Jämin SM-hiihdot 31.1.

Huonolumisen alkutalven jälkeen tuntui, että Jämin SM-hiihdot tulivat nopeasti eteen. Takana oli vain vajaa kuukausi harjoittelua hyvissä olosuhteissa. Onneksi olin saanut sentään alle seitsemän kisastarttia ja kisavauhti oli niiden myötä hieman jo löytynyt. Pidän Jämin kisaladuista ja olen onnistunut siellä pääsemään aina SM 10. sakkiin. Kaksi vuotta sitten tein Jämillä SM-kisassa huippusuorituksen ja olin 5. Olin epävirallisesti asettanut itselleni tavoitteeksi tuon samaisen sijan ja en jäänyt siitä tänä vuonna kauaksi noin 25 s päähän sijalle 8. Vähän jäikin harmittamaan, että toinen huippusuoritus oli niin lähellä,vaikka päivän kunto ei ollut hyvä.

Puolimatkan menoa Jämillä

Yleensä SM-hiihdot ovat talven kohokohta, joita odotan tosi innokkaasti ja täydellä latauksella. Tänä vuonna oli toisin. Toivoin niiden siirtyvän eteenpäin, jotta olisin saanut aikaa energian löytymiselle. Dolomitenlaufista tullut hyvä vire katkesi suruviestiin läheisen nuoren ihmisen kuolemasta vajaat kaksi viikkoa ennen Jämiä. Menetin samantien kaikki voimani ja iloni urheiluun. Pakotin itseni lähtemään edellisenä viikonloppuna Ähtäriin ja Maakuntaviestiin, jotta kisavire pysyisi yllä. Teinkin noissa kisoissa yllättävän hyvät suoritukset, sillä Ähtäristä tuli voitto ja Maakuntaviestissä hiihdin hyvän ajan miesten osuudella. Silti tekemisestä puuttui se tärkein, nimittäin sisäinen voima, joka tekee minusta urheilijan, se valtava lataus ja into, joka nipistää tärkeimmät sekunnit ja ajaa huippusuoritukseen. Olen mennyt päivä kerrallaan eteenpäin ja kurkistellut mustan verhon takaa varovaisesti, joka päivä hieman pidempiä hetkiä. Kuolemasta aiheutuva suru on ristiriitainen, sillä toisaalta se muistuttaa jokaisen päivän merkityksellisyydestä ja elämän lahjasta, mutta samalla vie kaikki voimat ja sammuttaa elämänilon. Suru heikensi myös vastustuskykyäni ja sain alkuviikosta kurkkuni kipeäksi ja hengitystiet ärtyneiksi pitkän terveenä vietetyn jakson jälkeen. Akuutit hengitystieoireet hävisivät ennen Jämiä, mutta lihaksisto oli ihan poissa pelistä ja kun "päästä" ei apuja löytynyt oli suoritukseni kouluarvosanalla 7.

Seurakaverit

Olen yrittänyt nauttia kauniista talvisesta luonnosta ja löytää siitä voimaa rauhassa hiihdellen. Ladut kotimme nurkalta ovat huippukunnossa ja baanaa riittää enemmän kuin jaksaa hiihtää. Kotipihassamme on lunta jo 50 cm ja lumikasat pullistelevat valtoimenaan. Olen yrittäyt iloita pienistä arkisista asioista ja kääntää ajatuksia positiiviseksi. Ihanaa, että pääsee hiihtämään hyvillä suksilla, hyvissä olosuhteissa.

Pääsin kuitenkin palkintosijalle.

Seuraavaksi vuorossa ovat Leppävirran kansalliset ensi lauantaina ja siitä viikon päästä JämiTriplan hiihto-osuus 42 km perinteisellä. Olen hiihtänyt Jämiä varten perinteistä tänä talvena normaalia enemmän ja hyväkuntoiset ladut ovat tehneet siitä erittäin nautittavaa. Vuorohiihdon tekniikkakin alkaa muuttua rennoksi ja kevyen tuntuiseksi pikkuhiljaa. Tasatyöntöä olen myös harjoittanut valitsemalla lenkkireiteiksi sihen hyvin sopivia loivapiirteisiä latuja. Odotan Jämiä mielenkiinnolla.

Lumisin terveisin Sini