lauantai 21. maaliskuuta 2015

Voimaannuttava luonto

Varoitus, seuraava teksti ei kerro urheilusta eikä urheilutuloksista. Se on puhdasta ajatuksen virtaa, sitä kirjoittajaa minussa, joka välillä tulee esiin. Joskus tulee vain tarve kirjoittaa siitä, mitä tuntee. Vielä ehdit sulkea sivun jos kaipaat vain urheilua, tai jos haluat voit myös avata mielesi ja lukea...

Niin kuin aurinkoiset päivät saavat luonnon heräämään talven alta, ne saavat ihmismielenkin kirkastumaan. On hauska huomata, kuinka keväisellä ladulla ihmisten katseet kohtaavat aivan eri lailla kuin pimeässä talvisäässä. Hymy irtoaa useimmilta vastaantulijoilta kuin itsestään. Maaliskuun auringossa on jotain erityisen voimauttavaa pitkän pimeän jakson jälkeen. Se on kuin valohoitoa suoraan sielulle. Myös itse koen voimaantuvani erityisesti kevätauringossa, tuossa kevyesti lämmittävässä valossa, joka hohtaa valkoisesta lumesta kirkkaasti. Tänä keväänä koin talviunilta heräämisen erityisen voimakkaasti, jotenkin erilailla. Ehkä syynä on aiemmin talvella kohtaamani suru, joka sai elämän esiripun aukeamaan ja herätti voimakkaasti tähän hetkeen. Ymmärsin, että elämässä ei ole kulisseja, ei verhoja, joiden taakse piiloutua. On vaan elämä tässä ja nyt.

Luonnon taidetta - jokainen jääkukka on erilainen

Liikunta voimaannuttaa, koska siinä on kehollaan täydellisesti läsnä. Yleensä tuo kehon läsnäolo tuo myös mielen samaan hetkeen, mikä kutsuu harhailevat ajatukset takaisin, rauhoittumaan. Keväinen luonto synnyttää yhteyden aitoon ja alkuperäiseen, hetkeen jota ei voi paeta. Tulee tunne siitä, että on jo perillä ja mitään ei puutu. Luonnossa liikkuessa tavoittaa läsnäolevan hetken rauhoittavuuden ja saa yhteyden itseensä. Yhteyden, joka on tunne olemisesta täydellisesti yhtä ympäröivän luomakunnan ja kaiken elollisen kanssa. Ei irrallaan, vaan osana sitä, keskellä todellisuutta.

Kokemus aidosta läsnäolosta juuri siinä vallitsevassa hetkessä, tuo kehoon voimaa rauhallisen mielen kautta. Aito läsnäolo edellyttää itsensä silmiin katsomista, itsensä kohtaamista juuri sellaisena kuin on, kaikkine virheineen ja puutteineen. Nämä kohdatessaan ja erityisesti hyväksyessään on saavuttanut yhteyden itseensä. Läsnäolemisen taitoa ei kannata aliarvioida, sillä sen kautta saavuttaa paremman yhteyden myös toisiin ihmisiin. Itsensä kohdatessaan ihminen vapautuu ennakkoluuloista, turhista peloista ja saavuttaa aidon hetkessä olemisen kyvyn. Monelta ihmiseltä kiire vie kyvyn olla läsnä hetkessä, juuri siinä tärkeimmässä. Sen sijaan ollaan ajatuksineen menneessä tai tulevassa, menossa jo seuraavaan paikkaan. Silloin tärkein eli nykyhetki jää vaille eläytymistä ja syvintä merkitystä. Toisin sanoen hetkestä voi ottaa valokuvan ja päivittää sen tekstin kera faceen, jos ei korvaa sillä hetken elämistä.

Auringonnousu puiden takaa

Luonnossa ollessaan on helppo tuntea ja elää jokainen ohi kiitävä hetki, kun ihailee ympäröivää luontoa. Ei riitä että katsoo, vaan sen voi myös tuntea. Luonnon kauneuden oppii tuntemaan, kun vapautuu kiireestä ja kaikista pään täyttävistä epämääräisistä ajatuksista, jolloin keskittyy nykyiseen hetkeen kaikilla aisteillaan. Silloin voi saavuttaa rauhan tunteen, tunteen siitä että on jo perillä - juuri nyt tässä hetkessä. Luonnossa liikkuen kukin omalla vauhdillaan, ihan hiljaa tai miksei kovempaakin saa ladattua akut täyteen ilmaista energiaa, luonnon omaa alkuvoimaa. Tärkeintä on, ei vain katsoa vaan myös nähdä ympäröivä luonto ja aistia sen kauneus. 

Juha on hankkinut uuden kameran, jonka kuvista tulee entistäkin terävempiä. Välillä tuntuu, ettei sanat riitä kertomaan varsinkaan luontokuvista kaikkea, mutta toisaalta ei tarvitsekaan, siksihän kuva on :)

Carpe Diem - Hyvää kevättä kaikille

1 kommentti:

  1. Biutiful - thanks !

    “If you truly love nature,
    you will find beauty everywhere.”
    - Vincent van Gogh

    VastaaPoista