastoja, joissa nopea kuokkatekniikka nousee merkittäväksi.

Oma harjoitteluni on tapahtunut tammikuun puoliväliin saakka pitkälti Laajavuoren kilometrin mittaisella ensilumen ladulla sekä korvaavia harjoitusmenetelmiä käyttäen. Olen hiihtänyt keskimäärin kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi tehnyt muut harjoitteet pyöräillen työmatkaa ja juosten. Lihaskuntoharjoittelu on pysynyt mukana treenikavalkadissa kerran viikossa kotona tehdyin kuntopiiriharjoittein.

Nyt olosuhteet hiihdon suhteen näyttävät vihdoin hieman paremmilta. Huhtasuon Hiihto kunnosti talkoovoimin Vesitornin kilpavitosen lumisempaan kuntoon, joten pääsen vihdoin iltaisin kotinurkilta lenkille. Tämä mahdollisuus lisää hiihdon määrää harjoittelussani, kun autolla siirtymiseen ei mene enää aikaa ja voin käyttää tuon 45 minuutin mittaisen ajomatkan lenkkiin.

Vihdoin satanut pakkaslumi toi talvisen maiseman kotipihasta

Takana on vaikeista treeniolosuhteista huolimatta yhdeksän hiihtokisaa sekä Uuden Vuoden juoksukilpailu 10 km, jotka ovat kaikki viilanneet kuntoani suorituskykyisemmäksi kohti talven tärkeimpiä tavoitteita. Lähdin tänä talvena aiempaa rohkeammin kisoihin, vaikka hiihtokilometrejä ei ollut paljoa alla. Laadukkain treenijaksoni oli marrraskuussa Levillä, jossa sain treenata kaksi viikkoa ennen töiden alkua. Sen jälkeen on menty lumettomissa/huonolumisissa olosuhteissa.

Aloitin kisakauteni Lempäälän Tykkihiihdoista 5.12. Avauskisa antoi luottamusta kuntooni, koska sain niiata kisasta ensimmäisen palkinnon ennen kovaan kuntoon päässyttä Anni Kainulaista. Seuraava starttini oli Vuokatin Scandinavia Cupissa, joka ei mennyt yhtä hyvin. Kympin kisa oli raskaan tuntuista vääntöä alusta alkaen ja kisan jälkeen tulin kipeäksi, joten kyteneellä flunssalla saattoi olla osansa hieman vaisuun esitykseeni. Sijoitukseni oli 27. 147 kilpailijan joukossa. Scandinavia Cupin jälkeen vietin kisattoman viikonlopun parannellen flunssaani ja palasin kisoihin joulun jälkeen Lehtimäen perinteisissä alkutalven tykkihiihdoissa Alajärvellä. Meno oli jo parempaa, mitä Vuokatissa ja sijoituin nopeatempoisessa kisassa toiseksi jääden 8 s Katri Lylynperälle. Alkutalven kisojen mukaisesti osallistujia oli tuossakin mittelössä naisten sarjassa peräti 22 maaliin hiihtänyttä.

Lempäälän kisan jälkeen yhdessä Anni Kainulaisen kanssa

Lehtimäen jälkeen halusin kokeilla pienimuotoisesti nyt muodissa olevaa "blokkiharjoittelua" ja päätin tehdä seuraavana viikonloppuna tiukan tehojakson. Juoksin torstaina uuden vuoden aattona Jyväskylässä Paviljongin Pamaus- juoksukisan 10 km, josta kehkeytyi erittäin kovatasoinen mittelö kärkinaisten kesken. Kisan voitti Merja Rantanen napakalla loppuvedolla ja naisia mahtui vino pino puolen minuutin sisään. Itse jäin neljänneksi ajalla 38.36 häviten voittajalle 16 s. Aikaani olin hyvin tyytyväinen ottaen huomioon tuulisen ja kylmän talvisään. Tosin juoksualusta ei ollut viime vuotiseen tapaan liukas, vaan pitävä ja sula alusta. Jokatapauksessa 10 km matkalle kelpo aika keskellä hiihtokautta.

"Blokkini" jatkui vuoden 2016 puolella lauantaina 2.1. hiihtokisan merkeissä Seinäjoella kylmässä säässä. Itse asiassa tuosta päivästä alkoi reilut 3 viikkoa lähes tämän päivään saakka jatkunut tiukka pakkasjakso. Seinäjoen kisa oli mieleeni, sillä naisten matkaksi oli kerrankin pyöristetty kilometri lisää eli saimme hiihtää jopa 6 km. Yleensä mahdollinen matkan pyöristys menee varsinkin naisten sarjassa valitettavasti alaspäin ja matkaksi laitetaan 4 km, viiden tai puhumattakaan kuuden kilometrin sijaan. Seinäjoella oli päädytty rohkeasti mielummin pidentämään kuin lyhentämään sarjamme matkaa. Siitä kiitos ja kumarrus järjestäjille. Korjasin voiton kisasta jättäen toiseksi tullutta Maria Grundvallia 14,2 s ja kolmanneksi tullutta Elina Mäkitaloa 16,2 s. Tässäkin kisassa oli naisten sarjassa yhteensä 11 osallistujaa.

Tehojakso jatkui sunnuntaina Saarijärvellä, eli lähes naapuripitäjässä. Oli ihanaa, ettei autossa tarvinnut tällä kertaa istua tuntia pidempään, kisamatkat kun ovat alkaneet lähes poikkeuksetta lähennellä kahta tuntia suuntaansa. Lähipaikkakuntien kisoja on jäänyt viime vuosina Keski-Suomessa todella paljon pois innoikkaiden järjestäjien puuttuessa. Saarijärvelle oltiin perinteisessa talkoohengessä kuitenkin saatu kerrassaaan mainio tykkilatu, jota saimme kiertää tällä kertaa 6,4 km edestä. Tosin alkuperäinen kilpailumatka piti olla 8 km. Itselläni "tehoblokki" alkoi antaa kivasti vastetta ja meno vaati ylimääräistä tsemppausta, jotta sain lihakset työskentelemään riittävällä frekvenssillä. Puristusta riitti juuri ja juuri loppuun saakka ja sain hilattua itseni onneksi korkeimmalle korokkeelle flegmaattisesta hiihtotuntumasta huolimatta. Olin jälleen iloinen runsaasta osallistujamäärästä (17) naisten sarjassa.

Kolme parasta Saarijärvellä 3.12:

1.		Sini Alusniemi	Kangasniemen Kalske	15:16,7		+0,0
2.		Jenni Raivio	Vieremän Koitto	15:39,2		+22,5
3.		Anne Mäkinen	Tarvasjoen Urheilijat	15:41,7		+25,0

Seuraavana lauantaina 9.1. oli vuorossa aina yhtä mukavat Tampereen talvikisat, joissa minulla on yleensä ollut tapana onnistua. Lisäksi kisassa on naisillakin yleensä 10 km matkana. Tällä kertaa hiihtomatkaa oltiin kuitenkin päädytty lyhentämään lumiolosuhteiden vuoksi 8 kilometriin. Olin joka tapauksessa tyytyväinen, kun pääsin hiihtämään vaihteeksi noinkin pitkän kisamatkan. Kisa sujui hyvällä otteella alusta loppuun ja voitin kilpailun minuutin ja 40 sekunnin erolla.  Osallistujia sarjassamme oli tällä kertaa 13.

Kolme parasta Tampereella 9.1:

1.		Alusniemi Sini	Kangasniemen Kalske	20:46,4	+0,0
2.		Hämäläinen Emma	Huhtasuon Hiihto 2000	22:27,2	+1:40,8
3.		Jalonen Heta	Valkeakosken Haka	22:31,0	+1:44,6

Kisat jatkuivat tiukan pakkasjakson keskellä, mutta onneksi suuntana oli maantieteellisesti etelä, sillä muualla Suomessa kisa olisi jäänyt tänä viikonloppuna mitä todennäköisimmin hiihtämättä. Kyseessä oli siis 16.-17.1. kisattu Vantaan Suomen Cup. Lauantaina edessä oli jännittävä viesti, jossa sain kunnian edustaa ensimmäistä kertaa Kalske/Compressport Teamia ankkuriosuudella. Oli todella hieno fiilis lähteä kamppailemaan viestimitalista päätösosuudelle ja omasta mielestäni hoidin tehtävän kunnialla. Viestin kolmossijasta jäi hyvä maku suuhun ja joukkueemme sai hyvän kenraaliharjoituksen ennen ensi viikonlopun Imatran SM-viestejä. Pitäkäähän peukkuja meille ensi viikonloppuna Imatralla!

Kolmas sija viestissä antoi aihetta hymyyn (vasemmalta Silja Tarvonen, Heini Hokkanen ja minä)

Tarkoituksenani oli Suomi Cupin viestien jälkeen hiihtää seuraavana päivänä Rantasalmella kansallisissa, mutta kisa jouduttiin perumaan kovan pakkasen takia.

Nyt kuluneena viikonloppuna halusin virittää suorituskykyä vielä kahdella kisalla ennen ensi viikonlopun SM-hiihtoja. Niinpä starttasin sekä Hartolassa lauantaina että sunnuntaina Ähtärissä. Kumpikin kisa toi uskoa ensi viikonloppuun, sillä iskua näyttää löytyneen kisa kisalta lisää ja kisavauhtinen hiihto alkaa tuntua tehokkaalta. Sain niiata kumpanakin päivänä korkeimmalla korokkeella ykköspalkinnon.

Kolme parasta Hartola 23.1:

1.		Sini Alusniemi	Kangasniemen Kalske	11:56,2	+0,0
2.		Anne Mäkinen	Tarvasjoen Urheilijat	13:14,9	+1:18,7
3.		Jenni Ilmonen	Joutsan Pommi	13:29,0	+1:32,8

Kolme parasta Ähtäri 24.1:

1. Sini Alusniemi Kangasniemen Kalske 12.03,6 
2. Heidi Lindfors Vaasan Hiihtäjät 12.46,1 0.42,5
3. Anni Keisanen Lehtimäen Jyske 12.59,6 0.56,0

Ähtärissä Carilainen Sport -hiihdoissa

Nähdään viikon päästä Imatralla.
Terveisin Sini

Ensilumen treeniä ja uusia mahdollisuuksia

Olen ollut Levillä kohta kaksi viikkoa ensilumilla. Ajoituksemme tulla pohjoiseen tänä vuonna vasta viikolla 47 osui oikeaan, sillä Leville satoi lumi poikkeuksellisen myöhään, vasta kaksi päivää ennen tuloamme. Nyt lunta on reilut 30 cm, mikä riittää niukin naukin hiihtoon myös tykkiladun ulkopuolisilla reiteillä. Vietämme täällä vielä tämän viikon nauttien kelvollisista harjoitusolosuhteista.

Olin päässyt Jyväskylässä hiihtämään 4 kertaa säiliölumiladulla ennen tänne tuloamme, mutta vasta täällä riittävän paksuilla lumilla uskalsin alkaa testaamaan uutta Peltosen kisakalustoani, jolla hiihdän ensi talvena. Peltosen uudet kisamallin sukset ovat aiempaa kevyempiä ja vakaita hiihtää.

Kuntoni alkaa vaikuttaa talvea silmällä pitäen uudesti syntyneeltä, kun olen palautunut pyöräkauden rasituksista perusteellisen levon kautta. Vietin reilun kuukauden tekemättä ainuttakaan kovaa harjoitusta, tehden ainoastaan kevyttä ja huoltavaa harjoittelua. Tein täällä ensimmäisen kovan harjoitukseni suksilla viime viikolla ja hiihto tuntui aiempiin alkutalven tehoharjoituksiin verrattuna yhtä vahvalta, joten oikealla tiellä ollaan. Rovaniemen Suomi Cup olisi houkuttanut, mutta järki sanoi, ettei vielä, sillä tuntuma kovavauhtiseen hiihtoon puuttui täysin.

Ensimmäinen kisastarttini menee joulukuun puolelle täältä palattuamme. Toivon mukaan kotikonuille satanut lumi pysyy maassa ja saan säilytettyä hiihtotuntuman luonnon lumilla. Olisi mukava päästä avaamaan kisakausi heti joulukuun ensimmäsenä viikonloppuna.

Uusia mahdollisuuksia aukeni myös työelämän saralla, kun aloitan joulukuun lopulla kokopäivätyön omaan kasvatustieteelliseen pohjakoulutukseeni liittyen. Sen vuoksi jätän toiminimelläni tekemäni valmennustyöt joksikin aikaa sivuun. Pidin valmennustöistä todella paljon ja olihan oma pieni yritys "minun lapseni", mutta riittävän kannattavan ja yksistään elannon turvaavan yritystoiminnan aikaan saaminen Suomen tämän hetkisessä tilanteessa on todella kovan työn takana. Maamme arvonlisäveropolitiikka ei varsinaisesti tue pienyrittäjyyttä, eikä taantuma tue yksityistä kulutusta. Jos en harrastaisi itse urheilua eikä kokopäivätyön jälkeinen vapaa-aika ei olisi minulle kultaakin kalliimpaa, voisin tehdä valmennustöitä harrastuksenani. Haluan kuitenkin vielä toistaiseksi jatkaa rakasta urheiluharrastustani ja kokea sen kautta vielä uusia huippuhetkiä.

Toisaalta en ole valmis kokemaan äitinä enää yhtään enempää huonoa omaatuntoa vähäisestä ajasta lapseni kanssa, mitä nyt koen. Tässäkin mielessä ratkaisuni jättää yritystoiminta sivuun, on perusteltu. Jokainen hetki lapsen kanssa on ainutkertainen. Viisi vuotta on mennyt nyt jo hujahtamalla, joten aikaa lapsen kanssa ei ole koskaan liikaa.

Sinisen poron selässä

Ensilumi on taas voittanut syksyn pimeyden tuoman väsymyksen ja odotan ensimmäisiä kisoja jo innolla. Tämä joka vuotinen ensilumen herättämä, lähes pikkulapsen omainen innostus päästä suksille ja päästä kisoihin huvittaa minua. Ehkä juuri tuo kyky säilyttää tietty lapsen mielisyys tekemisessä ja nauttia urheilusta viattomasti, juuri omilla ehdoillani on syy, miksi olen jaksanut näin monta vuotta jatkaa urheilua tälläkin tasolla.

"Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti"
-Tommy Hellsten-

Jokainen uusi asia on lapselle pieni ihme

Levitunturin terveisin
Sini

Kesäkauden viimeiset kisat

Niin on kesä on vaihtunut lopullisesti syksyyn ja kesäkauden viimeiset kilpailut on osaltani käyty. Olen saanut levätä raskaan kilpailukauden jälkeen nyt kaksi viikkoa ja voin sanoa levon tulleen tarpeeseen. Saariselkä mtb:n jälkeen kilpailukausi jatkui syyskuun ajan tiivinä siten, että kisoja riitti joka viikonlopulle. Saariselän kolmipäiväisestä etappikisasta jäi "palautumisvelkaa", jota ei päässyt lepäämään pois ennen kuin vasta nyt viimeisten kisojen jälkeen. Jätin vastoin ennakkoajatuksia maastopyörä-maratoncupin päätöskilpailun Tampereella väliin, koska olin väsynyt, enkä ollut panostanut cupiin tänä kesänä, joten minulle ei ollut kokonaiskilpailussa mitään puolustettavaa.

Nyt olen nauttinut mahtavista syyskeleistä etsien sekä jalan että pyörällä uusia metsäpolkuja, joita tuntuu riittävän loputtomiin täällä päin. Olen innostunut polkujuoksusta nyt aiempaa enemmän ja kipitellyt polkujuoksulenkkejä rauhalliseen tahtiin pari kertaa viikossa. Tekninen juoksutaitoni ei ole vielä kovin hyvä, joten samat polut tuntuvat paljon vaikeammilta juosten kuin pyörällä. Opettelua siis riittää ja polkujuoksun taloudellisuudessa on vielä paljon kehitettävää, että saan turhat lihasjännitykset pois ja uskallan askeltaa rennommin juurakossa ja kivikossa.

Aion viettää lokakuun ja marraskuun alun hyvin kevyesti harjoitellen ennen kuin ensilumen leiri kutsuu Levillä viikolla 47. Toivottavasti sitä ennen säät ovat suosiollisia ja Laajavuoreen saadaan ensilumen latu.

Lopuksi kertaan vielä hienoja muistoja syyskuun kisoista. Näistä kotiintuomisina mm. Jämi Triplan voitto sekä kaksi Suomenmestaruutta.

Syyskuun toisena lauantaina kisattu Jämi 21 XC-run oli siis kolmiosaisen Jämi Triplan päätösosa, jonka voittamalla lunastin samalla tämän vuoden kokonaiskilpailun voiton. Kisa oli minulta hyvä suoritus vähäisiin juoksumääriin suhteutettuna. Pyörän päällä olin viettänyt selvästi enemmän aikaa kuin juosten. Upean aurinkoinen kisapäivä siivitti minut muutamaa sekuntia vaille viime vuotiseen aikaan, vaikka keli oli kuuma syyskuiseen ajankohtaan nähden ja pienoinen nestevaje vaivasi loppumatkasta. Alla naisten kolmen kärki.

Naiset 21 km
1. Sini Alusniemi Squeezy Team 1.25.58
2. Krista Pärmäkoski Ikaalisten Urheilijat 1.27.24
3. Jenni Mattila Loimaan Voima 1.32.52

Jämin kisareitti meni mm. mukavia kangaspolkuja pitkin

Jämin jälkeen olin  aika väsynyt ja viikon päästä edessä ollut SM-pyörämaraton hieman askarrutti palautumisen suhteen. Parilla täydellisellä lepopäivällä ja hyvin kevyillä lenkeillä sain itseni  jonkinlaiseen kilpailukuntoon ja olin 19.9. Korkeakankaalla lähtöviivalla valmiina 80 km mittaiseen taistoon Suomenmestaruudesta. Kisasta tuli raskas edeltävien päivien runsaiden sateiden vuoksi, jotka olivat tehneet melko teknisestä radasta liukkaan ja mutaisen. Rata oli lisäksi erittäin mäkinen ja koko ajan tarkasti ajettava, josta ei helppoa osuutta paljoa löytynyt. Kisan raskaudesta kertoo osaltaan se, että myös joillakin kovilla mieskuskeilla suoritus kesti yli neljä tuntia. Saavutin kisassa kauden tärkeimmän tavoitteeni ja en voinut olla suoritukseeni muuta kuin tyytyväinen. Alla naisten 3 parasta.

 SM Naiset 80 km        
1     Sini Alusniemi     JyPS     4:15:36,8
2     Susanna Laurila     LaPy     4:31:29,5
3     Meiju Salmela     OP-P     4:36:32,3

SM-lähdössä oli vielä puhtaat vaatteet

Maaliviivan ylitys on paras hetki

Suomipaidan saaminen tuntuu aina yhtä arvokkaalta. Palkintopallilla naisten 2. Susanna Laurilan ja 3. Meiju Salmelan kanssa.

Innostuin syyskuun viimeinen viikonloppu lähtemään vielä Juhan kanssa Iisalmen SM-maastoduathlon kisaan, jossa meillä kummallakin oli edellisvuoden mestaruus puolustettavana. Ilman Juhan tuomaa intoa en olisi reissuun enää jaksanutkaan lähteä.

Maastoduathlon on kilpailumuoto, jossa kisataan juosten ja pyöräillen maastossa niin, että ensin juostaan, välissä pyöräillään ja lopuksi taas juostaan. Kilpailumuoto on kuin tehty minulle, joskin tämän vuotinen juoksureitti oli vähäiseen polkujuoksukokemukseeni ja taitooni nähden teknisesti haastava. Juoksureitti oli muuttunut viime vuodesta todella paljon ja teknistä sekä mutaista polkua oli nyt reilusti mukana. En osannut ennakoida sitä ja harmitti, että maastojuoksukengät jäivät kotinaulakkoon. Lipsuttelin sileillä lenkkareilla märässä kivikossa ja juurakossa. Lisäksi ensimmäisellä juoksuosuudella kadotin kenkäni syvään mutaan ja sain kaivella sitä esiin ja asetella takaisin jalkaan jonkin aikaa. Vaihto pyöräilyosuudelle sujui erittäin hyvin, kiitos liian löysällä olleiden pikanauhojen ja pääsin johtoasemassa pyöräilyosuudelle, jossa lähes normaali "draivi" alkoi vähitellen löytyä. Pyöräjalka ei ollut selvästikään niin huono kuin juoksujalka. Sitä vastoin viimeinen juoksuosuus alkoi kammottamaan jo pyöräilyosuuden lopussa, kun tiesin millaista taistelua se tulisi olemaan. Onneksi kuulin vaihtoalueella olevani selvässä johdossa ja saatoin hölkötellä jaksamisen rajoissa hiipuvalla vauhdilla, mutta voittajana maaliin. Kisa oli selvästi "puolivaloilla" menemistä ja hermosto tuntui väsyneeltä. Sitä suuremmalla syyllä oli hienoa pokata kahden viikon sisällä jo toinen SM-mitali kaulaan. Samalla tunsin, että tämä jäisi kauden viimeiseksi sulanmaan kisaksi ja tarvitsisin lepoa, jonka kautta vahvistuisin talveksi hyvään hiihtokuntoon.

Päivän kruunasi myös Juhan saavuttama M40-sarjan Suomenmestaruus ja kotiintuomisina oli kaksi kultaista mitalia.

Ensimmäisellä juoksuosuudella Juhan kanssa (kuva: Tarja Kiviranta)

SM Naiset 28 km
1. Alusniemi Sini           Jyväkylän Pyöräilyseura   1.56.19,67
2. Oksanen Pauliina         Triathlonteam 226         2.07.18,91
3. Ylinen Susanna           Jyps                      2.08.40,68

Nyt sulattelen hetken aikaa hienoja muistoja nauttien onnistuneista kisoista ja upeista hetkistä, jotka kesästä jäivät mieleen. Niistä ammennan voimaa kohti talven hiihtohaasteita. Syksyisin terveisin Sini