SM-maastot Lempäälä

Juhlistimme äitienpäivää koko perheen voimin Lempäälän SM-maastoissa 11.5. Olisin mielellään juossut lauantaina myös aikuisurheilijoiden SM-kisan, mutta valitsin JKU:n edustamisen sunnuntain yleisessä sarjassa joukkuekisan vuoksi. Yksi mahdollisuus olisi ollut yöpyä lähempänä ja juosta molempina päivinä, mutta reissaamista on tullut talven mittaan niin paljon, että arvostin kotona nukuttua yötä.

Vielä lauantaina jouduin hieman empimään lähtemistäni kisaan epämääräisten flunssaoireiden vuoksi, joihin liittyi vatsakipuja. Jätin päätöksen lähtemisestäni sunnuntaiaamuun ja onneksi oloni oli hieman kohentunut yön aikana ja pysyimme lähtösuunnitelmassa. Koko matkan Lempäälään satoi vettä melko rankasti mutta paikan päällä sää poutaantui sopivasti ja kaksi tuntia ennen lähtöä kuluivat rennoissa fiiliksissä. Tunnelma SM-maastoissa on jotenkin kotoinen ja eri tavalla lämminhenkinen kuin esimerkiksi SM-hiihdoissa, joissa median rooli on paljon suurempi. Vaikka nytkin oli TV-kamerat paikalla, ei niiden rooli erityisesti korostunut. SM-maastot ovat minulle matalan kynnyksen tapahtuma, joihin voi mennä mukaan sen hetkisellä kuntotasolla mitenkään erityisesti valmistautumatta.

Lähtölaukauksen pamahdettua naisjuoksijat kirmasivat liikkeelle todella rivakasti. Monet panostivat lähtökiihdytykseen ja jouduin itsekin juoksemaan joukon mukana alussa todella kovaa. Heti alkusuoraa seuranneessa mutkassa tuli pientä sumppua ja jouduin haeskelemaan hyvää paikkaa. Juostessa on kuitenkin hiihtoon verrattuna paljon helpompi vaihdella paikkaa ja puikkelehtia joukossa eteenpäin, jolloin mahdollisesti huono lähtö ei pilaa niin paljoa kuin hiihdossa. Tietenkin massamaratonit ovat oma lukunsa, mutta niissä lähdöt ovatkin eri tavalla järjestettyjä. Taktiikkanani oli juosta kaksi ekaa kierrosta rennosti ja kiihdyttää lopussa vauhtia. Naiset lähtivät kuitenkin niin kovaa liikkeelle, että en halunnut tippua kovin kauaksi vaan yritin seurata isoa joukkoa edessäni. Vauhdinjaoksi muotoutui siten tilannetta lukien ensimmäinen kierros kovinten, toinen vähän hiljempaa ja kolmas vielä hiljempaa. Mutta sama kävi muillekin juoksijoille lähettyvilläni. Joillekin vielä rajummin kuin itselleni. Pääsin viimeisellä kierroksella vielä parin juoksijan ohitse ja sain tehtyä lopussa jopa pienen loppukirin, mikä kertoi siitä että vauhdinjako ei ollut kuitenkaan täysin epäonnistunut. Maalissa olin jopa viime vuotta hyväkuntoisempi, eikä olo ollut oksettava niin kuin joskus juoksukilpailuiden maalissa. Lopputuloksena oli sija 16., mikä on yhden pykälän heikompi kuin vuosi sitten, mutta kisa oli osallistujien suhteen kovempitasoinen, joten juoksuna arvostan tämän kyllä edellisvuotta paremmaksi. Joukkuekisassa sijoituimme tänä vuonna myös hieman viime vuotta alemmaksi sijalle 6.

Päivästä jäi kiva fiilis. Kisat olivat todella hyvin järjestetyt, reitti esimerkillisesti merkattu ja hyväpintainen juosta. Mäkiä olisin kaivannut "ylämäkityyppinä" reitille enemmän, sillä vaihtelevuutta oli nyt haettu lähinnä useilla käännöksillä ja pienillä loivilla nousuilla. Reitillä oli yksi jyrkkä, mutta sekin aika lyhyt nousu. Oli mukava huomata, että kisoihin oli uskaltautunut minun lisäkseni toinenkin todella kova hiihtäjä, enkä ollut hiihtäjien edustajana aivan yksin niin kuin viime vuonna. Niinpä tämäkin äitienpäivä oli paljon mieleenpainuvampi kuin kotona kahvikupposten äärellä vietettynä.

Tästä on hyvä jatkaa juoksuja ensi viikonloppuna Vantaalla! Toivon hieman lämpenevää kevätsäätä.

Lempäälän naisten tulokset: http://www.resultservice.fi/2014/sm_maasto_su/?action=show&sarja=N