Olen ottanut kevään innolla vastaan vähälumisen talven jälkeen. Tuntuu että talvesta on jo pitkä aika, vaikka Lapponia-hiihdosta on vasta kolmisen viikkoa. Talven jälkeen olo aina kevenee, kun saa kuoria päältään talven vaatekerrokset ja tuntea tuulen paljaita käsivarsia ja sääriä vasten. Joka kevät tulee uudesti syntynyt olo, kun laji vaihtuu suksilta kokonaan juoksuun ja pyöräilyyn. Siirtymä noihin lajeihin ei tuota vaikeuksia, sillä pidän tuntumaa yllä niihin läpi talven. Tänä keväänä pääsin juoksemaan metsäpoluille ja pururadoille ennätysaikaisin jo huhtikuun alkupuolella, kun sulamisvesiä oli huomattavasti aiempaa vähemmän ja toisaalta aurinkoinen sää sulatti lumesta sitkeimmätkin varjopaikat. Palautuminen Lapponiasta sujui odotettua nopeammin, vaikka ensimmäinen viikko kisan jälkeen tuntui todella väsyneeltä. Palauttelin tekemällä vain kävelylenkkejä usean päivän ajan. Koko keho oli niin väsynyt, ettei tullut mieleen edes yrittää juosta. Huomasin taas jälleen metsässä kävelyn puhdistavan vaikutuksen mieleen ja kehoon. Laji, jonka hyötyä pitkään aliarvioin, on saanut jälleen uuden arvostuksen mielessäni.
Lapponia-hiihdosta meni siis reilu viikko ennen kuin otin juoksuaskelia. Siitä jo viikon päästä oli Pyynikki-juoksu Tampereella, jossa halusin tapani mukaan avata kevään juoksukauden. Kisa on minulle yksi mieluisimmista kympin juoksukisoista reittinsä puolesta, sillä nousumetrejä siinä on vertailun kestävä määrä. Eipä tule mieleen toista noin mäkistä kympin reittiä, jonka olisin kisassa juossut. Lähdin kisaan kovien juoksutreenien suhteen kylmiltään, sillä takana oli vain kolme kevyttä juoksulenkkiä. Minulla ei ollut osallistumisen lisäksi sen suurempia sijoitustavoitteita, joten 2. sija tuntui hyvältä kovien naisjuoksijoiden keskellä. Juoksin koko matkan viimeistä kilometriä lukuun ottamatta rinta rinnan kovassa kunnossa olevan puhdasverisen juoksijan Minna Haka-Riskun kanssa häviten hänelle lopulta vain 10 s. Niin kuin arvelin on talven pitkistä kisoista jäänyt todella kova vauhtikestävyyspohja ja herkkyyden lisääntyessä kesän myötä luotan yltäväni juosten ja pyöräillen koviin suorituksiin.
Monet ihmettelevät, kuinka jaksan kilpailla ympäri vuoden. Yksi avaintekijä siihen on erottaa toisistaan tärkeät ja vähemmän tärkeät kisat, ja uskaltaa lähteä vähemmän tärkeisiin ilman valmistautumista ja kovaa harjoittelua, vaikka keskellä peruskestävyysjaksoa. Vähemmän tärkeisiin kisoihin luen useimmat kesän juoksukilpailut sekä pienemmät pyöräkisat, jotka toimivat vain kovina harjoituksina esim. pk-jakson keskellä. Noihin kisoihin voin lähteä täysin rennosti ilman mitään odotuksia ja jännitystä, jolloin paukkuja säästyy tärkeisiin kisoihin. Toki tarvitsen myös lepoviikonloppuja, jolloin ei ole mitään kisoja. Pyrin huolehtimaan, että kalenterissani on myös täysin kisavapaita jaksoja ja viikonloppuja, jolloin keskityn vain hyvään perusharjoitteluun ja muihin rentouttaviin asioihin. On myös muistettava, että viime talvena kilpailin määrällisesti normaalia talvea vähemmän huonon lumitilanteen vuoksi ja sitä kautta intoa ja voimia säästyi kesäksi enemmän. Toiseksi kuormitusta vähentää myös aito rakkauteni urheiluun, jolloin tekeminen ei ala tuntua työltä vaan säilyy iloa tuottavana asiana. Jos tekeminen alkaa muuttua väkinäiseksi, on se minulle merkki nollauksen tarpeesta. Vielä kolmantena kerrottakoon, että urheilu on vain yksi osa elämääni ja pidän mukana tasaisesti muita elämänalueita, joihin tällä hetkellä kuuluvat tärkeimpänä perhe, sen jälkeen opiskelut sekä työt.
 |
| Menoa Pyynikillä |
Mielen tasapaino ja kehon balanssi säilyy parhaiten, kun onnistumisen elämyksiä saa useilla elämänalueilla. Itse nautin siitä, että osaan ja saan tehdä monipuolisesti kehittäviä asioita, kuten rakennus- ja pihatöitä, opiskeluihin liittyvää ajatustyötä ja kantaa kasvatusvastuuta sekä kodinhoitovastuuta. Tämä on tullut konkreettisesti esille aikoina, jolloin en ole voinut urheilla jonkun vamman vuoksi. Maailmani ei ole koskaan pysähtynyt, vaan olen täyttänyt päiväni hetkessä jollakin muilla minulle tärkeillä asioilla.
Tänä keväänä olen saanut hiihtokauden jälkeen poikkeuksellisen paljon aikaiseksi. Rakensimme yhdessä Juhan kanssa valokatteen takapihan terassille ja käsittelimme terassilaudat puunsuojalla, joka teki niistä kauniin ruskeat. Levitin kalkin nurmikolle, hoidin puutarhan kevätlannoituksen ja osittain kesäkukkien istutuksen. Ikkunanpesukin on jo selvästi voitin puolella, pölyn peitossa on enää varaston ikkunat. Olen ollut aina kova tekemään fyysistä työtä. Se toimii hyvänä mielen tyhjentäjänä turhista ajatuksista. Saa vain tehdä käsillä ja ajatella juuri sitä, mitä tekee. Minusta ei ole istumaan vaan paikoillani kahdeksaa tuntia päivässä, siksi etsin itselleni vaihtoehtoa pelkälle toimistotyölle. Personal trainerin työssä saan olla aktiivinen ja rytmittää tekemistäni vapaammin sekä toteuttaa omia elämänarvojani paremmin. Odotan ensi syksyä ja valmistumistani innolla, vaikka olen vielä loppupelissä tietämätön tulevasta.
 |
| Peruskuntotreeniäni, rakennushommaa |
Oma harjoitusohjelma rakentuu tällä hetkellä peruskestävyyslenkeistä, rytmiä silloin tällöin rikkovista vk-treeneistä ja noin joka toinen viikko juoksukisoista. Ensimmäinen pyöräkisa minulla tulee olemaan toukokuun lopulla. Pitkät pk-lenkit teen tällä hetkellä pyörällä todella rauhallisesti ajaen, niiden pituus vaihtelee 2-2,5 t välillä. Lyhyemmät pk-treenit teen yleensä juosten. Niiden peruspituus on 1-1,5 t. Vk-treenin teen tällä hetkellä tasavauhtisena hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella max. kerran viikossa sen keston ollessa 30-60 min. Voimaharjoittelussa pääpaino on kestovoimassa ja toiminnallisessa lihaskuntoharjoittelussa pieniä painoja hyödyntäen. Maksimitreeni minulle tulee sitten kisoissa tässä vaiheessa n. joka toinen viikko. Tarkoituksena on lisäksi ottaa ohjelmaan 1-2 krt viikossa juoksulenkin lomassa tehtävät koordinaatiotreenit (kiitos Silja!) ja loikkahyppelyt jalkojen hermotusta kehittämään.
Ensi viikonloppuna juhlistan äitiyteni kolmatta vuotta SM-maastoissa Lempäälässä, joissa juoksen JKU:n joukkueessa. Samana viikonloppuna olisi ollut ensimmäinen maastopyörämaratonkisa Rajamäellä, mutta SM-maastot menevät tällä kertaa edelle. SM-maastoja seuraavana viikonloppuna osallistun tutustumismielessä Vantaalla juostavaan Extreme Runiin, jossa on matkana 16 km ja tiedossa mielenkiintoisia esteitä.
Päätän tälläkin kertaa kirjoitukseni luontokuvaan, jonka valitsen Juhan valokuvakavalkadista. Mieheni on mielestäni jo taitava harrastajavalokuvaaja, jonka kehittymistä kuvaajana olen saanut seurata usean vuoden ajan. Minulla on etuoikeus hyödyntää hänen hienoja otoksia blogissani ja tuoda kuvia myös muiden nähtäväksi. Harmi, että Juhan itsensä kevään hyvä juoksukunto kariutui tulehtuneeseen akillekseen, joka pilasi Vappupäivän puolimaraton tavoitteen.
 |
| Kevätpuro |
Nauttikaamme keväästä
