Kertaillaanpa vähän tapahtumia menneiltä viikoilta. Juhannuksen jälkeen minulle tuli pari väliviikkoa kisoista lukuun ottamatta keskiviikkona 3.7. Petäjävedellä juoksemaani Töllin Taipaleen iltakisaa 11,4 km, jossa kävin tekemässä reittiennätyksen ajalla 43,19. Reitti oli yllättävän mäkinen ja vaihteleva sisältäen enimmäkseen hiekkatietä, kärrypolkua ja asfalttia loppumatkasta. Kerrassaan hieno ja fyysinen reitti. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan leppoisa.
Tulokset http://www.petpet.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=192&Itemid=127
Valmistavana kisana viikkoa ennen SM-kisoja ajoin Valkeakoskella Medilaser mtb:n 12.7. Halusin ajaa maratonin yhdessä mieheni kanssa, vaikka seuraavana päivänä olisi ollut tarjolla XCO-kisa myös mielenkiintoisella reitillä. Pidän maratonajosta kuitenkin himpun verran enemmän mitä XCO:sta. Omat vahvuuteni ovat kestävyydessä ja toisaalta maratonajot palvelevat paremmin myös talven hiihtotavoitteitani. Osallistuminen maraton kisaan kannatti, sillä reitti oli hieno ja kisat muutenkin hyvin järjestetty. Ajo kulki rennosti ilman turhaa puristamista ja kisa pohjusti kuntoani hyvin Rovaniemen SM-kisaa varten :-)
Medilaser mtb tulokset http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2014/valkeakoski_12.7.htm
Valkeakosken kisan jälkeinen alkuviikko oli treenien suhteen kevyt ja pääpaino herkkyyden hakemisessa tulevaa viikonloppua varten. Lähdimme Rovaniemelle jo torstaina aamupäivällä, joten ehdin tehdä alkuviikosta vain pari kevyttä treeniä juosten ja pitkästä aikaa myös rullahiihtäen. Olen innostunut muutaman vuoden totaalisen tauon jälkeen uudestaan rullahiihdosta saatuani uudet kevyemmät rullasukset. Lisäksi rullahiihtomahdollisuus tarjoutuu kelpo reitille suoraan kotiovelta, kun pääsen hyödyntämään uutta kevyenliikenteen väylää Laukaan suuntaan. Torstai oli matkustuspäivä Rovaniemelle ja teimme illalla ainoastaan pienen hölkkälenkin lihaksia verrytellen pitkän autossa istumisen jälkeen. Majapaikkamme Rovaniemen keskustassa pienessä hostellissa oli todella kuuma, kun huoneessa ei ollut ilmastointia ja aurinko paahtoi koko päivän huoneeseen ja lämmitti sen yli +30 asteiseksi. Yöt menivät hikoillessa ja kuumuuteen heräillessä.
Kisaviikonloppu käynnistyi perjantaina XCE-kisalla, jossa ajettiin 900 metrin maastoradalla ensin aika-ajo, josta oli tarkoitus valita kuskit välieriin mutta naisten sarjassa oli vain seitsemän osallistujaa, joten kaikki pääsivät suoraan välierään. En tykittänyt ihan sata lasissa aika-ajoa, vaan käytin tilaisuutta hyväkseni ja himmailin hieman kovassa vesisateessa liukkaaksi muuttuneella radalla. Päädyin aikani perusteella B-välierään, jossa vastassa oli kolme muuta naista. Välierässä ajoin jo melko kovaa pysytellen Niemisen Piian perässä varmistaakseni finaalipaikan, sillä kaksi naista pääsi jatkoon kummastakin välierästä. Rata oli maastollisesti mieleeni ja sisälsi kivoja töyssyjä, puun ylityksen ja kivikkokohdan, mutta useat käännökset ja suhteellisen kapea ura korostivat hyvän lähdön merkitystä lopputuloksen kannalta. Ohituspaikkoja ei liiemmin ollut tarjolla.
Finaalissa vastassani olivat Piian lisäksi Kansikkaan sisarukset Jasmin ja Sofia. Jasmin oli pitänyt kovinta vauhtia aika-ajosta alkaen, joten oletinkin hänen olevan nopeutensa vuoksi vahvoilla finaalissa. Piia ja Jasmin lähtivätkin heti paukusta todella sukkelasti liikkeelle ja jäin kolmanneksi. Pysyin alussa melko likellä perässä, mutta eroa tuli loppua kohti lisää ja tiesin sijoittuvani kolmanneksi varmuudella, sillä myös takana ajavaan Sofiaan oli reilusti eroa. Niinpä laskettelin loppumatkan rennosti maaliin nauttien ensimmäisestä XCE SM-mitalistani. Olin ajooni tyytyväinen, sillä osallistuin kisaan puhtaasti kokemusmielessä ilman sen suurempia odotuksia. Vahvuuteni pyöräilijänä ovat selvästi kestävyyden puolella, eikä räjähtävä nopeus ole koskaan viihtynyt kovin hyvin kropassani.
 |
| XCE-finaalin lähtö |
Lauantai oli minulle välipäivä kisoista, mutta urheilua mahtui myös tähän päivään, sillä olin huoltamassa Juhaa Rollo mtb:ssä 50 km kisassa. Aamulla oli aikainen herätys kisan startin oltua jo klo 9 Ounasvaaran hiihtostadionilta. Sää oli varsin lämmin jo yhdeksältä aamulla, joten myös Rollokuskeille ja myöhemmin iltapäivällä ajaville SM-ikäsarjakuskeille oli tulossa rankat olosuhteet. Etsin lähdön jälkeen varjopaikan metsästä, jossa odottelimme Juhaa kierrosten välissä. Kisa sujui häneltä hienosti, ja hän tuli uudelle kierrokselle toisena vain hieman siinä vaiheessa keulassa ollutta ajajaa perässä. Meno näytti voimakkaalta, joten uskoin Juhan mahdollisuuksiin. Niinpä hän tulikin voittajana maaliin reilun viiden minuutin johtoasemassa.
Illalla kävimme pienellä kävelylenkillä purkamassa Eetun ylitse pursuavaa energiaa. Pienessä hostellihuoneessa ei ollut tilaa juosta ja hyppiä, joten pojan liikunta-annos oli tyydytettävä muulla keinoin. Löysimme lähistöltä kivan uimapaikan, jossa vietimme lopun illan. Raikas vesi teki hyvää edellisestä päivästä hieman kiristyneille lihaksille.
Sunnuntaiaamu aukeni helteisenä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Kelistä näytti tulevan tukala, sillä tuulikaan ei juuri puhaltanut vilvoittavasti ja rata oli enimmäkseen aurinkoista reittiä. Pahinta oli, että aurinkoisimmat kohdat osuivat rankimpiin nousuihin. Olo oli kolmen hostellihuoneessa hikoillun yön jälkeen veltohko, vaikka olin kiinnittänyt huomiota riittävään juomiseen. Jalat olivat "pehmeän" tuntuiset ja verryteltyäni meninkin varjoon odottelemaan kutsua kerääntyä lähtöalueelle. Kastelin hiukset ennen lähtöä, jotta saisin edes hetken viilennystä siitä. Kisa jännitti minua ennakkoon yllättävän paljon, ehkä muutamat tarkasti ajettavat kohdat saivat mietteliääksi tai sitten tunsin vain syvää kunnioitusta radan fyysisyyttä kohtaan. Tiesin, että radan pitkä nousuosuus sopi minulle täydellisesti ja se tulisi toimimaan ratkaisun paikkana jonkin kierroksen aikana. Yllätyin kuitenkin siitä, miten herkästi poljin liikkui heti lähdöstä saakka. Pääsin jo nurmikentällä pari metriä muiden naisten etupuolelle ja ensimmäisenä puusillalle. Heti alusta lähtenyt nousuosuus sopi minulle ja jaksoin pitää hyvää vauhtia yllä. Huomasin eroa tulevan pikkuhiljaa, vaikka lähellä seurattiinkin. Tein heti ekalla kierroksella mäen korkeimmalla kohdalla näkötornin alla olevassa pikku töppyrässä tyhmän ajovirheen ja jouduin jalkautumaan. Menetin siinä turhia sekunteja ja huomasin Nooran oranssin paidan lähestyvän minua selvästi. Lisäksi tiesin, että Noora ajaa radan loppupuolella olevan teknisen laskun kovaa, joten minulla alkoi olla kiire. Menin laskun kuitenkin oman suunnitelman mukaan varovasti kaatumisriskin eliminoiden, vaikka minua saavutettiinkin. Stadionille kaartaessa Noora seurasi noin 20 s päässä ja pistin kunnolla kierroksia ylämäkiosuudelle, jossa huomasin eron taas kasvavan. Mäen päällä kiertelevä polkuosuus sujui minulta hyvin ja pääsin joka kierroksella hieman jopa palautumaan siellä, vaikka tykitin kovaa eteenpäin.
Kolmannelle kierrokselle mentäessä eroa oli tullut lisää ja päätin jatkaa samaa rataa eli kunnon kierroksilla ylämäkeen, mäen päällä oleva polkuosuus kovasti tykittäen ja alamäkiosuus kaatumisriskit eliminoiden. Taktiikka näytti toimivan ja luotto omaan tekemiseen pysyi yllä. Kelin kuumuus alkoi haitata kolmannella kierroksella jo toden teolla ja kaipasin kipeästi vettä päälle heitettäväksi. Juha ei kuitenkaan saanut annettua minulle huoltoalueella kuin yhden pullon, joten ylimääräistä nestettä ei ollut tuhlattavaksi. Neljäs eli toiseksi viimeinen kierros oli ja on yleensä henkisesti raskain, sillä matka painaa jo mutta vielä on yksi kierros jäljellä, eikä voi lohduttautua maaliin pääsyllä. Jaksoin kuitenkin edelleen ajaa ylämäessä paljon putkelta ja etenin nousussa päättäväisesti hyvällä rytmillä. Kuulin väliajoista eron takana tuleviin kasvaneen ja sain henkisen otteen voitosta. Viimeinen kierros oli fyysisesti raskain, mutta henkinen ote voitosta auttoi ja sain ylämäen jälkeen laskea stadionille hienoilla fiiliksillä. Loppukaarteessa irtosi väsyneestä kropasta vielä nätti hymy irvistyksen sijaan :-) Maalissa olo oli upea väsymyksestä huolimatta. Olin itselleni kiitollinen.
 | |
| Loppukaarteessa |
Nyt on motivaatiota yllin kyllin jatkaa kisaamista ja seuraava startti minulla onkin jo ensi lauantaina Messilä Bike Weekendissä, jossa naisilla on matkana 40 km kuulema mäkisellä radalla ja vaihtelevilla poluilla. Odotan hienoa reittiä. Sitten vuorossa on elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Jämi 84, jossa haluan kääntää kurssin aiemmista epäonnistumisista onnistumiseksi. Sen jälkeen suunnistan elokuun toisena viikonloppuna Norjaan Lavkarittet maastokisaan, jossa on tiedossa upeita maisemia ja kovaa kyytiä.
 |
| Suomipaita päällä |
 | ||
| Palkintopallilla Nooran ja Piian kanssa |
Helleterveisin Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti