Ensilumen treeniä ja uusia mahdollisuuksia

Olen ollut Levillä kohta kaksi viikkoa ensilumilla. Ajoituksemme tulla pohjoiseen tänä vuonna vasta viikolla 47 osui oikeaan, sillä Leville satoi lumi poikkeuksellisen myöhään, vasta kaksi päivää ennen tuloamme. Nyt lunta on reilut 30 cm, mikä riittää niukin naukin hiihtoon myös tykkiladun ulkopuolisilla reiteillä. Vietämme täällä vielä tämän viikon nauttien kelvollisista harjoitusolosuhteista.

Olin päässyt Jyväskylässä hiihtämään 4 kertaa säiliölumiladulla ennen tänne tuloamme, mutta vasta täällä riittävän paksuilla lumilla uskalsin alkaa testaamaan uutta Peltosen kisakalustoani, jolla hiihdän ensi talvena. Peltosen uudet kisamallin sukset ovat aiempaa kevyempiä ja vakaita hiihtää.

Kuntoni alkaa vaikuttaa talvea silmällä pitäen uudesti syntyneeltä, kun olen palautunut pyöräkauden rasituksista perusteellisen levon kautta. Vietin reilun kuukauden tekemättä ainuttakaan kovaa harjoitusta, tehden ainoastaan kevyttä ja huoltavaa harjoittelua. Tein täällä ensimmäisen kovan harjoitukseni suksilla viime viikolla ja hiihto tuntui aiempiin alkutalven tehoharjoituksiin verrattuna yhtä vahvalta, joten oikealla tiellä ollaan. Rovaniemen Suomi Cup olisi houkuttanut, mutta järki sanoi, ettei vielä, sillä tuntuma kovavauhtiseen hiihtoon puuttui täysin.

Ensimmäinen kisastarttini menee joulukuun puolelle täältä palattuamme. Toivon mukaan kotikonuille satanut lumi pysyy maassa ja saan säilytettyä hiihtotuntuman luonnon lumilla. Olisi mukava päästä avaamaan kisakausi heti joulukuun ensimmäsenä viikonloppuna.

Uusia mahdollisuuksia aukeni myös työelämän saralla, kun aloitan joulukuun lopulla kokopäivätyön omaan kasvatustieteelliseen pohjakoulutukseeni liittyen. Sen vuoksi jätän toiminimelläni tekemäni valmennustyöt joksikin aikaa sivuun. Pidin valmennustöistä todella paljon ja olihan oma pieni yritys "minun lapseni", mutta riittävän kannattavan ja yksistään elannon turvaavan yritystoiminnan aikaan saaminen Suomen tämän hetkisessä tilanteessa on todella kovan työn takana. Maamme arvonlisäveropolitiikka ei varsinaisesti tue pienyrittäjyyttä, eikä taantuma tue yksityistä kulutusta. Jos en harrastaisi itse urheilua eikä kokopäivätyön jälkeinen vapaa-aika ei olisi minulle kultaakin kalliimpaa, voisin tehdä valmennustöitä harrastuksenani. Haluan kuitenkin vielä toistaiseksi jatkaa rakasta urheiluharrastustani ja kokea sen kautta vielä uusia huippuhetkiä.

Toisaalta en ole valmis kokemaan äitinä enää yhtään enempää huonoa omaatuntoa vähäisestä ajasta lapseni kanssa, mitä nyt koen. Tässäkin mielessä ratkaisuni jättää yritystoiminta sivuun, on perusteltu. Jokainen hetki lapsen kanssa on ainutkertainen. Viisi vuotta on mennyt nyt jo hujahtamalla, joten aikaa lapsen kanssa ei ole koskaan liikaa.

Sinisen poron selässä

Ensilumi on taas voittanut syksyn pimeyden tuoman väsymyksen ja odotan ensimmäisiä kisoja jo innolla. Tämä joka vuotinen ensilumen herättämä, lähes pikkulapsen omainen innostus päästä suksille ja päästä kisoihin huvittaa minua. Ehkä juuri tuo kyky säilyttää tietty lapsen mielisyys tekemisessä ja nauttia urheilusta viattomasti, juuri omilla ehdoillani on syy, miksi olen jaksanut näin monta vuotta jatkaa urheilua tälläkin tasolla.

"Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti"
-Tommy Hellsten-

Jokainen uusi asia on lapselle pieni ihme

Levitunturin terveisin
Sini

Kesäkauden viimeiset kisat

Niin on kesä on vaihtunut lopullisesti syksyyn ja kesäkauden viimeiset kilpailut on osaltani käyty. Olen saanut levätä raskaan kilpailukauden jälkeen nyt kaksi viikkoa ja voin sanoa levon tulleen tarpeeseen. Saariselkä mtb:n jälkeen kilpailukausi jatkui syyskuun ajan tiivinä siten, että kisoja riitti joka viikonlopulle. Saariselän kolmipäiväisestä etappikisasta jäi "palautumisvelkaa", jota ei päässyt lepäämään pois ennen kuin vasta nyt viimeisten kisojen jälkeen. Jätin vastoin ennakkoajatuksia maastopyörä-maratoncupin päätöskilpailun Tampereella väliin, koska olin väsynyt, enkä ollut panostanut cupiin tänä kesänä, joten minulle ei ollut kokonaiskilpailussa mitään puolustettavaa.

Nyt olen nauttinut mahtavista syyskeleistä etsien sekä jalan että pyörällä uusia metsäpolkuja, joita tuntuu riittävän loputtomiin täällä päin. Olen innostunut polkujuoksusta nyt aiempaa enemmän ja kipitellyt polkujuoksulenkkejä rauhalliseen tahtiin pari kertaa viikossa. Tekninen juoksutaitoni ei ole vielä kovin hyvä, joten samat polut tuntuvat paljon vaikeammilta juosten kuin pyörällä. Opettelua siis riittää ja polkujuoksun taloudellisuudessa on vielä paljon kehitettävää, että saan turhat lihasjännitykset pois ja uskallan askeltaa rennommin juurakossa ja kivikossa.

Aion viettää lokakuun ja marraskuun alun hyvin kevyesti harjoitellen ennen kuin ensilumen leiri kutsuu Levillä viikolla 47. Toivottavasti sitä ennen säät ovat suosiollisia ja Laajavuoreen saadaan ensilumen latu.

Lopuksi kertaan vielä hienoja muistoja syyskuun kisoista. Näistä kotiintuomisina mm. Jämi Triplan voitto sekä kaksi Suomenmestaruutta.

Syyskuun toisena lauantaina kisattu Jämi 21 XC-run oli siis kolmiosaisen Jämi Triplan päätösosa, jonka voittamalla lunastin samalla tämän vuoden kokonaiskilpailun voiton. Kisa oli minulta hyvä suoritus vähäisiin juoksumääriin suhteutettuna. Pyörän päällä olin viettänyt selvästi enemmän aikaa kuin juosten. Upean aurinkoinen kisapäivä siivitti minut muutamaa sekuntia vaille viime vuotiseen aikaan, vaikka keli oli kuuma syyskuiseen ajankohtaan nähden ja pienoinen nestevaje vaivasi loppumatkasta. Alla naisten kolmen kärki.

Naiset 21 km
1. Sini Alusniemi Squeezy Team 1.25.58
2. Krista Pärmäkoski Ikaalisten Urheilijat 1.27.24
3. Jenni Mattila Loimaan Voima 1.32.52

Jämin kisareitti meni mm. mukavia kangaspolkuja pitkin

Jämin jälkeen olin  aika väsynyt ja viikon päästä edessä ollut SM-pyörämaraton hieman askarrutti palautumisen suhteen. Parilla täydellisellä lepopäivällä ja hyvin kevyillä lenkeillä sain itseni  jonkinlaiseen kilpailukuntoon ja olin 19.9. Korkeakankaalla lähtöviivalla valmiina 80 km mittaiseen taistoon Suomenmestaruudesta. Kisasta tuli raskas edeltävien päivien runsaiden sateiden vuoksi, jotka olivat tehneet melko teknisestä radasta liukkaan ja mutaisen. Rata oli lisäksi erittäin mäkinen ja koko ajan tarkasti ajettava, josta ei helppoa osuutta paljoa löytynyt. Kisan raskaudesta kertoo osaltaan se, että myös joillakin kovilla mieskuskeilla suoritus kesti yli neljä tuntia. Saavutin kisassa kauden tärkeimmän tavoitteeni ja en voinut olla suoritukseeni muuta kuin tyytyväinen. Alla naisten 3 parasta.

 SM Naiset 80 km        
1     Sini Alusniemi     JyPS     4:15:36,8
2     Susanna Laurila     LaPy     4:31:29,5
3     Meiju Salmela     OP-P     4:36:32,3

SM-lähdössä oli vielä puhtaat vaatteet

Maaliviivan ylitys on paras hetki

Suomipaidan saaminen tuntuu aina yhtä arvokkaalta. Palkintopallilla naisten 2. Susanna Laurilan ja 3. Meiju Salmelan kanssa.

Innostuin syyskuun viimeinen viikonloppu lähtemään vielä Juhan kanssa Iisalmen SM-maastoduathlon kisaan, jossa meillä kummallakin oli edellisvuoden mestaruus puolustettavana. Ilman Juhan tuomaa intoa en olisi reissuun enää jaksanutkaan lähteä.

Maastoduathlon on kilpailumuoto, jossa kisataan juosten ja pyöräillen maastossa niin, että ensin juostaan, välissä pyöräillään ja lopuksi taas juostaan. Kilpailumuoto on kuin tehty minulle, joskin tämän vuotinen juoksureitti oli vähäiseen polkujuoksukokemukseeni ja taitooni nähden teknisesti haastava. Juoksureitti oli muuttunut viime vuodesta todella paljon ja teknistä sekä mutaista polkua oli nyt reilusti mukana. En osannut ennakoida sitä ja harmitti, että maastojuoksukengät jäivät kotinaulakkoon. Lipsuttelin sileillä lenkkareilla märässä kivikossa ja juurakossa. Lisäksi ensimmäisellä juoksuosuudella kadotin kenkäni syvään mutaan ja sain kaivella sitä esiin ja asetella takaisin jalkaan jonkin aikaa. Vaihto pyöräilyosuudelle sujui erittäin hyvin, kiitos liian löysällä olleiden pikanauhojen ja pääsin johtoasemassa pyöräilyosuudelle, jossa lähes normaali "draivi" alkoi vähitellen löytyä. Pyöräjalka ei ollut selvästikään niin huono kuin juoksujalka. Sitä vastoin viimeinen juoksuosuus alkoi kammottamaan jo pyöräilyosuuden lopussa, kun tiesin millaista taistelua se tulisi olemaan. Onneksi kuulin vaihtoalueella olevani selvässä johdossa ja saatoin hölkötellä jaksamisen rajoissa hiipuvalla vauhdilla, mutta voittajana maaliin. Kisa oli selvästi "puolivaloilla" menemistä ja hermosto tuntui väsyneeltä. Sitä suuremmalla syyllä oli hienoa pokata kahden viikon sisällä jo toinen SM-mitali kaulaan. Samalla tunsin, että tämä jäisi kauden viimeiseksi sulanmaan kisaksi ja tarvitsisin lepoa, jonka kautta vahvistuisin talveksi hyvään hiihtokuntoon.

Päivän kruunasi myös Juhan saavuttama M40-sarjan Suomenmestaruus ja kotiintuomisina oli kaksi kultaista mitalia.

Ensimmäisellä juoksuosuudella Juhan kanssa (kuva: Tarja Kiviranta)

SM Naiset 28 km
1. Alusniemi Sini           Jyväkylän Pyöräilyseura   1.56.19,67
2. Oksanen Pauliina         Triathlonteam 226         2.07.18,91
3. Ylinen Susanna           Jyps                      2.08.40,68

Nyt sulattelen hetken aikaa hienoja muistoja nauttien onnistuneista kisoista ja upeista hetkistä, jotka kesästä jäivät mieleen. Niistä ammennan voimaa kohti talven hiihtohaasteita. Syksyisin terveisin Sini

Ensi talvea kohti

Nyt se on julkaistu, nimittäin ensi talvena lunta pöllyttävä naisjoukkue: Kalske/Compressport Team (Terttu Lappi, Silja Tarvonen, Heini Hokkanen ja minä). Joukkueen motto on kuvaava: "Aina voi voittaa". Mahtavaa, että unelma kovaan joukkueeseen kuulumisesta toteutui ja saan edustaa ensi talvesta lähtien vakuuttavaa joukkoa yhtenä neljästä naishiihtäjästä. Tiimiin kuuluminen tuo uutta intoa ja kipinää kilpailemiseen vielä näin "vanhoilla päivillä". Joukkue tulee olemaan iskukykyinen viesteissä sekä osoittamaan kovia suorituksia myös henkilökohtaisilla matkoilla. Tiimin varsinainen julkistamistilaisuus pidettiin Savonlinnan Tanhuvaarassa perjantaina 21.8., jolloin kokoonnuimme yhteiseen palaveriin ja kuvauksiin sekä lehdistötilaisuuteen. Seuratkaa talven mittaan naistiimimme vauhdikasta menoa Suomicupin ja SM-viesteissä sekä tietenkin myös henkilökohtaisilla matkoilla. Ensi talvena henkilökohtaisilla matkoilla edustan Kangasniemen Kalsketta ja viesteissä Kalske/Compressport Teamia.

Teamin hiihtäjät vasemmalta: Terttu Lappi, Heini Hokkanen, Silja Tarvonen ja Sini Alusniemi

Juoksujalkaa kohti ensi talvea

Vaikka hiihtiimin kautta talvi tuntuu jo konkreettisesti olevan lähellä, kuluu kesä vielä lokakuun alkuun saakka pitkälti pyörän selässä. Olen käynyt tänä kesänä vielä asteen verran raskaampia kisoja mitä aiemmin ja saanut sitä kautta entisestään kovuutta kohti ensi talven koitoksia.

Edellisen kirjoitteluni jälkeen pyöräkisojen tahti on vain tiivistynyt ja olen kilpaillut lähestulkoon joka viikonloppu. Messilän Bike Weekendin jälkeen välissä on ollut vain kaksi viikonloppua ilman pyöräkisaa ja niistäkin toisena oli reilu 8 km juoksukilpailu. Toistaiseksi kunto on kuitenkin kestänyt tämän kisarääkin erinomaisesti ja "pyöräjalka" on alkukesää paljon vahvempi.

Kronologisesti edeten aloitan kertomaan tähän astisesta kesän kohokohdasta, nimittäin Jämi84:ssä 1.8. ajamastani ensimmäisestä voitosta. Oli aivan mahtavaa voittaa vihdoin juuri tuossa kisassa useampien aiempien epäonnistumisten jälkeen! Erityisesti, kun voitto tuli reilusti ajamalla, sillä naisilla oli kisassa esimerkillisesti oma lähtö ja peesailu ei vaikuttanut enää ratkaisevasti lopputuloksiin. Irroittauduimme Viron Greete Steinburgin kanssa 20 km jälkeen omille teillemme ja ajoimme parina viimeisille kilometreille vuorovedolla. Lopun viimeisessä kovassa nousussa n. 3 km ennen maalia iskin peliin kaikki mitä jaloista löytyi ja huomasin Greeten jäävän taakseni. Maalissa oli aivan mahtava fiilis, ja tuntui että käänsin vihdoin onneksi Jämi84:ssä minua monena kesänä kiusanneen epäonnen. Nostin pyöräilyosuuden jälkeen itseni samalla Jämi 147 triplan johtoasemaan, josta lähden puolustamaan viime vuotista kokonaiskisan voittoani viimeiseen juosten käytävään osakilpailuun ensi viikonloppuna.

Tulokset http://www.jami147.fi/images/jami84_2015/84_tulokset_2015.pdf

Alkumatkasta  naisletkaa vetämässä

Voittoseppele kaulassa

Heti Jämin jälkeen seuraavan viikon tiistaina lähdimme aamuvarhaisella ajamaan Norjan Skibotniin, jossa vietimme vajaan viikon upeissa vuonomaisemissa muutaman muun Jypsiläisen kanssa. Tarkoituksena oli ensin ajella muutama päivä maisemalenkkejä ja palautella matkasta luutuneita jäseniä. Lauantaina 8.8. oli edessä 68 km mittainen Lavkarittet maastopyöräkilpailu, joka järjestettiin tänä vuonna jo 17. kertaa. Kilpailu lähtee Hattengista, kulkee tunturin yli Kitdalenista Skibotnlaaksoon ja maali on Skibotnissa. Skibotn sijaitsee 120 km päässä Tromsasta ja 50 km päässä Kilpisjärveltä. Majapaikkamme oli sijainniltaan erinomainen, sillä majoituimme Brennfjällenin leirintäalueella n. 10 km päässä maalista ja itseasiassa kilpailureitti meni suoraan leirintämökimme ikkunan edestä. Leirintäalueella oli kotoisa tynnyrisauna sekä kirkasvetinen ja erittäin raikas tunturipuro, jossa oli loistava antaa kylmähoitoa jaloille. Leirintäaluetta piti muuten suomalaispariskunta, joka oli erittäin palvelualtis ja värväsi kisaan upean kannustusjoukon sekä suomenliput liehumaan. Kisassa kivuttiin n. 10 km mittainen vaihtelevan jyrkkyinen nousuosuus, jonka korkein kohta on 840 m merenpinnan yläpuolella. Nousun jyrkin osuus on muuten venäläisten sotavankien rakentama vanha huoltotien pohja, joka on sittemmin hajonnut irtokiven lohkareiksi ja paikoin erittäin tarkkaa ja raskasta kivuta. Oli hienoa ajaa tuo kisa tänäkin vuonna upeissa maisemissa yhdessä Juhan kanssa. Kisafiilis pysyi katossa koko matkan ajan, vaikka kengät kastuivat lukuisissa jääkylmissä tunturipuroissa ja varpaat pääsivät hieman palelemaan. Jaksoin hyvin koko kisan ja lopun 12 km mittaisella maasto-osuudella oli hienoa tykittää rennosti menemään. Viime vuoden tapaan korjasin kisassa naisten elite-sarjan voiton.

Tulokset http://www.eqtiming.no/Result/?eventUID=18732

Brennfjällenin leirintäalueen upeat maisemat

Siiman uittoa jäämeressä

Kahden onnistumisen jälkeen seuraavan viikon lauantaina 15.8. olikin vuorossa epäonnistuminen, kun viime tingassa toteutettu reissu Ruotsin suurinpaan maastopyörätapahtumaan CykelVasaan meni penkin alle kilpailun osalta. Osasin kilpailun noviisina pelätä etukäteen kaikkea muuta paitsi totaalista kisan päättänyttä pummilenkkiä, joka johtui liikenteenohjaajan puuttumisesta strategisesta risteyksestä. Kisa alkoi osaltani hyvin ja pääsin puikkelehtimaan valtavassa väenpaljoudessa alun pitkässä nousussa hyviin asemiin tietääkseni sijalle 4., jota kohensin myöhemmin ennen harhaan ajoa parhaimmillaan vielä sijalle 3. Olin siis naisten kisassa kiinni jopa himmeimmässä mitalissa ennen uskomatonta varsin suuressa porukassa tapahtunutta "onnettomuutta" puolimatkan jälkipuoliskolla noin 55 km kohdalla. Muistan vieläkin uskomattoman tunteen, kun tajusin mitä oli tapahtunut, olin ajanut miesporukasn keskellä pitkää alamäkeä useita kilometrejä väärään suuntaan ja alhaalla porukka alkoi jupisemaan ja hiljensi vauhtia. Kukaan porukasta ei ymmärtänyt, miten reitiltä vikaan ajo niin isossa risteyksessä oli mahdollista. Oikea reitti olisi jatkunut paljon pienemmälle hiekkatielle ylös oikealle ja isompi "pääväylä" jatkui suuntaan johon vahingossa ajoimme. Risteyksessä ei ollut mitään nuolta tai lippusiimaa estämään väärään suuntaan ajoa, ja liikenteen ohjaus oli vain "luonnollisen" henkilön varassa, joka tässä tapauksessa oli ollut varsin luonnoton.  Pettymys oli valtava, kun tajusin aikamenetyksen olevan yli 20 minuuttia ja sillä välin ohi oli ehtinyt kovavauhtisessa kisassa kokonaisuudessaan useita satoja kuskeja ja ehkä 15 naista. Oli täysin ulkona hyvistä sijoista ja fiilis muuttui surkeaksi. Köröttelin hiljalleen maalia kohti ja viimeisellä huoltopaikalla soitin Juhan hakemaan minut kyytiin.

Onneksi reissu meni muuten hyvin ja Eetu pääsi ensimmäistä kertaa isolle risteilijälle, jossa oli kaiken lisäksi erittäin maittavaa ruokaa. Myös Ruotsin maaseutu Sälenissä ja Morassa oli erittäin kaunista ja sikäli näkemisen arvoista. Kisarata on erittäin kovavauhtinen, jossa kisan kulkuun vaikuttaa liikaa peesaaminen ja hyvään letkaan pääsy. Naisten kisan arvoa ainakin minun silmissäni lisäisi, jos naisille olisi siellä oma lähtö. Omassa lähdössä ajaminen tekisi kisasta lisäksi paljon turvallisemman, sillä riski massakaatumisiin vähenisi. Lukuunottamatta järjestäjien mokaa liikenteenohjauksessa kisa oli hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan kokemisen arvoinen. Sen verran jäi hampaankoloon, että ehkä suuntaan tuonne vielä toistekin hakemaan onnistuneen suorituksen :D

CykelVasanin reitti on suurimmaksi osaksi hiekkatietä

Olin Ruotsin reissun jälkeen väsynyt ja allapäin muutaman päivän, mutta keräilin voimia takaisin pikkuhiljaa. Treenailin vain hyvin kevyesti ja olo koheni viikonloppuna sen verran, että päätin ex tempore lähteä lauantaina 22.8. juostuun Jämsän Saunalenkkiin. Kisa oli tunnelmallinen pienehkö hölkkätapahtuma Kankarisveden rannalla, jossa pääsi kisan jälkeen saunaan ja uimaan hyvällä hiekkarannalla. Reitti oli reilun 8,5 km mittainen polkujuoksu, joka kierrettiin kahtena reilun 4 km lenkkinä. Juoksin kisassa toiseksi tuoreen MM-mitalistin Merja Rantasen jälkeen.

Kevyempi viikonloppu kovan kisaputken välissä teki terää, sillä seuraavana viikonloppuna vuorossa oli Saariselällä ensimmäistä kertaa järjestetty kolmipäiväinen etappikilpailu Saariselkä mtb, joka ajettiin pe-su 28.-30.8. Kyseessä oli kokonaiskilpailu, jossa voiton ratkaisi kolmen päivän perusteella laskettu yhteisaika. Ajattavat matkat olivat ilmoitettu 60 km, 80 km ja 50 km mittaisiksi, mutta mittariini kertyi ajoa päiviltä yhteensä lähes 200 km eli matkat olivat tasalukuun pyöristettyjä. Reitit olivat todella hienoja ja hyödynsivät alueen vaarat ja tunturit kiitettävästi nousujen osalta.

Voitin kokonaiskilpailun reilun tunnin ja 16 minuutin eron turvin ennen KiiRi/EGC Meranti tiimiä edustanutta Ruut Vähämetsää. Kokonaisajoaikani oli hulppeat 9 tuntia ja 46 minuuttia eli sunnutain päättäneen etapin jälkeen tunsi ajaneensa. Voin suositella kilpailua kauniina ja erämaisena maastopyöräkilpailuna ylämäkiä rakastaville kuskeille. Itse pidin reiteistä ja niiden tarjoamista haasteista ja toivottavasti minulle järjestyy mahdollisuus seuraavinakin vuosina päästä mukaan.

Alla ajoaikani kullakin etapilla ja kokonaisaika:
Alusniemi Sini/Compressport Team: Kulmakurun kierros (63 km) 3:03:21, Saariselkä mtb (84 km) 4:18:53 ja Kultalan kierros (53 km) 2:34:27, kokonaisaika 9:56:41

Tämä joki ylitettiin kahlaamalla ensimmäisenä kisapäivänä

Kilpailureitillä oli kivikkoista pätkää

Maisemaa Saariselkä mtb-reitiltä

Raskas 84 km taival takana, läpimärkänä ja väsyneenä

Kisan jälkeen oli voittajafiilis

Tyhjentävän etappikisan jälkeen arvelutti, että palaudunko riittävästi seuraavana sunnutaina Jyväskylän Nyrölässä ajettaviin Tähtisadeajoihin, joissa matkana oli 60 km. Olimme kotona vasta myöhään maanantai-iltana ja tiistai sekä keskiviikko meni sumuisessa olossa. Treenasin kevyesti ja lyhyttä lenkkiä, verryttelin jalkoja juoksulenkein ja söin mahdollisimman paljon. Perjantaina olin vielä väsynyt ajaessani vajaan kahden tunnin lenkin ja tuntui, että väsyin siitäkin aika lailla. Lauantaina en tehnyt muuta kuin puolen tunnin mittaisen kevyen hölkkälenkin ja lepäilin mahdollisimman paljon. Kilpailuaamunakin tunsin vielä epänormaalia heräämisvaikeutta ja olo oli tokkurainen. Mutta ihme kyllä kisassa jalat heräsivät noin 10 km ajon jälkeen ja fiilis nousi kattoon, jalat tuntuivat jopa kesän parhailta toisella 30 km kierroksella.

Tähtisadeajot ovat tunnelmaltaan leppoisa, mutta kuitenkin kovia kisakuskeja paikalle keräävä hieno syksyinen tapahtuma. Kisareitti on mukavan nopea, enimmäkseen helppoja polkuja ja kärryteitä sisältävä maalaismaisemassa ajettava reitti, jossa on upea kannustus reitin varressa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen kisa, joka erittäin hyvin järjestetty. Maalissa tarjoillaan lämmin keittolounas ja kisassa on hyvät palkinnot. Olin tyytyväinen ajooni ja erityisesti hyvältä tuntuneisiin jalkoihini, jotka karistivat viimeisetkin Saariselän rasitukset kisareitin varrelle. Juha ajoi myös hienosti miesten puolimatkan 3. sijalle tiukassa ja tasaväkisessä kisassa Ismo Perttulan ja Tommi Tuikan jälkeen.

Ensimmäinen kierros -putkelta mennään

Toinen kierros ja vieläkin putkelta :D

Tulokset N 60 km 3 parasta:
1. Sini Alusniemi, 2.14.18
2. Anni Kainulainen, 2.23.47
3. Pauliina Pohja, 2.24.26

Kaikki tulokset
http://www.tahtisadeajot.fi/index.php?option=tulos15


Ensi viikonloppuna minä vaihdan juoksumoodin päälle ja käyn kipittämässä Jämillä 21 km maastossa. Sitten sen jälkeen on vielä kaksi pyöräkisaa, joista toinen on 19.9. Valkeakoskella ajettava SM-maraton ja toinen kisakauden päättävä xcm-cupin päätösosakilpailu Tampereella.

Kuulaita syyspäiviä odottaen
Sini

Kesän kuulumisia

Aikaa on  vierähtänyt rutkasti sitten viimeisimmän kirjoituksen, mutta koko päivän kestävä sunnuntaisade jätti sopivan raon kirjoittamiselle ja pääsin viimein kertomaan kesän harjoittelu- ja kisakuulumisia.

Kaiken kaikkiaan kesä on vierähtänyt tähän saakka pitkälti perheen, treenaamisen ja töiden pyhässä kolminaisuudessa, josta jäänyt aika on mennyt koti- ja pihatöiden parissa. Mitään pidempiä kesälomareissuja meillä ei ole tänä kesänä vielä ollut vaan kisareissutkin ovat olleet korkeintaan viikonloppureissuja.

Kokonaisuudessaan kesä on mennyt harjoittelun ja kilpailuiden suhteen hyvin, lukuun ottamatta harmittavaa vatsatautia juuri XCO SM-kisojen aikaan, enkä päässyt puolustamaan edellisvuotista Suomenmestaruuttani.

Kerron kuulumisia tuoreimmasta kilpailusta alkaen kohti aiempia.

Olimme 25.7. eilen Juhan kanssa ajamassa Lahti Bike Weekendin maraton kisan, joka järjestettiin tänä vuonna viime vuodesta poiketen Lahden hiihtostadionilla, reitin kulkiessa kuitenkin osittain samoja uria mitä viime vuonna. Reitin pituudeksi oli ilmoitettu 60 km, mutta viime hetken muutokset lyhensivät rataa n. 4 km. Matkan lyheneminen ei minua haitannut, sillä reitti oli muuten fyysisesti haastava lukuisine raskaine nousuineen, minkä lisäksi reitillä riitti polkua kiitettävästi. Olin toipunut lähes viikon kestäneestä vatsataudista hyvin ja ajo oli voimakkaan tuntuista. Liekö muutaman päivän mittainen totaalilepo tehnyt hyvää jaloille ja ajo kulkee nyt entistä paremmin. Arvioisin tämän kilpailun yhdeksi kesän parhaimmista ajoistani. Naisten sarjan voittoajalla 2.26.26 olisin ollut miesten yleisessä sarjassa sijalla 12. Mieheni Juha ajoi myös loistavasti päästen M40-sarjassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä maraton cupin kisassa palkintosijalle. Lisäksi keli oli yksi kesän parhaista, lämmön helliessä peräti +22 asteisena ja auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta.

Tulokset http://bikeweekend.fi/info/tulokset.html

Ajassa taaksepäin siirryttäessä viimeistä edeltävä kisani oli 11.7. ajettu Valkeakoski R-Tech maraton, joka ajettiin tälle kesälle tyypillisessä erittäin vaihtelevassa säässä. Kisan alussa tuli vajaan tunnin mittainen erittäin rankka sade, joka kasteli radan läpimäräksi ja teki siitä savisen ja liukkaan. Kisareitti alkoi paikoin muistuttaa Tahkon mutaista rataa, mutta pysyi silti kokonaisuudessaan paremmassa kunnossa. Pidin Valkeakosken radasta erittäin paljon, sillä siinä oli sopivassa suhteessa nousua sekä polkuosuuksia, jotka olivat silti ihan ajettavia myös jäykkäperäisellä pyörällä. Ajoimme Juhan kanssa lähes samaa vauhtia koko kisan, hänen jäädessä lähinnä teknisemmillä polkuosuuksilla hieman minun vauhdistani. Tuo kertoo teknisen ajotaitoni kehityksestä, sillä aiemmin tilanne on ollut juuri päinvastoin eli minä olen ollut vaikeuksissa Juhan perässä teknisillä pätkillä. Minä voitin naisten sarjan 33 min erolla ennen TWD:n Maija Rossia ja Juha sijoittui 7. miesten yleisessä sarjassa samalla ajalla 2.50.53 kuin minä. Ajoi tuntui kisassa vahvalta ja odotin hyväkuntoisena seuraavan viikon SM-kisoja autuaan tietämättömänä myöhemmin seuraavan viikon keskiviikkona iskeneestä rajusta vatsataudista.

Tulokset http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2015/Valkeakoski_11.7.htm

Ajassa taaksepäin kesäkuun puolelle siirryttäessä kolmanneksi viimeisin kisani oli kesän kohokohta Tahko MTB. Odotin kisaa jännityksellä, koska suuri toiveeni oli voittaa kisa. Edellisvuonna en ollut päässyt mukaan ja tähän vuoteen oli odotuksia senkin edestä. Lisäjännitystä toi se, että lähdin matkaan ensimmäistä kertaa uudella Bergamontin Fastline-täysjoustolla, jolla en ollut aiemmin kilpaillut. Pyörä toimi kuitenkin loistavasti ja sopi liukkaalle ja kivikkoiselle kisareitille kuin nenä päähän. Ajo oli vahvaa ja varmaa alusta loppuun, enkä tehnyt teknisillä poluillakaan ainoatakaan ajovirhettä. Niinpä sain kaulaani Tahkon voittajaseppeleen vajaan 13 minuutin erolla ennen toiseksi ajanutta Korson Kaiun Noora Kanervaa. Kolmanneksi ajaneeseen Ounasvaaran Pyöräilijöiden Meiju Salmelaan oli eroa maalissa vajaat 18 min. Tahkon kisa oli minulta tähän astisen kisakauden parasta suorittamista ja aika 3.00.10 on kautta aikojen paras suoritukseni Tahkolla, vaikka rata oli viimeisien vuosien mittapuun mukaan erittäin hitaassa kunnossa runsaan mutavellin ja liukkauden vuoksi.

Tahkon lähtöviivalla yhdessä Meiju Salmelan kanssa

Noora Kanerva saa shampanjasta palkintopallilla

Tulokset http://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=2838&ignoreuseragent=true

Viimeisin raportoimaton kisa on Laajavuori MTB 13.6., jossa ajoin 54 km täyden 80 km matkan sijaan. Päätös ajaa kaksi kierrosta kolmen sijasta oli tilanteessani ehdottomasti oikea ja tuki kunnon kehittymistä Tahkolle paremmin. Ajalla 2.25.42 voitin naisten sarjan tuolla matkalla ennen toiseksi ajanutta Mira Orell-Sipposta. Kisan 3. ja 4. olivat hiihtäjät Anni Kainulainen ja Ruut Väämetsä. Oma ajaminen parani toisella kierroksella ja maalin kurvatessa tuntui, että kolmas kierros olisi mennyt samaan vauhtia, mutta olin silti tyytyväinen päästessäni maaliin ennen äkisti alkanutta rajua sadetta, joka kasteli radan kolmannen kierroksen ajajille liukkaaseen kuntoon. Tahkolla huoltajana viikkoa myöhemmin ollut Juha ajoi Laajavuoressa hienon ajon sijoittuen 27 km matkalla 2. ko. matkan voittaneen Samuel Halmeen jälkeen.

Tulokset http://www.jyps.fi/wp-content/uploads/2015/06/MTBMarathon2015Tulokset.pdf

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja ihanan haastavia kisoja vielä tiedossa. Ensi viikonloppuna on Jämi84 Craft Triplan pyöräilyosakilpailu, jossa nimensä mukaisesti ajetaan 84 km helppoja maastoja ja hiekkateitä pitkin. Lähden kilpailuun puolustamaan viime vuotista kokonaiskisan voittoani tavoitellen samalla kirkasta mitalia myös yksittäisenä kisana. Sen jälkeen edessä on kesän ensimmäinen pidempi reissu, kun lähdemme muutaman muun Jypsiläisen kanssa Norjaan Skibotniin Lavkarittet-nimiseen 68 km mittaiseen maastopyöräkilpailuun vajaan viikon mittaiselle matkalle. Odotan hienoa reissua upeissa vuoristomaisemissa jäämeren rannalle.

Kesällä on ehditty myös huvitella Nokkakiven puistossa

Äiti muuttui pelottavaksi

Nautitaan kesästä, satoi tai paistoi :D
Sini

SM-duathlon Pajulahti

Pääsin vihdoin päivittämään SM-duathlonin kisakertomuksen, sillä sairasvuoteella on hyvä kirjoitella. Duathlonin jälkeen alkanut pieni flunssa äityi kovaksi kuumeeksi ja yskäksi, joka on pitänyt minut vuoteessa jo kolme päivää. Toivoa sopii, että kuume ei enää nouse vaan pääsisin huomenna, jos nyt ei treenaamaan, niin ainakin ulkoilemaan.

Nyt hieman alakuloisissa fiiliksissä on mukava muistella hienoa päivää, joka tuotti minulle ensimmäisen maantieduahtlonin SM-mitalin, hopeisen väriltään. Kilpailu käytiin Pajulahden urheiluopistolla sunnuntaina 24.5. Matkoina kisassa oli 10 km juoksu, 40 km maantiepyöräily ja 5 km juoksu.

Innostuin kisaan mukaan viime vuotisen SM-maastoduahtlonin siivittämänä, josta nappasin kultaisen mitalin. Lisäksi sain ystävältäni lainaan maantiepyörän kilpailua varten. Lähdin kisaan ilman ennakko-odotuksia kokeilemaan lajia. En tuntenut muita naisosallistujia juurikaan, joista suurin osa oli triathlonisteja. Pieni etukäteis "googlailu" osallistujalistan perusteella antoi kuitenkin käsitystä siitä, että kovia kilpakumppaneita on mukana.

Oma valmistautumiseni kisaan oli kaksi lyhyehköä maantiepyörälenkkiä lainapyörällä ja ajoasennon säätämistä niin hyväksi kuin sen saattoi minulle saada. Pyörä Bergamontin Team-mallin maantiepyörä eli sinällään hieno maantiepuolen menopeli, mutta rungoltaan minulle hieman suuri. Aerodynaamista viilausta pyörässä ei ollut, eikä myöskään triathlontankoa, joka olisi mahdollistanut matalan ajoasennon. Mutta pääasia, että pääsin mukaan.

Menimme jo edellispäivänä Pajulahteen ja yövyimme urheiluopistolla, sillä halusin ajaa autolla pyöräilyreitin etukäteen sekä katsastaa myös juoksureitit. Kisareitit vaikuttivat ennakkoon selkeiltä ja erityisesti pyöräilyreitti oli mukavan vaihteleva. Juoksureitti oli hieman tasainen minun makuuni, mutta monen mielestä se oli jopa mäkinen, joten kaikki on suhteellista.

Varustelua vaihtoalueella

Kisa-aamu aukesi aurinkoisena, mutta tuulisena lämpötilan ollessa luokkaa +11. Aamulla olikin pähkäilyä pukeutumisen kanssa, sillä juoksussa ja pyöräilyssä harvoin toimii sama vaatetus. Valintani oli hyvin ohuella säämiskällä varustetut pyöräilyhousut, joilla oli hyvä myös juosta sekä ohut pitkähihainen paita. Menimme kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta saisin rauhassa perehtyä vaihtoalueen järjestelyihin ja laittaa pyörän ja muut varusteet kuntoon. Pyöriä kertyi "varikkotankoon" pitkä rivi ja arvelin, että väsyneenä vaihtoon tullessa voi olla haastavaa löytää heti oma pyörä tiiviistä rivistä.

Lähtö oli pillin vihellyksestä klo 13 ja hienoihin triathlonpukuihin sonnustautuneet urheilijat starttasivat matkaan. Tunsin erottuvani joukosta omalla "kirppiskuosillani", mutta ainakin vaatteet tuntuivat päällä rennoilta. Juoksuosuus aloitettiin varsin kovavauhtisesti ja lähtövauhti olikin hyvin lähellä normaalia 10 km juoksukisavauhtia, vaikka sen jälkeen kisa vasta oikeastaan alkaisikin. Huomasin, että naisten voittaja Maria Söderström aloitti erittäin kovaa ja pääsi minusta karkuun heti alussa sellaisen 10 m ja ero suureni pikkuhiljaa matkan aikana. Tiesin hänet ennakkoon entisenä maajoukkuejuoksijana ja Kalevan kisojen mitalistina sekä edellisvuoden triathlonin perusmatkan voittajana erittäin kovaksi vastukseksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että pysyin 1. vaihtoon tullessa lähes näköetäisyydellä ja paukutin 10 km aikaan 37,21. Vaihtoalueella en ollut ehkä yhtä nopea, kuin kokeneemmat kilpakumppanit, mutta sain ajokengät kenkälusikalla suhteellisen kivuttomasti jalkaan ja eikuin menoksi kohti 40 km pyöräilyä.

Lähtöviivalla

Niin kuin arvelin, ei siirtymä pyörän päälle tuottanut minulle vaikeuksia vaan jalat alkoivat tehdä kiltisti työtä käskettyä. Tuuli oli erittäin kova ja huomasin, että miehiä alkoi lappaa takaa ohitse aeropyörillä. Yritin ajaa mahdollisimman matalana ja pitää alasarvista kiinni, mutta en saanut ajoasentoa läheskään yhtä kapeaksi kuin triathlonpyörissä on. Kisassa oli peesauskielto eli 10 m lähempänä toista ei saanut ajaa. Ajoin omasta mielestäni hyvillä tehoilla, ja yritin polkea nousut kovaa putkelta, mutta juoksuosuudella minulle jääneitä miehiä tuli useita ohitse. Pyöräilyosuuden suorituksen arvoa ainakin omissa simissäni nostaa se, että kaikilla minut ohittaneilla kuskeilla oli aeropyörät ja ne kolme kuskia, jotka minä ohitin ajoivat tavallisella maantiepyörällä eli aerodynaamisuuden vaikutus lopputulokseen näkyi aika suorina havaintoina. Pelkäsin hieman jo muiden naisten ajavan takaa ohitse, mutta niin ei käynyt ja olin pyöräillyt suhteessa muihin naisiin kovaa. Maria pysyi edelläni ja ajoi 29 s minua kovempaa, kuulin väliajoista viimeiselle juoksuosuudelle lähdettäessä, että takaa ei tullut enää uhkaajia ja sain juosta aika rennosti viimeisen vitosen. Eroa ensimmäiseen naiseen oli jo sen verran, että sen kurominen kiinni ei ollut enää realistista ainakaan niin kovaa juoksijaa vastaan.

Vaihdon jälkeen viimeisellä vitosella jalkani toimivat uskomattoman hyvin, eikätkä ne juurikaan jäykistyneet pyöräilystä. Sain juosta hienoissa fiiliksissä rennon kovaa vitosen aikaan 20.51. Maaliin tullessa oli oli mahtava. Olin aidosti iloinen hopeamitalista, joka oli ehdottomasti voitettu eikä hävitty. Pronssinainen jäi minulle vajaat 7 minuuttia. Itse jäin voittajasta minuutin verran. Loppuaikani kisassa oli 2.13.41.

Duathlon on hieno laji ja haluan olla ehdottomasti ensi vuonnakin mukana kisaamassa SM-mitaleista, ehkä jo omalla pyörällä ja entistä paremmalla ajotuntumalla. Kiitos Joroisten Urheilijoille, että sain edustaa triathlonseuraanne ja pääsin mukaan kilpailuun. Kiitos Marille vielä pyörän lainasta, mikä mahdollisti viime kädessä osallistumiseni.

Maalissa on kiva olla

http://www.triathlon.fi/@Bin/389810/sm_duathlon_tulokset.pdf

Seuraava kilpailuni on Laajavuori mtb:ssä 13.6., joka toimii samalla hyvänä harjoituksena Tahko mtb:hen 27.6., johon pääsen tänä vuonna jälleen mukaan.

Naisten mitalikolmikko

Kesäsäitä odottaen Sini

Uusi harjoituskausi

Jyväskylässä on saatu harjoitella sulalla maalla jo useampi viikko ja viimeisetkin lumenrippeet ovat sulaneet myös metsäpoluilta. Vaikka kevät on ollut melko viileä, on kasvukausi jo käynnistynyt ja kirkkaan vihreä kevään väri on ilmestynyt luontoon. Nautin lenkkeilystä erityisesti keväisessä luonnossa, josta saa erityisen paljon energiaa ja intoa uuteen harjoituskauteen. Keväällä pidän erityisesti juoksulenkeistä metsäreiteillä ja pururadoilla, joissa voi aistia kaikki kevään merkit. Myös pyöräily poluilla sekä hiljaisilla maanteillä peltojen keskellä on nautinnollista.

Huhtikuun loppu ja toukokuu ovat minulle akkujen lataamisen aikaa, jolloin en kilpaile erityisin tavoittein vaan käyn kisoja rennolla asenteella, mikäli intoa on. Tänä keväänä olen osallistunut jo perinteiseen juoksukauden avaavaan kisaan Pyynikkijuoksuun Tampereella 3.5., Harju mtb:hen helatorstaina sekä Viitasaaren 100-v juhlajuoksuun 16.5. Edellämainitut kisat olivat lähinnä kovia treenejä, joihin oli matala kynnys osallistua vähän harjoitelleena.

Lähdin Pyynikkijuoksuun lähes kylmiltään muutaman juoksulenkin turvin ja jalat eivät toimineet sitten yhtään todella mäkisellä ja vaativalla radalla, jossa olisi pitänyt olla erityistä iskunsietoa jaloissa. Jyrkät alamäet olivat vaikeita juosta äkkiseltään ja rentous puuttui myös ylämäkijuoksusta. Lopputulema oli 5.s sija Suomen kärkijuoksijoiden keskellä. Kisan voitti Janica Mäkelä, joka oli 3. tämän kevään SM-maastoissa Imatralla, toiseksi sijoittui myös kovassa kunnossa oleva Minna Haka-Risku (SM 5.s) ja kolmas kansainvälistä väriä edustanut venäläinen juoksija. Kunnon suhteen tilanne on kuitenkin hyvällä mallilla, sillä jäin viimevuotisesta ajastani ainoastaan 10 s juosten nyt 10 km ajan 38,49, mikä on hyvä kovin mäkisellä reitillä ja huonoilla jaloilla.

Pyynikkijuoksu on minulle perinteinen juoksukauden avauskisa

Minun piti käynnistää pyöräkisakausi mtb nelisatasessa Laukaassa 9.5., mutta Eetulta ja Juhalta kiertopalkintona saamani kevätflunssa pakotti jättämään kisan väliin. Harmitti vietävästi, sillä pyöräkisoja ei kovin usein satu näin kotinurkille vaan yleensä matkustettavaa kertyy satoja kilometrejä.

Toivuin flunssasta sen verran, että uskalsin lähteä helatorstaina perinteiseen Harju mtb:hen, jossa kivutaan Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Harjun päälle peräti 15 kertaa. Reitti on rankkuudessaan vertaansa vailla, sillä alas tullaan samantien pientä polkua pitkin, jossa ei voi juurikaan lepäillä satulassa vaan pitää keskittyä ajamiseen. Kisa on karu aloitus kaudelle, sillä reisiin saa siinä ennätykselliset maitohapot. Yksi kierros on n. 850 m pitkä, joten matkaakin kertyy reilut 12 km ylös-alas jumppaa. Muita naisia ei kilpasarjaan uskaltautunut, joten poljin omaksi ilokseni miesten keskellä. Olimme Juhan kanssa pitkästä aikaa samalla viivalla ja osasin odottaa häneltä kovaa menoa, sillä Harjun kisa sopii hänelle kuin nenä päähän. Sain katsella heti lähdöstä alkaen vain selkämystä, joka loittoni pikkuhiljaa näkymättömiin. Juha on näin lyhyillä matkoilla suhteessa minuun ollut aina kovempi ja erityisesti tällä reitillä hänen maksimivoimansa pääsee oikeuksiinsa. Juha voitti kirkkaaksi M40-sarjan ja olisi ollut yleisessä 2. sijalla. Hävisin ajallani 36,32 hänelle 52 s.

Harju mtb on rankka reilun 12 km rypistys. Kuva: Touho Häkkinen

Juha tykitti myös kaarteet täysillä. Huomaa sladittava takarengas :D. Kuva: Touho Häkkinen

Harjun jälkeen innostuin vielä lähtemään Viitasaaren 100-v juhlajuoksuun, joka oli ihanan perinteinen pieni hölkkätapahtuma. Matkavaihtoehdoista 21 km tai 11 km valitsin lyhyemmän, koska kisa oli harjoitus seuraavaa viikonloppua varten. Kisa sujui jo huomattamasti helpommin mitä Pyynikissä, sillä juoksukilometrejä on tullut alle lisää. Juoksu tuntui pääosin rennolta pientä puolimatkan "välikuolemaa" lukuunottamatta. Juoksin ka. 3,45 min/vauhtia, mikä on minulle tuolle matkalle varsin ripeä vauhti. Sain hyvän jäniksen puolimaratonia taivaltaneesta JKU:n juoksijamiehestä ja hänen vauhtiapuristaan, jotka etenivät tasaisesti juuri tuolla vauhdilla. 11 km loppuaikani oli 41,56. 

Puolimatkassa tuntuu monesti että on pitkä matka maaliin. "Välikuoleman" ikuistanut Juha.

Seuraavana kilpailullisena tavoitteena minulla on ensi viikonlopun maantie SM-duathlon Pajulahdessa, johon osallistun nyt ensimmäistä kertaa. Matkana on 10 km juoksu+40 km pyöräily+ 5 km juoksu. Viime syksynä innostuin maastoduathlonista suuresti ja sen siivittämänä lähden nyt kokeilemaan myös maantiepuolta. Sain ystävältä Bergamontin maantiepyörän lainaan, joten lähteminen ei jäänyt edes pyörästä kiinni. Saattaa olla että tulee hankittua itselleni tällainenkin menopeli, jotta myös jatkossa maantieduathlon onnistuu.

Pidän sekä juoksusta että pyöräilystä todella paljon, joten mikä olisikaan minulle osuvampi laji kuin duathlon. Raportoin kisakokemuksesta sunnuntain jälkeen, joten pysykää linjoilla :D

Pitäkäähän peukkuja kisaan. Odotan sitä innolla.
terveisin Sini

Mieheni taiteellinen näkemys minusta vappupalloon piirrettynä. Ilman huumoria ei selviä hengissä: nauroin vatsalihakset kramppiin tämän nähtyäni.

Hiihtokauden päätös

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisen blogikirjoituksen. Reissun päällä ei ole oikein jaksanut inspiroitua kirjoittamaan ja toisaalta halusin käydä Saami Ski Racen ennen kuulumisten kertomista.

Aloitanpa Rukan SM-hiihdoista, joiden piti olla kauden päätavoite, mutta toisin kävi. Odotukset olivat korkealla matkustaessa Rukalle. Viestihiihdon piti toimia lauantaina sunnuntaille valmistavana harjoituksena ja paikkojen aukaisuna, mutta se jäikin Rukan ainoaksi startiksi sunnuntain vastaisena yönä iskeneen noro-viruksen vuoksi. Tosin osasin hieman etukäteen pelätä pientä sairastumisen mahdollisuutta Eetun oltua oksennustaudissa jo pari päivää aiemmin. Päiväkodissa oli liikkunut noro-virusta ja sieltäpä Eetukin tartuntansa sai. Minulla ei ollut ollut kuitenkaan mitään oireita ennen sunnuntaiaamua, jolloin heräsin etovaan oloon ja tauti iski todella äkkiä päälle. Olin jo kilpatrikoot päällä ja yritin sitkeästi syödä aamupuuroa, joka pysyi ehkä 5 minuuttia sisällä ennen kuin alkoi reilun vuorokauden jatkunut hirvittävä oksentaminen. Olin kuulema povannut Juhalle, että hiihtäisin Rukan maastoissa mieluimmin yhtä kyytiä sata kilometriä kilpaa kuin kokisin tämän. Selvisin taudista vain kahdella pyörtymisellä, kovalla nestehukalla ja parin vuorokauden kuumeella. Siispä en heittänyt toivoa lähteä Taivalkosken FIS-hiihtoihin seuraavana viikonloppuna. Olihan minulla peräti kolme päivää aikaa toipua.

Muiden hiihtäessä minulla oli oma selviytymistaistelu

Ajomatka Taivalkoskelle Rukalta oli selviytymistaistelu muovipussin kanssa. Puolentoista tunnin matka tuntui kestävän ikuisuuden. Onneksi meidän ei tarvinnut matkustaa kotiin saakka, sillä en olisi pystynyt siihen edes apukuskin paikalla. Onneksi pääsin jo keskiviikkona suksille ja kävin hieman tutustumassa Taivalkosken FIS-latuihin. Kyseisillä radoilla hiihdetään ensi kevään SM-hiihdot joidenkin matkojen osalta ja on kiva, että radat ovat etukäteen tutut. Taivalkosken kilpavitonen vetää hyvinkin vertoja raskaudessaan Rukan vitoselle ja pidin siitä ratana. Jyrkkiä töppyränousuja reitillä riittää ja laskut ovat vauhdikkaita, joissa ei liikoja lepäillä.

Kuume ja oksentaminen olivat poissa, joten päätin lähteä perjantaina viivalle  tärisevin jaloin. Energiavarastot olivat nollassa ja ruokaa ei liiemmin tehnyt mieli, joten olo ei ollut maailman vahvin starttiviivalla. Vitosen jaksoin hiihtää hieman tyhjillä lihaksillakin, kun otin ennen lähtöä tapani mukaan Squeezyn energiageelin. Sijoituin kisassa toiseksi Kerttu Niskasen jälkeen ja olin päivän hiihtoon ihan tyytyväinen lähtötilanteen huomioiden.

Taivalkosken majapaikassa oli perinteinen rantasauna, johon kannoimme avannosta vedet

Lauantain 2,5 km prologikisa meni penkin alle. Olin kisassa 3., mutta en ollut suoritukseeni tyytyväinen. Emme olleet Juhan kanssa oikein hereillä sään suhteen ja lähdin ihan rehelliseen vesikeliin pakkaskelin suksella, sillä emme olleet ollenkaan voidelleet vesikelin suksea, joka olisi ehdottomasti ollut parempi valinta. Suksi oli todella imevä ja hiihto kuin hidastettua.

Taivalkosken kisaviikonlopun kruunasi sunnuntain Pölkky-hiihto 45 km. Sunnuntaiksi viisastuimme ja seurasimme säätiedotuksia :) Myös oloni oli kohentunut ja 45 km jälkeen maalissa olo tuntui tuoreelta. Kone alkoi siis toimia normaaliin tapaan. Vähän jäi harmittamaan, etten aloittanut kisaa hieman kovempaa ja pitänyt tasaisempaa matkavauhtia, sillä ensimmäinen kierros tuli mentyä porukassa tarpeettoman hiljaa. Toiselle 22 km kierrokselle vauhti kasvoi ja tuntui jo sopivammalta.

Eetu harjoitteli maaliviivan ylitystä

Liukkaassa kelissä on vaikeaa tehdä porukasta irtiottoa, sillä peesin merkitys on niin suuri. Irti saattaa päästä ehkä yhden ylämäen ajaksi, kunnes useamman hiihtäjän letka laskee seuraavassa alamäessä kiinni. Irtiottoon vaadittavan nousun tulisi olla todella pitkä ja sen jälkeen pitäisi jaksaa tehdä töitä yksin pitkään ja kovaa. Letkassa energiaa säästyy huomattavasti verrattuna yksin hiihtämiseen.

Kovempivauhtiseen porukkaan pääsemistä vaikeutti osaltaan järjestäjien lähtöasettelu, jossa naiset olivat laitettu lähtemään selvästi miesten takaa toisesta karsinasta, jolloin miehet pääsivät karkaamaan heti alussa melkoisen kauaksi ja muodostivat letkoja keskenään. Joka tapauksessa olen tyytyväinen erityisesti Pölkky-hiihdon toiseen kierrokseen, jossa jaksoin pitää hyvin vauhtia porukka vetäenkin useaan otteeseen. Myös kilpailun taso oli kova, sillä tulin toiseksi naisten sarjassa häviten Kertulle 9 s. Keli oli aurinkoinen, latu hyvässä kunnossa ja suksi liukas, joten kisasta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis.

Pölkky-hiihtojen maalissa

Pölkky-hiihdon tulokset: http://www.metsaveikot85.fi/File/Kausi2014_15Omatkilpailut/Tulos_su.html?rnd=1428231315#NYL

Sunnuntaina jatkoimme kohti pohjoista Olokselle, jossa viettäisimme seuraavan viikon. Tällä kertaa ei kuitenkaan Lapponia-hiihdon merkeissä vaan hiihdellen rauhallista lenkkiä ja nauttien hyvistä laduista. Olin ennakkoon arvioinut kokonaisrasituksen vuoksi paremmaksi jättää tänä vuonna Lapponia-hiihto väliin ja osallistua sen sijaan suomalaisnorjalaiseen yhteiskilpailuun Saami Ski Raceen. Ratkaisuun vaikutti myös se, että kilpailut järjestettiin hassua kyllä tänä vuonna samana päivänä lauantaina 11.4.  ja molempiin ei voinut osallistua. Lapponian päätöspäivä Karra-huikonen hiihdettiin kaiken lisäksi samalta paikkakunnalta nimittäin Hetasta. Lapponiasta jäi viime vuodelta tosi hyvät muistot ja hiihdän sen varmasti vielä monta kertaa, toivottavasti jo ensi vuonna.

Huolsin maanantaina Lapponiassa Juhaa sekä tämän vuotista naisten voittajaa Heli Heiskasta. Moottorikelkalla oli kätevä siirtyä.

Siispä hiihdin Saami Ski Racen tänä vuonna ja hyvä, että olin mukana. Sen verran hyvin järjestetty tapahtuma on kyseessä. Ihme kyllä osallistujia riitti yli 300 tähänkin kisaan, vaikka päällekkäisyys Lapponian kanssa verotti kummaltakin tapahtumalta osallistujia. Saamesta kehkeytyi tänäkin vuonna kuitenkin todella kovatasoinen kisa. Miehissä mukana oli muun muassa tämänvuotinen SkiClassic:in voittaja Petter Eliassen (kilpailun 1.), Ari Luusua (2.) ja Daniel Strand (3.). Naisissa vastusta ei minulle hirmuisesti ollut vaan voitin kilpailun ennen norjan Henriette Mikkelsenia reilun 36 minuutin turvin. Energia riitti hyvän etukäteistankkauksen johdosta. Tankkasin Squeezyn carbo loadilla parin päivän ajan ja sain energia- ja nestevarastot täyteen. Samoin kisan aikainen energiahuolto onnistui tuttuun tapaansa.

Saami Ski Racen lähtöviivalla

Järjestäjät joutuivat muuttamaan olosuhteiden vuoksi reittiä, jonka piti mennä Hetasta Norjan Kautokeinoon, mutta Norjan puolella järvien jäät olivat sulaneet vedelle, minkä vuoksi reitti kävi ainoastaan kääntymässä Norjan puolella ja palasi samaan reittiä takaisin Hettaan. Samalla reitti lyheni 90 kilometristä 80 kilometriin. Kisaan kului silti 3 tuntia 36 minuuttia, joten pituutta hiihdolle kuitenkin kertyi ihan riittävästi.

Saamelaistunnelmaa reitin varrella. Tänä vuonna latu oli 10- arvoisessa kunnossa.

Voin suositella tapahtumaa kokemisen arvoisena monestakin syystä. Maisemat reitillä ovat erämaisen kauniit ja upea aurinkoinen sää sai tänä vuonna tunturit näkymään kirkkaina. Latu oli loistavassa kunnossa, jopa priima. Järjestelyt olivat toimivat ja tapahtumakeskus kunnossa. Lisäksi maininnan arvoista on myös se, että naiset huomioidaan kisassa yhtä hyvin kuin miehet ja saavat yhtäläisen arvostuksen. Naisen euro ei ole 80 centtiä vaan palkinnot ovat samanarvoiset sekä miehille että naisille.

Ski Racessa naisia arvostetaan siinä missä miehiäkin ja pääsin Norjan television haastatteluun.

Ski Racen tulokset http://www.saamiskirace.fi/tulokset/

Tänään hiihdin viimeisen kerran ennen ensi talven lumia. Kotona odottaa uusi Bergamontin täysjoustopyörä, jota himoitsen päästä ohjaamaan. Lumet ovat metsästä osin jo sulaneet, joten löydän tieni melko pian maastopyöräpoluille. Ensimmäinen kisastartti odottaa jo 9.5. Laukaan mtb 4-satasessa. Sormeni hakevat mielikuvissa jo ohjaustankoa ja vaihdevipuja :)

Hyvästi lumet, tervetuloa kevät
Keväästä nauttien Sini

Voimaannuttava luonto

Varoitus, seuraava teksti ei kerro urheilusta eikä urheilutuloksista. Se on puhdasta ajatuksen virtaa, sitä kirjoittajaa minussa, joka välillä tulee esiin. Joskus tulee vain tarve kirjoittaa siitä, mitä tuntee. Vielä ehdit sulkea sivun jos kaipaat vain urheilua, tai jos haluat voit myös avata mielesi ja lukea...

Niin kuin aurinkoiset päivät saavat luonnon heräämään talven alta, ne saavat ihmismielenkin kirkastumaan. On hauska huomata, kuinka keväisellä ladulla ihmisten katseet kohtaavat aivan eri lailla kuin pimeässä talvisäässä. Hymy irtoaa useimmilta vastaantulijoilta kuin itsestään. Maaliskuun auringossa on jotain erityisen voimauttavaa pitkän pimeän jakson jälkeen. Se on kuin valohoitoa suoraan sielulle. Myös itse koen voimaantuvani erityisesti kevätauringossa, tuossa kevyesti lämmittävässä valossa, joka hohtaa valkoisesta lumesta kirkkaasti. Tänä keväänä koin talviunilta heräämisen erityisen voimakkaasti, jotenkin erilailla. Ehkä syynä on aiemmin talvella kohtaamani suru, joka sai elämän esiripun aukeamaan ja herätti voimakkaasti tähän hetkeen. Ymmärsin, että elämässä ei ole kulisseja, ei verhoja, joiden taakse piiloutua. On vaan elämä tässä ja nyt.

Luonnon taidetta - jokainen jääkukka on erilainen

Liikunta voimaannuttaa, koska siinä on kehollaan täydellisesti läsnä. Yleensä tuo kehon läsnäolo tuo myös mielen samaan hetkeen, mikä kutsuu harhailevat ajatukset takaisin, rauhoittumaan. Keväinen luonto synnyttää yhteyden aitoon ja alkuperäiseen, hetkeen jota ei voi paeta. Tulee tunne siitä, että on jo perillä ja mitään ei puutu. Luonnossa liikkuessa tavoittaa läsnäolevan hetken rauhoittavuuden ja saa yhteyden itseensä. Yhteyden, joka on tunne olemisesta täydellisesti yhtä ympäröivän luomakunnan ja kaiken elollisen kanssa. Ei irrallaan, vaan osana sitä, keskellä todellisuutta.

Kokemus aidosta läsnäolosta juuri siinä vallitsevassa hetkessä, tuo kehoon voimaa rauhallisen mielen kautta. Aito läsnäolo edellyttää itsensä silmiin katsomista, itsensä kohtaamista juuri sellaisena kuin on, kaikkine virheineen ja puutteineen. Nämä kohdatessaan ja erityisesti hyväksyessään on saavuttanut yhteyden itseensä. Läsnäolemisen taitoa ei kannata aliarvioida, sillä sen kautta saavuttaa paremman yhteyden myös toisiin ihmisiin. Itsensä kohdatessaan ihminen vapautuu ennakkoluuloista, turhista peloista ja saavuttaa aidon hetkessä olemisen kyvyn. Monelta ihmiseltä kiire vie kyvyn olla läsnä hetkessä, juuri siinä tärkeimmässä. Sen sijaan ollaan ajatuksineen menneessä tai tulevassa, menossa jo seuraavaan paikkaan. Silloin tärkein eli nykyhetki jää vaille eläytymistä ja syvintä merkitystä. Toisin sanoen hetkestä voi ottaa valokuvan ja päivittää sen tekstin kera faceen, jos ei korvaa sillä hetken elämistä.

Auringonnousu puiden takaa

Luonnossa ollessaan on helppo tuntea ja elää jokainen ohi kiitävä hetki, kun ihailee ympäröivää luontoa. Ei riitä että katsoo, vaan sen voi myös tuntea. Luonnon kauneuden oppii tuntemaan, kun vapautuu kiireestä ja kaikista pään täyttävistä epämääräisistä ajatuksista, jolloin keskittyy nykyiseen hetkeen kaikilla aisteillaan. Silloin voi saavuttaa rauhan tunteen, tunteen siitä että on jo perillä - juuri nyt tässä hetkessä. Luonnossa liikkuen kukin omalla vauhdillaan, ihan hiljaa tai miksei kovempaakin saa ladattua akut täyteen ilmaista energiaa, luonnon omaa alkuvoimaa. Tärkeintä on, ei vain katsoa vaan myös nähdä ympäröivä luonto ja aistia sen kauneus. 

Juha on hankkinut uuden kameran, jonka kuvista tulee entistäkin terävempiä. Välillä tuntuu, ettei sanat riitä kertomaan varsinkaan luontokuvista kaikkea, mutta toisaalta ei tarvitsekaan, siksihän kuva on :)

Carpe Diem - Hyvää kevättä kaikille

Pylkön hiihdot 1.3. ja Oulun Tervahiihto 7.3.

Sää jatkuu jo kolmatta viikkoa vesikelinä, mutta ladut ovat pysyneet ihmeen hyvin hiihtokuntoisina Huhtasuolla. Onneksi ensi viikon puolella pitäisi tulla reilumpia yöpakkasia, mikä ylläpitäisi hiihtokelejä vielä maaliskuun ajan. Olen käynyt sitten viimeisen päivityksen Pylkön hiihdoissa 1.3. ja Oulun Tervahiihdossa 7.3.

Pylkön hiihdot olivat samalla Keski-Suomen pitkien matkojen piirinmestaruuskilpailut 20 km vapaalla. Lähdin mielelläni kisaan, sillä olin selättänyt edellisen viikon flunssa täysin ja olo oli pirteä ja hyvävoimainen. Samoin oli kiva, kun matkaa kisapaikalle tuli kotoa vain reilu tunti, joten kyseessä olivat melkein kotikisat. Päivä oli sumuinen ja latu kostea, mutta valkopohja Rossarini toimi taas luotettavasti vaikeissa olosuhteissa. Myös oma hiihtokunto tuntui hyvältä ja tunne lihaksissa oli jaksava koko kisan ajan. Reitti Pylköllä on todella tasainen ja nopea hiihdettävä, joten kisa ei kuormita niin paljoa kuin matkan pituus antaisi ymmärtää. Voitin kisan lähes kahdella minuutilla ja suorituksesta jäi luottavainen olo. Huomasin, miten paljon paremmin myös palauduin kisasta, kun sain startata täysin terveenä verrattuna edelliseen viikonloppuun. 

Tulokset Pylkön hiihdoista: http://www.pylkonmaenyrittava.fi/wp-content/uploads/2011/03/PH2015_tulos.htm#NYL

Eilen kisattu Oulun Tervahiihto oli minulle jo neljäs osallistumiskerta ja samalla myös neljäs voitto tuosta kisasta. Kyseessä oli uudella reitilla kilpailtava 70 km mittainen janahiihto Utajärveltä Ouluun. Viime vuoteen verrattuna olosuhteet reitillä olivat erinomaiset ja ainoastaan muutamassa kuusikkokohdassa oli maata esillä. Samoin reitti oli hieman vaihtelevampi edelliseen verrattuna. Majoituimme Utajärvellä Merilän Kartanossa vain 5 km päässä kisan lähtöpaikasta. Majoitus oli erinomainen tavalliseen hotellimajoitukseen verrattuna ja rauhallinen huone mahdollisti hyvät yöunet.

Lähtöviivalla

Lauantain säätiedotukset tosin alkoivat vähän jännittämään ennen kisaa, johon ennustettiin lähes myrskylukemiin yltävää puuskaista tuulta. Lisäksi kisan aikana ennustettiin alkavan lumisateen, joka vaikeuttaisi suksivalintaa. Siispä menimme kisapaikalle ajoissa tunnustelemaan kahta valmiiksi voideltua suksiparia. Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta ja latu olikin kovettunut ja kuivunut yllättävän paljon. Minulle oli voideltu vain muovipohjasukset, sillä keskipäivälle oli ennustettu useampi aste plussaa ja kosteaa lumi/räntäsadetta. Lähtö oli vasta 11.30, joten ajattelin sään ehtivän lämmetä reilusti plussalle ennen starttia. Sukset tuntuivat kohtuullisilta myös karkealla kovalla ladulla, joten emme alkaneet enää voidella mustapohjasuksia hätäpäissä vaan luotimme ladun kostuvan lisää kisan aikana. Kisan lähtöalue oli todella kapea, sillä se oli jouduttu siirtämään pois suunnitellulta järven jäältä normaalille ladulle. Takaa puhaltanut myötätuuli ja karkea lumi teki lähdöstä todella kovavauhtisen ja luistellessa oli oltava todella tarkkana kovissa nopeuksissa alkuruuhkassa. Kisan alku Korkalovaarassa sijainneeseen välikirimaaliin saakka oli todella nopeaa ja tulimme sinne paljon oletettua aikaisemmin. Onneksi varoitin huoltajaani Juhaa nopeasta kelistä ja hän ehti ajoissa sinne antamaan minulle vaihtopullon. Välikirissä 33 km kohdalla johdin seuraavana tulevaa naista Maija Oravamäkeä reilut 5 minuuttia.

Korkalovaarassa letkaa vetämässä

Reilun aikaeron turvin saatoin jatkaa turvallisin mielin hiihtoa tasaisella vauhdilla enempiä repimättä. Korkalovaarassa takanani seurasi näköjään useampikin mieshiihtäjä. Keli muuttui radikaalisti Korkalovaaran jälkeen ja alkoi sataa räntää vaakatasossa kovan tuulen säestämänä. Märälle voideltu sukseni alkoi toimia paremmin lopussa, joten koin pääseväni vähän alkua helpommalla. Se oli kisan puolivälin jälkeisessä vaiheessa henkisesti tärkeää ja sain luottamusta jaksamiseeni loppuun saakka rajusta kelistä huolimatta. Oma juomapullo painoi selässä, mutta oli hyvä että olin ottanut sen mukaan, sillä join molemmat pullot tyhjäksi. Nestettä plussakelissä menee aina pakkaskeliä enemmän ja sen osaan jo ottaa huomioon. Viimeiset 15 km tuntuivat todella pitkiltä rajussa tuulessa ja lihakset alkoivat kylmentyä kilpapuvun kastuttua läpimäräksi sateessa. Hiihtolasien kanssa ei nähnyt mitään mutta ei juuri ilmankaan. Ehdin vain ajatella, että keli oli suorastaan leppoisa verrattuna viime vuotiseen Lapponian päätösmatkaan Karra-Huikoseen, kun tunturissa tuuli ihan eri tavalla.

Maaliviivan ylitys tuiskussa

Tervahiihdosta jäi luottavainen olo omaan kuntoon ja palautuminen lähti heti loistavasti käyntiin. Uskon, että hyvällä etukäteistankkauksella kisaan ja kisanaikaisella riittävällä energian saannilla on vaikutuksensa nopeaan palautumiseen erityisesti pitkästä suorituksesta. Tankkasin kahtena edeltävänä päivänä Squeezyn tankkausjuomalla pari kertaa päivässä ja kisan aikana nautin juomapulloon sekoitettua Squeezyn drink-geeliä ja lopussa punaisia Super-geelejä. Setti toimi taas loistavasti energiaa antaen ilman minkäänlaisia vatsanväänteitä.

Tervahiihdon tulokset NYL 3 parasta:

1. 3001 Sini Alusniemi 3:00:27,6 +0,0
2. 3263 Maija Oravamäki 3:19:17,9 +18:50,3
3. 3008 Anni Angeria 3:27:38,5 +27:10,9

Nyt vietän pari kisatonta viikonloppua ennen Rukan SM-hiihtoja maaliskuun viimeinen viikonloppu. Olemme matkustaneet nyt lähes joka viikonloppu johonkin päin Suomea, joten kotona vietetyt pari viikonloppua ovat rentouttavia. Samalla saan elvytettyä nopeusominaisuuksia Rukaa varten, kun taukoa tulee pitkistä hiihdoista.

Eetu ja sulava lumiukko kotipihassa

Maaliskuisin terveisin 
Sini