sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Laajavuori mtb 14.6.

Eilinen oli ohjelman täyteinen ja mukava lauantaipäivä, johon kuului oman seuran järjestämä maastopyöräkisa Laajavuoressa ja naapurin kesäjuhlat. Sää ei ihan viimeiseen asti suosinut tapahtumia, mutta onneksi vettä ei sentään satanut vaan ainoastaan kelin viileys hieman haittasi. Pyöräkisaan sai toden totta pukea normaalia enemmän päälle, sillä mittari näytti aamupäivällä Laajavuoreen lähtiessäni vain +7. Sää oli ennätyksellisen kylmä Laajavuoren maratonilla, joka on yleensä ajettu jopa hellesäässä. Jouduin pukemaan päälleni lisähihat ja pitkät sukat ja silti minua paleli alkumatkasta jonkin aikaa.

Viikko Korso mtb:n jälkeen oli kulunut palautellessa. Laajavuoren kisaa edeltävä viikko näytti seuraavanlaiselta: maanantai oli täysin lepopäivä, tiistaina ajoin  Laajavuoressa kisareittiin tutustumisajon 21 km/1.10t + siirtymät kotoa 50 min, keskiviikkona tein aamulla kuntopiirin ja illalla pyöräilin kevyesti 50 min + juoksin 60 min hiljaa, torstaina pidin lepopäivän ja perjantaina juoksin 40 min kevyesti ja tein muutaman herättelevän vedon.

Palautuminen Laajavuoren kisaan oli hieman kintaalla ja hermotus oli perjantaina vielä jumissa. Viisi päivää täyspitkien maratonkisojen välillä on minulle hieman liian lyhyt aika. Jokin lyhyt juoksukisa voisi jo kulkea tuossa vaiheessa hyvin, mutta uuden täysmaran vetäminen vajaan viikon kuluttua tuo helposti lisää "syömävelkaa" ja palautumiseen voi mennä taas hieman edellistä pidempään. Nyt pidänkin hieman pidemmän tauon pyöräkisoista, sillä seuraava pyörämaraton on vasta 12.7. Valkeakoskella. Osallistun välissä kuitenkin lyhyisiin juoksukisoihin, joista seuraava on jo juhannusaattona Lannevedellä juostava 10 km. Juoksu on pyöräilyn ohella hyvä hermotusta ylläpitävä laji, jossa myös jalkojen lihaskunto säilyy hyvänä mäkisillä reiteillä juostessa. Juoksukisoissa saa lisäksi rassattua hyvin maksimaalista hapenottoa ja maitohapon sietokykyä, mikä tuo myös pyöräilyyn lisää irtiottokykyä.

Laajavuoren kisasta muodostui edeltävien päivien sateiden vuoksi varsinainen mutakylpy. Reitti on herkkä vesisateelle ja muutamista yleensä aina kosteista kohdista muodostuu vesisateiden myötä savihautoja, joihin vesi jää pahasti seisomaan. Kisassa nuo kohdat vielä pehmenevät ja mutaantuvat joka kierroksella lisää, jolloin etenemisestä muodostuu taiteilua. Viime vuosi ja sitä edeltävä eivät olleet ihan näin mutaisia, vaan muistaakseni vuosi 2012 oli jopa mukavan kuiva ja kisa ajettiin helteessä. Tein silloin myös oman pohja-aikani reitille, josta jäin nyt kymmenisen minuuttia. Reittiä oli tähän vuoteen kuitenkin muutettu, minkä vuoksi aikaa ei voi verrata edellisiin vuosiin suoraan. Nyt ajettiin kokonaan Laajavuoren huipulle asti ja aiempina vuosina on laskettu puolivälistä jo alas. Tämän vuotuinen reitti sisälsi nousumetrejä jopa Tahkoakin enemmän. Nousua oli kierrosta kohden 500 m, joka kertaantui 1500 metriin kolmella kierroksella.

Pidin kyllä reitin fyysisyydestä, mutta muta ei tuossa mittakaavassa enää miellyttänyt. Jostain syystä sateet vain sattuvat aina Laajavuoren kisaa edeltäville päiville tai sitten sateen todennäköisyys kesäkuun puolessa välissä on normaalistikin melko suuri. Laajavuoressa ei ole kovin paljoa vaihtoehtoreittejä noille mutakohdille, jos kierros halutaan säilyttää edes jossain määrin samanlaisena nykyisine nousuineen. Reitille on poimittu nousujen puolesta kyllä parhaat palat, mutta mukaan olisi kiva saada vielä hieman lisää polkuosuutta. Tällaisenaan Könkkölänmäen hiekkatieosuudesta muodostuu hieman turhan pitkä. Joka tapauksessa mielettömän hyvän ja rankan kisan tuosta sai aikaiseksi. Reitti on raskain maratonkisareitti, mitä on tarjolla. Samoin reitin merkkaus ja puitteet muuten olivat ensiluokkaiset.

Omalta osaltani kisa meni vähintään ennakko-odotusten mukaisesti. Voitin naisten sarjan puolen tunnin aikaerolla toiseksi tulleeseen hiihtäjä-maastopyöräilijä Ruut Vähämetsään ja aikani 3.01.56 olisi riittänyt miesten yleisessä sarjassa sijalle 19. Ensimmäinen ja toinen kierros menivät hyvällä tunteella ja ajosta nauttien. Kolmannella kierroksella alkoi jaloissa tuntua happoja ylämäissä, mutta palauduin alamäissä vielä välttävästi aina ennen seuraavaan nousua. Sain enimmäkseen ajettua porukassa, joten matka tuntui joutuisalta ja maali tuli vastaan yllättävän nopeasti. Kisasta jäi hyvä fiilis ja olin tyytyväinen suoritukseeni. Kisareitillä on melkein koko ajan tosi hyvin ohitusmahdollisuuksia ja leveyttä riittää heti alusta alkaen, joten vauhdin pystyy rytmittämään nousujohteiseksi omaa vauhtia säädellen. Minulla oli kotikisassa ensiluokkainen huolto ja hyvä kannustus. Vielä kun pyörä toimi vaativissa olosuhteissa moitteetta oli paketti täydellinen. Ajoa päivälle kertyi ruhtinaalliset 90 km verryttelyineen kotoa kisapaikalle ja takaisin.

Laajavuori mtb tulokset https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0AkZ9iMVAxnMydFpaN3dlamRIMXhLRkdHNWRZU1Q1M1E&usp=sharing#gid=1

Aurinkorinteen loppulaskussa


Nyt ensin lepoa ja sitten kevyttä juoksulenkkeilyä kohti Lanneveden juhannushölkkää, joka antaa mukavan alun pitkälle viikonlopulle. Tänä vuonna suuntaamme Sulkavalle juhannuksen viettoon.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille
toivottaen Sini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti