SM-kisojen jälkeen palautuminen oli hieman hidasta rankan kuumuuden johdosta, vaikka treenasin kisojen jälkeisellä viikolla kevyesti. Pitkittynyt hellejakso tuntuu lihastasolla terävyyden puutteena, vaikka olo on muuten ihan ok. Kisaa edelsi vielä tiukka koulutuspäivä, joka päättyi edellisiltana vasta kahdeksalta. Herätys kisa-aamuna oli sitä vastoin varsin aikaisin, nimittäin jo ennen kuutta. Kisastartti oli Messilästä jo klo 10.15, joten paikalla oli oltava viimeistään yhdeksältä.
Keli oli varsin kuuma jo aikaisin aamulla, 40 km lähdön aikaan mittari näytti +29 astetta ja aurinko porotti taas kirkkaalta taivaalta. Kisaan oli tullut mukaan mm. Sonja Kallio Medilaser-tiimistä ja lähdimme reippaasti liikkeelle pienellä porukalla. Miesten 80 km päälähtö oli ollut jo varttia aikaisemmin, puolimatkalle ei lähtenyt kovin paljoa miehiä. Naisten päämatka oli tällä kertaa, ja sään huomioiden jopa onneksi vain 40 km. Kaksi edellä ollutta miestä aloittivat reippaasti, joten jäin ajamaan Sonjan kanssa hetkeksi alkumatkasta. Hieman ennen Messilän puusillalle tuloa lisäsin hieman vauhtia ja Sonja jäi taakse. Ajoin hetken kaksistaan erään miesajajan kanssa, kunnes hänkin alkoi hieman jäämään enkä nähnyt edessäni enkä takana enää ketään.
Minua askarrutti jäädä yksin ajamaan, sillä reittimerkit vaikuttivat niukoilta ja risteyksissä joutui miettimään todella, mihin suuntaan lähteä. Pysyin reitillä tuurilla vajaaseen 20 km saakka, kunnes eteeni tuli risteys, jossa merkit loppuivat ja polku näytti jatkavan oikealle. Sinne näyttivät myös renkaan jäljet vahvasti johtavan. Polulla oli merkkejä puissa, mutta ne olivat eri värisiä kuin aiemmat merkit. Jatkoin kuitenkin eteenpäin, vaikka oli epävarma suunnasta. Pian aloin nähdä myös edessäni ajavan mieskuskin ja saavuttaessani hänet kyselin suunnasta, hän arveli että olemme ylimääräisellä reitillä ja teimme usean kilometrin "pummin". Olin hieman huolissani, että pääseekö Sonja edelleni ja kysyin tilanteesta seuraavalla huoltopaikalla olleelta Juhalta. Sonja ei ollut kuulema edelläni, joten uskoin hänen kiertäneen saman pummilenkin.
Edelleni oli kuitenkin päässyt toinen naiskuski, joka oli ajanut reitiltä eri suuntaan poikenneessa ryhmässä. Tuo ryhmä oli eksynyt vahingossa oikaisupolulle, joka vastaavasti lyhensi perälenkkiä ilmeisesti usean kilometrin. Reitin oikeaksi pituudeksi kerrottiin maalissa 42 km, ja tuon ryhmän kuskeille oli kertynyt mittariin n. 38 km. Minulle tuli mittariin 45 km, joten ajoin monta kilometriä enemmän ja he vastaavasti vähemmän. Niinpä maalissa edelläni oli niukasti tuossa ryhmässä ajanut naiskuski ja maalissa riitti selviteltävää. Sonja oli jäänyt minusta reilusti ja kertoi maalissa myös eksyneensä reitiltä. Ilmeisesti juuri samassa kohdassa, missä minä. Myös moni muu kertoi kiertäneensä tai oikaisseensa tahattomasti reitiltä puuttuvien opasteiden vuoksi. Pääsimme naisten kanssa heti yhteisymmärrykseen sijoituksista, siten että minä olin 1., Sonja 2. ja Mira 3. Myös tuomarineuvosto oli asiasta samaa mieltä ja saimme palkintosijat näin.
Reitti oli muuten hieno ja hauskoja polkuosuuksia sisältävä, mutta merkkausta on petrattava huomattavasti ensi vuoteen. Muutoin kaikki edellytykset hienoon tapahtumaan ovat olemassa.
 |
| Maalissa riitti pähkäiltävää. Esko ja Eetu (keskellä) apuna miettimässä. |
Nyt on suunta kohti Jämiä. Tämä viikko menee valmistautuessa kisaan. Minulla on nyt uudet hieman nopeammat renkaat alla, joihin otan tuntumaa parilla lenkillä ennen Jämiä. Pyöräilyä täydennän kevyillä juoksulenkeillä ja kuntopiirillä. Lisäksi melkein joka ilta käyn uimassa kotijärvessä naapurin kanssa ja kerään kypsänä punertavia vattuja.
Rajun ukkosmyrskyn kourissa kirjoittaen
Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti