Pyöräilykauden avaus

Eletään vasta toukokuuta, mutta säiden puolesta on jo täysi kesä. Ei ole vuodet veljiään tämänkään suhteen, sillä muistan joskus toukokuun puolivälissä ajetun Harju mtb:n aikaan olleen räntäkeli. Tänä vuonna saimme sen sijaan ajella todella lämpimässä ja aurinkoisessa säässä.

14.5. poljettu raastava ylämäkikisa Harju mtb toimi tänäkin vuonna kisakauteni avaajana. Rääkki reisille oli totaalista, sillä Harjua noustiin ylös-alas 15 kertaa ja kestoa kisalleni kertyi n. 35 minuuttia. Olin ainut osallistuja naisten sarjassa, mutta vastusta löytyi miehistä mm. omasta puolisostani, joka karisti minut kintereiltään kolmen kierroksen jälkeen ja korjasi selkeän voiton M40-sarjassa. Minäkään en huonosti ajanut, sillä paransin viimevuotista aikaani reilun minuutin. Asiaa saattoi auttaa myös keventynyt pyörä, sillä allani oli uusi Crocbiken jäykkäperäinen 29". Ylämäkikisassa muutama sata grammaakin voi helpottaa kiipeämistä.

Kilpailukausi jatkui viikon päästä poljetulla Aulanko mtb:llä, jossa matkana oli 55 km verrattain mäkistä maastoa. Vastustakin oli luvassa naisten sarjassa, sillä osallistujalistalla oli Sonja Kallio ja Pauliina Pohja, kumpikin raudan lujia ja kestäviä naisia. Lähdin matkaan hieman varovaisin tunnoin, sillä minua on vaivannut muutaman viikon tulehtunut reiden kiinnityskohta lonkan seudulla. Jalan toiminta arvelutti minua, ja ajattelin etukäteen, että onneksi uudelle kierrokselle mennään lähtöalueen läpi, jos joudun keskeyttämään kilpailun. Ongelmia ei jalan kanssa kuitenkaan ollut ja sain tehtyä nousujohteisen ja perusvarman suorituksen, joka riitti 15 min marginaalilla voittoon ennen toiseksi tullutta Sonjaa. Pauliina joutui ikävästi keskeyttämään kisan katkenneen pinnan ja puhjenneen renkaan takia.

Ajoin kisassa lähes koko matkan yksin, enkä saanut tuuliapua hiekkateillä. Mielestäni ajoin reitin helpot osuudet hyvin ja jaksoin pyörittää kampia aiempaa paremmin juuri helpoilla pätkillä. Ehkä päivittäinen maantiepainotteinen työmatka-ajo auttaa asiaa. Monesti työmatkaa tuleekin ajettua kiireessä matalassa asennossa, kädet kapealla otteella ja harjoiteltua aeroasentoa, mikä auttaa etenemistä tuulisilla pätkillä.

Allani kisassa oli hiilikuituinen Crocbiken 29" täysjousto, joka on Sramm xx- osasarjalla varusteltu 100 mm joustoinen maraton/xc-pyörä. Ajoasento on löytynyt, sillä pyörä on pienirunkoinen. Se on erittäin kevyt ja helposti käsiteltävä. Ajotuntumasta tekevät tarkan Michen kevyet kuitukiekot. Iskarit ovat RockShocksin. Kuitukiekot tuovat kyllä selvää lisäarvoa erityisesti 29" pyörään, sillä pitkäpinnainen kiekko voi alumiinisena jättäytyä muuten turhan löysäksi. Sopivien iskarin paineiden säätöön pitää vielä uhrata hetki aikaa, sillä pidän aika napakasta joustotuntumasta erityisesti kisatilanteessa.

Jäin intoa täyteen kisan jälkeen ja katse on suunnattu kohti ensiviikonlopun Korso mtb:tä, jossa ajan kahden kierroksen matkan. Palautuminen tuntuu lähteneen hyvin käyntiin ja uskon, että jalka on "syönnillään" myös Korsossa viikon päästä.

Tulokset Harju mtb 14.5.
http://www.jyps.fi/wp-content/uploads/2016/05/HarjuMTB2016.pdf

Tulokset Aulanko mtb 21.5.
http://www.tawastcc.com/aulanko-mtb/tulokset-2016/

Iloisin kevätterveisin
Sini

Menneen talven lumia ja kevättä rinnassa

Jyväskylässä ei ole päässyt hiihtämään enää pariin viikkoon, joten kevät on Keski-Suomen korkeudella lopullisesti vastaanotettu. Niinpä on aika kerrata mennyttä talvea ja suunnata katse kohti kesän uusia haasteita.

Kulunut talvi oli minulle edellisistä poikkeava monessakin suhteessa. Se toi mukanaan mm. seuran vaihdon, suksimerkin vaihdon ja uuden työn. Eli monta isoa muutosta aiempaan. Monesti muutoksiin liittyy haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia. Koin, että nämä muutokset olivat pitkälti positiivisia muutoksia, jotka toivat uutta mielenkiintoa tekemiseen. Suurimmat haasteet liittyivät ajankäyttöön, joka vaati erityistä suunnitelmallisuutta, mikäli halusi päivän harjoituksen ylipäätään tehdä.

Uusi elämätilanne vaatii kekseliäisyyttä ja luovuutta, että päivään saa mahtumaan kaiken haluamansa tekemisen. Vähemmän tärkeästä tekemisestä on luovuttava ja tärkeään keskityttävä.

Viimeiseksi kisakseni jäi tänä talvena Ukkohalla-Paljakkahiihto 2.4. jossa matkana oli 45 km.

Talven parhaaksi onnistumiseksi kiteytyi Imatran SM-hiihdot, joissa ylsin sijalle 6. henkilökohtaisessa 10 km kisassa ja hiihdin kelpo suorituksen myös viestiosuudella Kangasniemen Kalskeen väreissä. Hyviä onnistumisia talven mittaan tuli myös kansallisissa kisoissa, kuten maaliskuun lopulla Saarjärven keväthiihdoissa  ja Kuukan hiihdoissa Uuraisilla. Lisäksi pitkissä hiihdoissa onnistuin erityisesti Tervahiihdossa ja Vuokatti-hiihdossa maaliskuun puolivälissä.

Myös epäonnistumisia mahtui mukaan, mutta niillekin on oltava paikkansa, jotta osaa iloita ja arvostaa entistä enemmän onnistumisiaan.

Erityisesti alkutalvea vaikeutti Keski-Suomesta yhä pohjoisemmaksi karkaava lumiraja ja tänäkin vuonna pääsin hiihtämään luonnonladuilla vasta pitkälle tammikuun puolella. Niinpä marras- ja joulukuu menivät lyhyttä ja tasaista ensilumen latua kiertäessä sekä jalkalenkkiä tehdessä. Lumettomuus vaikeutti myös uuden suksikaluston testaamista ja varsinainen testaaminen onnistui vasta helmikuun puolella kivien vihdoin peityttyä laduilta.

Myöhään tulleesta talvesta johtuen olisin halunnut kovasti lähteä vielä jatkamaan hiihtokautta pohjoiseen esimerkiksi Lapponia-hiihtoon, mutta lomapäväni eivät riittäneet tässä vaiheessa viikon vapaaseen.

Onneksi kevät koittaa ja en ehdi kauaa murehtia lyhyttä hiihtkautta. Kevät tuo uutta myös pyörärintamalle, sillä saan alleni uuden pyörämerkin Crocbiken. Uutena tuttavuutena on 27,5" kiekoin varustettu täysjousto, joka on erittäin kevyt ja huippuosasarjoin varusteltu. Tilauksessa on myös jäykkäperäinen 29", joka tulee hieman myöhemmin keväällä. Odotan malttamattomana päästä ajamaan sulille poluille uusilla tuttavuuksilla. Ensivaikutelma 27,5" täysjoustosta oli vakuuttava. Sen parhaina puolina koin keveyden, nousutehokkuden ja käsiteltävyyden tiukoissa paikoissa.

Ensimmäinen koeajoni Crocilla oli lumikelissä.

Ennen  pikkupolkujen sulamista nautin juoksemisesta keväisissä illoissa, jolloin töiden jälkeenkin ehtii juosta valoisassa. Joka lenkillä huomaa kevään hieman edistyneen. Katupölykausi on tällä hetkellä erityisen paha, joten kiertelen lenkillä järvien rantoja pitkin ja tarkkailen jäiden sulamista.

Treenien suhteen vietän leppoisaa jaksoa, johon eivät kuulu kovat harjoitukset vaan kuntoa ylläpitävä kevyt lenkkeily ja pihatyöt. Olen suunnitellut avaavani pyöräkisakauden toukokuun puolessa välissä paikallisen Ride cupin kilpailussa kotinurkilla.

Levittelin tuhkaa voimaksi mustaherukkapensaille. Puuntuhkassa on kaikki kasvien tarvitsemat alkuaineet.

Kaunista kevättä, odotellaan hiirenkorvia
Terkuin Sini

Massahiihtojen kilpailurupeama - palautumista ja valmistautumista

Pääsin avaamaan massahiihtokauden tänä talvena hieman normaalia myöhemmin vasta Jämi42-kilpailusta., koska aiemmin tavoitteena ollut Savonia-hiihto peruttiin lumenpuutteen vuoksi. Myös Finlandia-hiihtoa uhkasi lumenvähyys ja reittiä lyhennettiin jo hyvissä ajoin 42 kilometriin.

Vaikeat olosuhteet ovat kiusanneet monia muitakin pitkän matkan hiihtoja sekä Suomessa että ulkomailla. Oulun Tervahiihtokin on aiempina vuosina kärsinyt lumenpuutteesta ja reittiä on jouduttu useamman kerran muuttamaan. Onneksi tänä vuonna tilanne näyttää Oulussa valoisammalta ja kilpailumatkana näyttää säilyvän alkuperäinen 70 km, ennakkoinfon mukaan vieläpä hyvissä olosuhteissa.

Takana massahiihdoista on nyt Jämi OneWay-Triplaan kuulunut 42 km hiihto perinteisellä 20.2. ja Finlandia-hiihto 28.2. Molemmissa kisoissa kärsin voiteluvaikeuksista hankalassa uuden lumen nollakelissä. Jämille lähdin realistisin odotuksin hakemaan ”läpihiihtoa” Triplan kokonaiskisaa varten, jossa edessä on heinäkuussa ajettava maastopyöräily 84 km ja syyskuussa juostava maastopuolimaraton. Pyrin puolustamaan tänäkin vuonna viime vuotuista kokonaiskisan voittoani. Sen sijaan Finlandiaan lähdin enemmän tavoitteellisesti tekemään hyvää suoritusta. Päädyin kisassa toiselle sijalle Riitta-Liisan Roposen jälkeen, ja sijoitus oli se, mikä tuntui realistiselta etukäteenkin ajatellen. Silti minua jäi harmittamaan isoksi lopussa ratkennut aikaero. Kisa oli taistelua alusta asti nihkeän luiston kanssa ja huomasin olevani koko ajan tiukemmilla kuin muut letkassa hiihtäneet. Laskuissa tunnuin olevani normaalia enemmän muiden ”jaloissa”.  Olin itse myötävaikuttamassa ko. kelin voidevalintaan, joten syyllistä ei voi kaukaa hakea. Voi kun joskus vielä huoltajani kanssa oppisimme uuden lumen nollakelin voiteluniksit. Toisaalta tällä kertaa ei myöskään edellisen päivän säätiedotus luvannut niin lämmintä, mitä kisassa oli ja valitsimme senkin vuoksi ehkä liian kovat voiteet.

Helmikuussa todenteolla vauhtiin pääsevä massahiihtokausi tarkoittaa sitä, että pitkiä kisoja saattaa olla jopa viikon välein ja palautumiselle ei jää paljoa aikaa. Nyt käsillä on esimerkiksi seuraava suunnitelma pitkien kisojen suhteen: kauden käynnisti 20.2. Jämi 42, siitä viikon päästä 28.2. Finlandia, josta on kaksi viikkoa Oulun Tervahiihtoon 12.3. jota seuraa viikon päästä Vuokattihiihto 19.3. ja massahiihtokauden sinetöi Ukkohalla-Paljakka-hiihto 2.4.

Kisojen välissä palautumiseen ei jää paljoa aikaa, joten varsinaista kehittävää harjoittelua niiden välissä on vaikea tehdä. Kyseeseen tulee lähinnä kuntoa ylläpitävä harjoittelu peruskestävyysalueella. Työssä käyvänä perheenäitinä aikani on kortilla, joten sovellan harjoittelussani työmatkoja. Olen joutunut tänä talvena hieman tinkimään hiihtoharjoittelun määrästä ja korvaamaan sitä juoksulla ja pyöräilyllä. Syynä tähän ovat olleet sekä alkutalven lumettomuus että joulukuussa aloittamani kokopäivätyö, joka leikkaa tällä hetkellä ajastani suuren osan.  Olen silti pystynyt säilyttämään harjoitustuntimäärät viikkotasolla lähes samana kuin aiemmin, mutta lajipainotukset ovat muuttuneet. Tärkeintä kuitenkin on, että saan pidettyä hiihtotuntumaa yllä vaikka lyhyenkin lenkin avulla, minkä vuoksi pyrin välttämään yli kahden päivän taukoja suksilla käymisestä. Hiihtotekniikka vaatii näet jatkuvaa ylläpitoa, jotta liikeratojen taloudellisuus säilyy ja hiihtolihakset pysyvät kunnossa.

Koska kilpailukaudella on vaikeaa enää harjoitella kovin kehittävästi, korostuu kesällä ja syksyllä tehdyn pohjatyön merkitys. Kesän aikana luotu hyvä harjoituspohja kantaa parhaimmillaan koko kisakauden ilman kuntokäyrän kääntymistä laskuun. On kuitenkin pidettävä pää kylmänä ja huolehdittava palautumisesta tiiviin kilpailurupeaman keskellä. Kilpailut itsessään toimivat erittäin kehittävinä ärsykkeinä, jolloin muille koville harjoituksille ei jää enää tilaa, vaan tuo tila on täytettävä koville harjoituksille vastapainoa tuovalla puhtaasti aerobisella harjoittelulla. Mitä pidempi kisa on takana, sen enemmän palautumiseen tulee kiinnittää huomiota. Itselläni toimii parhaiten yleensä seuraavan päivän täydellinen lepo ja sitä seuraavien päivien erittäin kevyet huoltavat lenkit. Jos kaksi pitkää hiihtoa ovat esimerkiksi viikon välein, ei välipäivinä kannata tehdä lainkaan kuormittavia harjoituksia vaan rauhallista, matalasykkeistä harjoittelua. Loppuviikosta voi tehdä kevyen lihaskuntoharjoituksen ja ottaa peruskestävyyslenkkien lomassa muutamia lyhyitä teräviä 15-30 s kiihdytyksiä aktivoidakseen hermostoa.

Finlandiasta Tervahiihtoon on kaksi viikkoa, joten väliin mahtuu vielä hieman suunnitelmallisempaa harjoittelua, kuten pari pitkää lenkkiä, pari lihaskuntoharjoitusta, pari juoksulenkkiä ja todennäköisesti jonkunlainen ennen Tervahiihtoa toteutettava hengitystä avaava harjoitus. Kuulostelen oloani muutaman päivän ajan. Loppuviikosta sekä ensi viikon puolessa välin, kuitenkin viimeistään keskiviikkona hiihdän pidemmät rauhalliset lenkit kestoltaan n. 2,5 t. Alkuviikon otan todella kevyesti sunnuntaina hiihdetyn Finlandian jälkeen, suksille menen aikaisintaan tiistaina ja hiihdän kevyesti maksimissaan 90 min. Kun lihakset alkavat tuntua palautuneilta lähempänä loppuviikkoa, teen kevyen lihaskuntoharjoituksen kuntopiirityyppisesti. Pyrin juoksemaan myös vähintään kerran viikossa läpi talven, jotta jalat saavat hiihtoa nopeampaa askelärsykettä. Lenkkien ei tarvitse olla pitkiä, kunhan niitä tekee säännöllisesti, esimerkiksi 30 minuuttia juoksua hiihtolenkin päätteeksi on oivallinen piristyruiske lihaksille.

Tärkeintä omassa valmistautumisessani kohti pitkää hiihtoa on selvän harjoittelurytmityksen ylläpitäminen eli kovan kisan tai harjoituksen jälkeen varmistan heti palautumisen riittävän levon ja ravinnon turvin. Vasta väsymyksen väistyttyä palaan vielä hieman kevennettyyn harjoitteluun ja sitä pari päivää hyvin tuntein jatkettuani palaan täysin normaaliin kisakauden harjoitteluun. Vaikein yhtälö on se, että edellisistä kisoista jää ns. palautumisvelkaa, jota ei ehdi kuitata pois ennen seuraavaa pitkää kisaa, jolloin kierre kohti ylirasitustilaa on valmis. Sama pätee liian usein toistettuihin koviin tai pitkiin harjoituksiin, joiden välissä ei ehdi palautua. Avainasemassa on itsensä avoin kuunteleminen ja väsymyksen myöntäminen. Tunnollinen harjoittelija, jollaisia kestävyysurheilijat yleensä ovat, sortuu harvoin laiskuuteen tai kuvitteelliseen väsymykseen.

Mitä ravitsemus- ja tankkauspuoleen pitkissä kisoissa tulee, niin itse suosin ns. kevennettyä tankkausta, jossa nautin hiilihydraatteja päivän ajan normaalia enemmän sekä kiinteän ruoan että nesteen muodossa. Esimerkiksi Tervahiihtoon valmistautuessa tankkaan torstaina syöden mahdollisimman hiilihydraattipitoisesti ja juon maltodekstriinipohjaisesta tankkausjauheesta valmistettua juomaa. Perjantaina syön normaalia hiilihydraattipitoista ruokaa ja juon hieman normaalia enemmän kivennäisvettä tai urheilujuomaa. Kisa-aamuna syöty aamupala saa olla ihan normaali hiilihydraattipitoinen annos nautittuna riittävän ajoissa, mielellään vähintään 3 tuntia ennen kilpailua. Myös juominen tulee olla kisa-aamuna normaalia, eikä varsinaista nestetankkausta voi enää silloin tehdä.

Hyvä energiatankkaus kisan aikana on osa onnistunutta suoritusta, joten siihen kannattaa panostaa. Ensimmäisen geelin voi ottaa jo ennen lähtöä, jotta energiavarastot ovat täynnä alkuverryttelyn jälkeen. Geelejä ja urheilujuomaa tulee nauttia säännöllisin väliajoin koko kisan ajan. Itse pyrin ottamaan geelin joko sellaisenaan tai juomaan sekoitettuna n. 45 minuutin välein kisan aikana.  Vaikka alussa ei juomaa tekisikään mieli, on tärkeää juoda, sillä jo alussa tullutta nestevajetta on vaikea enää kisan aikana korjata ja väsymys pääsee yllättämään. Suosittelen harjoittelemaan geelin ottamista vauhdissa jo hiihtolenkeillä, mikäli mielii kisassa suksia kovaa ilman pysähtymisiä.

Mukavaa viimeistelyä kohti Tervahiihtoa. Siellä tavataan.

Kisakauden kuulumisia

Pitkästä kirjoitustauostani on voinut vetää johtopäätöksen, että olen ollut kiireinen. Huomio pitää paikkaansa, sillä joulukuussa aloittamani kokopäivätyö on laittanut arjen aikalailla uusiksi. Vapaa-aika on kortilla ja iltoihin olisi enemmän tekemistä, mitä on aikaa. Olen joutunut karsimaan kaiken ylimääräisen tekemisen illoista pois ja blokirjoittelu on kuulunut niihin. Olen joutunut tinkimään hieman myös harjoittelustani ja tekemään iltaisin lyhyempiä lenkkejä, mihin olen tottunut. Toisaalta hyödynnän työmatkat osana harjoitteluani ja saan niistä mukavasti yhteensä tunnin päivässä reipasta pyöräilyä raskaassa talvikelissä. Viikossa pyöräilyä kertyy viisi tuntia pelkistä työmatkoista, joten huomioin tuon osana harjoitteluani.

Harjoittelun kokonaisuus on pysynyt kuitenkin riittävän laadukkaana, koska kuntoni on kehittynyt tapansa mukaisesti kisa kisalta. Tämä kertoo siitä, että melko suuretkaan muutokset harjoittelussa esim. treenien toteutustapojen ja lajien suhteen eivät "kaada kuppia nurin", jos tietyt laadukkaat elementit harjoittelussa säilyvät. Itse olen hyödyntänyt kisoja nimenomaan kehittävinä ärsykkeinä. Niitä täydentävät viikon pitkä lenkki ja nopeutta sekä voimaa ylläpitävät harjoitteet.

Jyväskylässä on ollut lähes kahden vuoden takaiseen lumettomaan talveen verrattavat olosuhteet eikä hiihtämään ole päässyt luonnonlumilla juuri lainkaan. Muutamassa paikassa pääsee tällä hetkellä hiihtämään varoen hieman huonommilla suksilla. Lisäksi jäällä on päässyt muutaman päivän ajan hiihtämään jo paremmallakin kalustolla. Tasainen jäällä hiihto on kuitenkin kaukana optimaalisista harjoittelureiteistä, eikä se palvele tekniikan kehittymistä ajatellen mäkisiä kisamaastoja, joissa nopea kuokkatekniikka nousee merkittäväksi.

Oma harjoitteluni on tapahtunut tammikuun puoliväliin saakka pitkälti Laajavuoren kilometrin mittaisella ensilumen ladulla sekä korvaavia harjoitusmenetelmiä käyttäen. Olen hiihtänyt keskimäärin kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi tehnyt muut harjoitteet pyöräillen työmatkaa ja juosten. Lihaskuntoharjoittelu on pysynyt mukana treenikavalkadissa kerran viikossa kotona tehdyin kuntopiiriharjoittein.

Nyt olosuhteet hiihdon suhteen näyttävät vihdoin hieman paremmilta. Huhtasuon Hiihto kunnosti talkoovoimin Vesitornin kilpavitosen lumisempaan kuntoon, joten pääsen vihdoin iltaisin kotinurkilta lenkille. Tämä mahdollisuus lisää hiihdon määrää harjoittelussani, kun autolla siirtymiseen ei mene enää aikaa ja voin käyttää tuon 45 minuutin mittaisen ajomatkan lenkkiin.

Vihdoin satanut pakkaslumi toi talvisen maiseman kotipihasta

Takana on vaikeista treeniolosuhteista huolimatta yhdeksän hiihtokisaa sekä Uuden Vuoden juoksukilpailu 10 km, jotka ovat kaikki viilanneet kuntoani suorituskykyisemmäksi kohti talven tärkeimpiä tavoitteita. Lähdin tänä talvena aiempaa rohkeammin kisoihin, vaikka hiihtokilometrejä ei ollut paljoa alla. Laadukkain treenijaksoni oli marrraskuussa Levillä, jossa sain treenata kaksi viikkoa ennen töiden alkua. Sen jälkeen on menty lumettomissa/huonolumisissa olosuhteissa.

Aloitin kisakauteni Lempäälän Tykkihiihdoista 5.12. Avauskisa antoi luottamusta kuntooni, koska sain niiata kisasta ensimmäisen palkinnon ennen kovaan kuntoon päässyttä Anni Kainulaista. Seuraava starttini oli Vuokatin Scandinavia Cupissa, joka ei mennyt yhtä hyvin. Kympin kisa oli raskaan tuntuista vääntöä alusta alkaen ja kisan jälkeen tulin kipeäksi, joten kyteneellä flunssalla saattoi olla osansa hieman vaisuun esitykseeni. Sijoitukseni oli 27. 147 kilpailijan joukossa. Scandinavia Cupin jälkeen vietin kisattoman viikonlopun parannellen flunssaani ja palasin kisoihin joulun jälkeen Lehtimäen perinteisissä alkutalven tykkihiihdoissa Alajärvellä. Meno oli jo parempaa, mitä Vuokatissa ja sijoituin nopeatempoisessa kisassa toiseksi jääden 8 s Katri Lylynperälle. Alkutalven kisojen mukaisesti osallistujia oli tuossakin mittelössä naisten sarjassa peräti 22 maaliin hiihtänyttä.

Lempäälän kisan jälkeen yhdessä Anni Kainulaisen kanssa

Lehtimäen jälkeen halusin kokeilla pienimuotoisesti nyt muodissa olevaa "blokkiharjoittelua" ja päätin tehdä seuraavana viikonloppuna tiukan tehojakson. Juoksin torstaina uuden vuoden aattona Jyväskylässä Paviljongin Pamaus- juoksukisan 10 km, josta kehkeytyi erittäin kovatasoinen mittelö kärkinaisten kesken. Kisan voitti Merja Rantanen napakalla loppuvedolla ja naisia mahtui vino pino puolen minuutin sisään. Itse jäin neljänneksi ajalla 38.36 häviten voittajalle 16 s. Aikaani olin hyvin tyytyväinen ottaen huomioon tuulisen ja kylmän talvisään. Tosin juoksualusta ei ollut viime vuotiseen tapaan liukas, vaan pitävä ja sula alusta. Jokatapauksessa 10 km matkalle kelpo aika keskellä hiihtokautta.

"Blokkini" jatkui vuoden 2016 puolella lauantaina 2.1. hiihtokisan merkeissä Seinäjoella kylmässä säässä. Itse asiassa tuosta päivästä alkoi reilut 3 viikkoa lähes tämän päivään saakka jatkunut tiukka pakkasjakso. Seinäjoen kisa oli mieleeni, sillä naisten matkaksi oli kerrankin pyöristetty kilometri lisää eli saimme hiihtää jopa 6 km. Yleensä mahdollinen matkan pyöristys menee varsinkin naisten sarjassa valitettavasti alaspäin ja matkaksi laitetaan 4 km, viiden tai puhumattakaan kuuden kilometrin sijaan. Seinäjoella oli päädytty rohkeasti mielummin pidentämään kuin lyhentämään sarjamme matkaa. Siitä kiitos ja kumarrus järjestäjille. Korjasin voiton kisasta jättäen toiseksi tullutta Maria Grundvallia 14,2 s ja kolmanneksi tullutta Elina Mäkitaloa 16,2 s. Tässäkin kisassa oli naisten sarjassa yhteensä 11 osallistujaa.

Tehojakso jatkui sunnuntaina Saarijärvellä, eli lähes naapuripitäjässä. Oli ihanaa, ettei autossa tarvinnut tällä kertaa istua tuntia pidempään, kisamatkat kun ovat alkaneet lähes poikkeuksetta lähennellä kahta tuntia suuntaansa. Lähipaikkakuntien kisoja on jäänyt viime vuosina Keski-Suomessa todella paljon pois innoikkaiden järjestäjien puuttuessa. Saarijärvelle oltiin perinteisessa talkoohengessä kuitenkin saatu kerrassaaan mainio tykkilatu, jota saimme kiertää tällä kertaa 6,4 km edestä. Tosin alkuperäinen kilpailumatka piti olla 8 km. Itselläni "tehoblokki" alkoi antaa kivasti vastetta ja meno vaati ylimääräistä tsemppausta, jotta sain lihakset työskentelemään riittävällä frekvenssillä. Puristusta riitti juuri ja juuri loppuun saakka ja sain hilattua itseni onneksi korkeimmalle korokkeelle flegmaattisesta hiihtotuntumasta huolimatta. Olin jälleen iloinen runsaasta osallistujamäärästä (17) naisten sarjassa.

Kolme parasta Saarijärvellä 3.12:

1.		Sini Alusniemi	Kangasniemen Kalske	15:16,7		+0,0
2.		Jenni Raivio	Vieremän Koitto	15:39,2		+22,5
3.		Anne Mäkinen	Tarvasjoen Urheilijat	15:41,7		+25,0

Seuraavana lauantaina 9.1. oli vuorossa aina yhtä mukavat Tampereen talvikisat, joissa minulla on yleensä ollut tapana onnistua. Lisäksi kisassa on naisillakin yleensä 10 km matkana. Tällä kertaa hiihtomatkaa oltiin kuitenkin päädytty lyhentämään lumiolosuhteiden vuoksi 8 kilometriin. Olin joka tapauksessa tyytyväinen, kun pääsin hiihtämään vaihteeksi noinkin pitkän kisamatkan. Kisa sujui hyvällä otteella alusta loppuun ja voitin kilpailun minuutin ja 40 sekunnin erolla.  Osallistujia sarjassamme oli tällä kertaa 13.

Kolme parasta Tampereella 9.1:

1.		Alusniemi Sini	Kangasniemen Kalske	20:46,4	+0,0
2.		Hämäläinen Emma	Huhtasuon Hiihto 2000	22:27,2	+1:40,8
3.		Jalonen Heta	Valkeakosken Haka	22:31,0	+1:44,6

Kisat jatkuivat tiukan pakkasjakson keskellä, mutta onneksi suuntana oli maantieteellisesti etelä, sillä muualla Suomessa kisa olisi jäänyt tänä viikonloppuna mitä todennäköisimmin hiihtämättä. Kyseessä oli siis 16.-17.1. kisattu Vantaan Suomen Cup. Lauantaina edessä oli jännittävä viesti, jossa sain kunnian edustaa ensimmäistä kertaa Kalske/Compressport Teamia ankkuriosuudella. Oli todella hieno fiilis lähteä kamppailemaan viestimitalista päätösosuudelle ja omasta mielestäni hoidin tehtävän kunnialla. Viestin kolmossijasta jäi hyvä maku suuhun ja joukkueemme sai hyvän kenraaliharjoituksen ennen ensi viikonlopun Imatran SM-viestejä. Pitäkäähän peukkuja meille ensi viikonloppuna Imatralla!

Kolmas sija viestissä antoi aihetta hymyyn (vasemmalta Silja Tarvonen, Heini Hokkanen ja minä)

Tarkoituksenani oli Suomi Cupin viestien jälkeen hiihtää seuraavana päivänä Rantasalmella kansallisissa, mutta kisa jouduttiin perumaan kovan pakkasen takia.

Nyt kuluneena viikonloppuna halusin virittää suorituskykyä vielä kahdella kisalla ennen ensi viikonlopun SM-hiihtoja. Niinpä starttasin sekä Hartolassa lauantaina että sunnuntaina Ähtärissä. Kumpikin kisa toi uskoa ensi viikonloppuun, sillä iskua näyttää löytyneen kisa kisalta lisää ja kisavauhtinen hiihto alkaa tuntua tehokkaalta. Sain niiata kumpanakin päivänä korkeimmalla korokkeella ykköspalkinnon.

Kolme parasta Hartola 23.1:

1.		Sini Alusniemi	Kangasniemen Kalske	11:56,2	+0,0
2.		Anne Mäkinen	Tarvasjoen Urheilijat	13:14,9	+1:18,7
3.		Jenni Ilmonen	Joutsan Pommi	13:29,0	+1:32,8

Kolme parasta Ähtäri 24.1:

1. Sini Alusniemi Kangasniemen Kalske 12.03,6 
2. Heidi Lindfors Vaasan Hiihtäjät 12.46,1 0.42,5
3. Anni Keisanen Lehtimäen Jyske 12.59,6 0.56,0

Ähtärissä Carilainen Sport -hiihdoissa

Nähdään viikon päästä Imatralla.
Terveisin Sini

Ensilumen treeniä ja uusia mahdollisuuksia

Olen ollut Levillä kohta kaksi viikkoa ensilumilla. Ajoituksemme tulla pohjoiseen tänä vuonna vasta viikolla 47 osui oikeaan, sillä Leville satoi lumi poikkeuksellisen myöhään, vasta kaksi päivää ennen tuloamme. Nyt lunta on reilut 30 cm, mikä riittää niukin naukin hiihtoon myös tykkiladun ulkopuolisilla reiteillä. Vietämme täällä vielä tämän viikon nauttien kelvollisista harjoitusolosuhteista.

Olin päässyt Jyväskylässä hiihtämään 4 kertaa säiliölumiladulla ennen tänne tuloamme, mutta vasta täällä riittävän paksuilla lumilla uskalsin alkaa testaamaan uutta Peltosen kisakalustoani, jolla hiihdän ensi talvena. Peltosen uudet kisamallin sukset ovat aiempaa kevyempiä ja vakaita hiihtää.

Kuntoni alkaa vaikuttaa talvea silmällä pitäen uudesti syntyneeltä, kun olen palautunut pyöräkauden rasituksista perusteellisen levon kautta. Vietin reilun kuukauden tekemättä ainuttakaan kovaa harjoitusta, tehden ainoastaan kevyttä ja huoltavaa harjoittelua. Tein täällä ensimmäisen kovan harjoitukseni suksilla viime viikolla ja hiihto tuntui aiempiin alkutalven tehoharjoituksiin verrattuna yhtä vahvalta, joten oikealla tiellä ollaan. Rovaniemen Suomi Cup olisi houkuttanut, mutta järki sanoi, ettei vielä, sillä tuntuma kovavauhtiseen hiihtoon puuttui täysin.

Ensimmäinen kisastarttini menee joulukuun puolelle täältä palattuamme. Toivon mukaan kotikonuille satanut lumi pysyy maassa ja saan säilytettyä hiihtotuntuman luonnon lumilla. Olisi mukava päästä avaamaan kisakausi heti joulukuun ensimmäsenä viikonloppuna.

Uusia mahdollisuuksia aukeni myös työelämän saralla, kun aloitan joulukuun lopulla kokopäivätyön omaan kasvatustieteelliseen pohjakoulutukseeni liittyen. Sen vuoksi jätän toiminimelläni tekemäni valmennustyöt joksikin aikaa sivuun. Pidin valmennustöistä todella paljon ja olihan oma pieni yritys "minun lapseni", mutta riittävän kannattavan ja yksistään elannon turvaavan yritystoiminnan aikaan saaminen Suomen tämän hetkisessä tilanteessa on todella kovan työn takana. Maamme arvonlisäveropolitiikka ei varsinaisesti tue pienyrittäjyyttä, eikä taantuma tue yksityistä kulutusta. Jos en harrastaisi itse urheilua eikä kokopäivätyön jälkeinen vapaa-aika ei olisi minulle kultaakin kalliimpaa, voisin tehdä valmennustöitä harrastuksenani. Haluan kuitenkin vielä toistaiseksi jatkaa rakasta urheiluharrastustani ja kokea sen kautta vielä uusia huippuhetkiä.

Toisaalta en ole valmis kokemaan äitinä enää yhtään enempää huonoa omaatuntoa vähäisestä ajasta lapseni kanssa, mitä nyt koen. Tässäkin mielessä ratkaisuni jättää yritystoiminta sivuun, on perusteltu. Jokainen hetki lapsen kanssa on ainutkertainen. Viisi vuotta on mennyt nyt jo hujahtamalla, joten aikaa lapsen kanssa ei ole koskaan liikaa.

Sinisen poron selässä

Ensilumi on taas voittanut syksyn pimeyden tuoman väsymyksen ja odotan ensimmäisiä kisoja jo innolla. Tämä joka vuotinen ensilumen herättämä, lähes pikkulapsen omainen innostus päästä suksille ja päästä kisoihin huvittaa minua. Ehkä juuri tuo kyky säilyttää tietty lapsen mielisyys tekemisessä ja nauttia urheilusta viattomasti, juuri omilla ehdoillani on syy, miksi olen jaksanut näin monta vuotta jatkaa urheilua tälläkin tasolla.

"Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti"
-Tommy Hellsten-

Jokainen uusi asia on lapselle pieni ihme

Levitunturin terveisin
Sini

Kesäkauden viimeiset kisat

Niin on kesä on vaihtunut lopullisesti syksyyn ja kesäkauden viimeiset kilpailut on osaltani käyty. Olen saanut levätä raskaan kilpailukauden jälkeen nyt kaksi viikkoa ja voin sanoa levon tulleen tarpeeseen. Saariselkä mtb:n jälkeen kilpailukausi jatkui syyskuun ajan tiivinä siten, että kisoja riitti joka viikonlopulle. Saariselän kolmipäiväisestä etappikisasta jäi "palautumisvelkaa", jota ei päässyt lepäämään pois ennen kuin vasta nyt viimeisten kisojen jälkeen. Jätin vastoin ennakkoajatuksia maastopyörä-maratoncupin päätöskilpailun Tampereella väliin, koska olin väsynyt, enkä ollut panostanut cupiin tänä kesänä, joten minulle ei ollut kokonaiskilpailussa mitään puolustettavaa.

Nyt olen nauttinut mahtavista syyskeleistä etsien sekä jalan että pyörällä uusia metsäpolkuja, joita tuntuu riittävän loputtomiin täällä päin. Olen innostunut polkujuoksusta nyt aiempaa enemmän ja kipitellyt polkujuoksulenkkejä rauhalliseen tahtiin pari kertaa viikossa. Tekninen juoksutaitoni ei ole vielä kovin hyvä, joten samat polut tuntuvat paljon vaikeammilta juosten kuin pyörällä. Opettelua siis riittää ja polkujuoksun taloudellisuudessa on vielä paljon kehitettävää, että saan turhat lihasjännitykset pois ja uskallan askeltaa rennommin juurakossa ja kivikossa.

Aion viettää lokakuun ja marraskuun alun hyvin kevyesti harjoitellen ennen kuin ensilumen leiri kutsuu Levillä viikolla 47. Toivottavasti sitä ennen säät ovat suosiollisia ja Laajavuoreen saadaan ensilumen latu.

Lopuksi kertaan vielä hienoja muistoja syyskuun kisoista. Näistä kotiintuomisina mm. Jämi Triplan voitto sekä kaksi Suomenmestaruutta.

Syyskuun toisena lauantaina kisattu Jämi 21 XC-run oli siis kolmiosaisen Jämi Triplan päätösosa, jonka voittamalla lunastin samalla tämän vuoden kokonaiskilpailun voiton. Kisa oli minulta hyvä suoritus vähäisiin juoksumääriin suhteutettuna. Pyörän päällä olin viettänyt selvästi enemmän aikaa kuin juosten. Upean aurinkoinen kisapäivä siivitti minut muutamaa sekuntia vaille viime vuotiseen aikaan, vaikka keli oli kuuma syyskuiseen ajankohtaan nähden ja pienoinen nestevaje vaivasi loppumatkasta. Alla naisten kolmen kärki.

Naiset 21 km
1. Sini Alusniemi Squeezy Team 1.25.58
2. Krista Pärmäkoski Ikaalisten Urheilijat 1.27.24
3. Jenni Mattila Loimaan Voima 1.32.52

Jämin kisareitti meni mm. mukavia kangaspolkuja pitkin

Jämin jälkeen olin  aika väsynyt ja viikon päästä edessä ollut SM-pyörämaraton hieman askarrutti palautumisen suhteen. Parilla täydellisellä lepopäivällä ja hyvin kevyillä lenkeillä sain itseni  jonkinlaiseen kilpailukuntoon ja olin 19.9. Korkeakankaalla lähtöviivalla valmiina 80 km mittaiseen taistoon Suomenmestaruudesta. Kisasta tuli raskas edeltävien päivien runsaiden sateiden vuoksi, jotka olivat tehneet melko teknisestä radasta liukkaan ja mutaisen. Rata oli lisäksi erittäin mäkinen ja koko ajan tarkasti ajettava, josta ei helppoa osuutta paljoa löytynyt. Kisan raskaudesta kertoo osaltaan se, että myös joillakin kovilla mieskuskeilla suoritus kesti yli neljä tuntia. Saavutin kisassa kauden tärkeimmän tavoitteeni ja en voinut olla suoritukseeni muuta kuin tyytyväinen. Alla naisten 3 parasta.

 SM Naiset 80 km        
1     Sini Alusniemi     JyPS     4:15:36,8
2     Susanna Laurila     LaPy     4:31:29,5
3     Meiju Salmela     OP-P     4:36:32,3

SM-lähdössä oli vielä puhtaat vaatteet

Maaliviivan ylitys on paras hetki

Suomipaidan saaminen tuntuu aina yhtä arvokkaalta. Palkintopallilla naisten 2. Susanna Laurilan ja 3. Meiju Salmelan kanssa.

Innostuin syyskuun viimeinen viikonloppu lähtemään vielä Juhan kanssa Iisalmen SM-maastoduathlon kisaan, jossa meillä kummallakin oli edellisvuoden mestaruus puolustettavana. Ilman Juhan tuomaa intoa en olisi reissuun enää jaksanutkaan lähteä.

Maastoduathlon on kilpailumuoto, jossa kisataan juosten ja pyöräillen maastossa niin, että ensin juostaan, välissä pyöräillään ja lopuksi taas juostaan. Kilpailumuoto on kuin tehty minulle, joskin tämän vuotinen juoksureitti oli vähäiseen polkujuoksukokemukseeni ja taitooni nähden teknisesti haastava. Juoksureitti oli muuttunut viime vuodesta todella paljon ja teknistä sekä mutaista polkua oli nyt reilusti mukana. En osannut ennakoida sitä ja harmitti, että maastojuoksukengät jäivät kotinaulakkoon. Lipsuttelin sileillä lenkkareilla märässä kivikossa ja juurakossa. Lisäksi ensimmäisellä juoksuosuudella kadotin kenkäni syvään mutaan ja sain kaivella sitä esiin ja asetella takaisin jalkaan jonkin aikaa. Vaihto pyöräilyosuudelle sujui erittäin hyvin, kiitos liian löysällä olleiden pikanauhojen ja pääsin johtoasemassa pyöräilyosuudelle, jossa lähes normaali "draivi" alkoi vähitellen löytyä. Pyöräjalka ei ollut selvästikään niin huono kuin juoksujalka. Sitä vastoin viimeinen juoksuosuus alkoi kammottamaan jo pyöräilyosuuden lopussa, kun tiesin millaista taistelua se tulisi olemaan. Onneksi kuulin vaihtoalueella olevani selvässä johdossa ja saatoin hölkötellä jaksamisen rajoissa hiipuvalla vauhdilla, mutta voittajana maaliin. Kisa oli selvästi "puolivaloilla" menemistä ja hermosto tuntui väsyneeltä. Sitä suuremmalla syyllä oli hienoa pokata kahden viikon sisällä jo toinen SM-mitali kaulaan. Samalla tunsin, että tämä jäisi kauden viimeiseksi sulanmaan kisaksi ja tarvitsisin lepoa, jonka kautta vahvistuisin talveksi hyvään hiihtokuntoon.

Päivän kruunasi myös Juhan saavuttama M40-sarjan Suomenmestaruus ja kotiintuomisina oli kaksi kultaista mitalia.

Ensimmäisellä juoksuosuudella Juhan kanssa (kuva: Tarja Kiviranta)

SM Naiset 28 km
1. Alusniemi Sini           Jyväkylän Pyöräilyseura   1.56.19,67
2. Oksanen Pauliina         Triathlonteam 226         2.07.18,91
3. Ylinen Susanna           Jyps                      2.08.40,68

Nyt sulattelen hetken aikaa hienoja muistoja nauttien onnistuneista kisoista ja upeista hetkistä, jotka kesästä jäivät mieleen. Niistä ammennan voimaa kohti talven hiihtohaasteita. Syksyisin terveisin Sini

Ensi talvea kohti

Nyt se on julkaistu, nimittäin ensi talvena lunta pöllyttävä naisjoukkue: Kalske/Compressport Team (Terttu Lappi, Silja Tarvonen, Heini Hokkanen ja minä). Joukkueen motto on kuvaava: "Aina voi voittaa". Mahtavaa, että unelma kovaan joukkueeseen kuulumisesta toteutui ja saan edustaa ensi talvesta lähtien vakuuttavaa joukkoa yhtenä neljästä naishiihtäjästä. Tiimiin kuuluminen tuo uutta intoa ja kipinää kilpailemiseen vielä näin "vanhoilla päivillä". Joukkue tulee olemaan iskukykyinen viesteissä sekä osoittamaan kovia suorituksia myös henkilökohtaisilla matkoilla. Tiimin varsinainen julkistamistilaisuus pidettiin Savonlinnan Tanhuvaarassa perjantaina 21.8., jolloin kokoonnuimme yhteiseen palaveriin ja kuvauksiin sekä lehdistötilaisuuteen. Seuratkaa talven mittaan naistiimimme vauhdikasta menoa Suomicupin ja SM-viesteissä sekä tietenkin myös henkilökohtaisilla matkoilla. Ensi talvena henkilökohtaisilla matkoilla edustan Kangasniemen Kalsketta ja viesteissä Kalske/Compressport Teamia.

Teamin hiihtäjät vasemmalta: Terttu Lappi, Heini Hokkanen, Silja Tarvonen ja Sini Alusniemi

Juoksujalkaa kohti ensi talvea

Vaikka hiihtiimin kautta talvi tuntuu jo konkreettisesti olevan lähellä, kuluu kesä vielä lokakuun alkuun saakka pitkälti pyörän selässä. Olen käynyt tänä kesänä vielä asteen verran raskaampia kisoja mitä aiemmin ja saanut sitä kautta entisestään kovuutta kohti ensi talven koitoksia.

Edellisen kirjoitteluni jälkeen pyöräkisojen tahti on vain tiivistynyt ja olen kilpaillut lähestulkoon joka viikonloppu. Messilän Bike Weekendin jälkeen välissä on ollut vain kaksi viikonloppua ilman pyöräkisaa ja niistäkin toisena oli reilu 8 km juoksukilpailu. Toistaiseksi kunto on kuitenkin kestänyt tämän kisarääkin erinomaisesti ja "pyöräjalka" on alkukesää paljon vahvempi.

Kronologisesti edeten aloitan kertomaan tähän astisesta kesän kohokohdasta, nimittäin Jämi84:ssä 1.8. ajamastani ensimmäisestä voitosta. Oli aivan mahtavaa voittaa vihdoin juuri tuossa kisassa useampien aiempien epäonnistumisten jälkeen! Erityisesti, kun voitto tuli reilusti ajamalla, sillä naisilla oli kisassa esimerkillisesti oma lähtö ja peesailu ei vaikuttanut enää ratkaisevasti lopputuloksiin. Irroittauduimme Viron Greete Steinburgin kanssa 20 km jälkeen omille teillemme ja ajoimme parina viimeisille kilometreille vuorovedolla. Lopun viimeisessä kovassa nousussa n. 3 km ennen maalia iskin peliin kaikki mitä jaloista löytyi ja huomasin Greeten jäävän taakseni. Maalissa oli aivan mahtava fiilis, ja tuntui että käänsin vihdoin onneksi Jämi84:ssä minua monena kesänä kiusanneen epäonnen. Nostin pyöräilyosuuden jälkeen itseni samalla Jämi 147 triplan johtoasemaan, josta lähden puolustamaan viime vuotista kokonaiskisan voittoani viimeiseen juosten käytävään osakilpailuun ensi viikonloppuna.

Tulokset http://www.jami147.fi/images/jami84_2015/84_tulokset_2015.pdf

Alkumatkasta  naisletkaa vetämässä

Voittoseppele kaulassa

Heti Jämin jälkeen seuraavan viikon tiistaina lähdimme aamuvarhaisella ajamaan Norjan Skibotniin, jossa vietimme vajaan viikon upeissa vuonomaisemissa muutaman muun Jypsiläisen kanssa. Tarkoituksena oli ensin ajella muutama päivä maisemalenkkejä ja palautella matkasta luutuneita jäseniä. Lauantaina 8.8. oli edessä 68 km mittainen Lavkarittet maastopyöräkilpailu, joka järjestettiin tänä vuonna jo 17. kertaa. Kilpailu lähtee Hattengista, kulkee tunturin yli Kitdalenista Skibotnlaaksoon ja maali on Skibotnissa. Skibotn sijaitsee 120 km päässä Tromsasta ja 50 km päässä Kilpisjärveltä. Majapaikkamme oli sijainniltaan erinomainen, sillä majoituimme Brennfjällenin leirintäalueella n. 10 km päässä maalista ja itseasiassa kilpailureitti meni suoraan leirintämökimme ikkunan edestä. Leirintäalueella oli kotoisa tynnyrisauna sekä kirkasvetinen ja erittäin raikas tunturipuro, jossa oli loistava antaa kylmähoitoa jaloille. Leirintäaluetta piti muuten suomalaispariskunta, joka oli erittäin palvelualtis ja värväsi kisaan upean kannustusjoukon sekä suomenliput liehumaan. Kisassa kivuttiin n. 10 km mittainen vaihtelevan jyrkkyinen nousuosuus, jonka korkein kohta on 840 m merenpinnan yläpuolella. Nousun jyrkin osuus on muuten venäläisten sotavankien rakentama vanha huoltotien pohja, joka on sittemmin hajonnut irtokiven lohkareiksi ja paikoin erittäin tarkkaa ja raskasta kivuta. Oli hienoa ajaa tuo kisa tänäkin vuonna upeissa maisemissa yhdessä Juhan kanssa. Kisafiilis pysyi katossa koko matkan ajan, vaikka kengät kastuivat lukuisissa jääkylmissä tunturipuroissa ja varpaat pääsivät hieman palelemaan. Jaksoin hyvin koko kisan ja lopun 12 km mittaisella maasto-osuudella oli hienoa tykittää rennosti menemään. Viime vuoden tapaan korjasin kisassa naisten elite-sarjan voiton.

Tulokset http://www.eqtiming.no/Result/?eventUID=18732

Brennfjällenin leirintäalueen upeat maisemat

Siiman uittoa jäämeressä

Kahden onnistumisen jälkeen seuraavan viikon lauantaina 15.8. olikin vuorossa epäonnistuminen, kun viime tingassa toteutettu reissu Ruotsin suurinpaan maastopyörätapahtumaan CykelVasaan meni penkin alle kilpailun osalta. Osasin kilpailun noviisina pelätä etukäteen kaikkea muuta paitsi totaalista kisan päättänyttä pummilenkkiä, joka johtui liikenteenohjaajan puuttumisesta strategisesta risteyksestä. Kisa alkoi osaltani hyvin ja pääsin puikkelehtimaan valtavassa väenpaljoudessa alun pitkässä nousussa hyviin asemiin tietääkseni sijalle 4., jota kohensin myöhemmin ennen harhaan ajoa parhaimmillaan vielä sijalle 3. Olin siis naisten kisassa kiinni jopa himmeimmässä mitalissa ennen uskomatonta varsin suuressa porukassa tapahtunutta "onnettomuutta" puolimatkan jälkipuoliskolla noin 55 km kohdalla. Muistan vieläkin uskomattoman tunteen, kun tajusin mitä oli tapahtunut, olin ajanut miesporukasn keskellä pitkää alamäkeä useita kilometrejä väärään suuntaan ja alhaalla porukka alkoi jupisemaan ja hiljensi vauhtia. Kukaan porukasta ei ymmärtänyt, miten reitiltä vikaan ajo niin isossa risteyksessä oli mahdollista. Oikea reitti olisi jatkunut paljon pienemmälle hiekkatielle ylös oikealle ja isompi "pääväylä" jatkui suuntaan johon vahingossa ajoimme. Risteyksessä ei ollut mitään nuolta tai lippusiimaa estämään väärään suuntaan ajoa, ja liikenteen ohjaus oli vain "luonnollisen" henkilön varassa, joka tässä tapauksessa oli ollut varsin luonnoton.  Pettymys oli valtava, kun tajusin aikamenetyksen olevan yli 20 minuuttia ja sillä välin ohi oli ehtinyt kovavauhtisessa kisassa kokonaisuudessaan useita satoja kuskeja ja ehkä 15 naista. Oli täysin ulkona hyvistä sijoista ja fiilis muuttui surkeaksi. Köröttelin hiljalleen maalia kohti ja viimeisellä huoltopaikalla soitin Juhan hakemaan minut kyytiin.

Onneksi reissu meni muuten hyvin ja Eetu pääsi ensimmäistä kertaa isolle risteilijälle, jossa oli kaiken lisäksi erittäin maittavaa ruokaa. Myös Ruotsin maaseutu Sälenissä ja Morassa oli erittäin kaunista ja sikäli näkemisen arvoista. Kisarata on erittäin kovavauhtinen, jossa kisan kulkuun vaikuttaa liikaa peesaaminen ja hyvään letkaan pääsy. Naisten kisan arvoa ainakin minun silmissäni lisäisi, jos naisille olisi siellä oma lähtö. Omassa lähdössä ajaminen tekisi kisasta lisäksi paljon turvallisemman, sillä riski massakaatumisiin vähenisi. Lukuunottamatta järjestäjien mokaa liikenteenohjauksessa kisa oli hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan kokemisen arvoinen. Sen verran jäi hampaankoloon, että ehkä suuntaan tuonne vielä toistekin hakemaan onnistuneen suorituksen :D

CykelVasanin reitti on suurimmaksi osaksi hiekkatietä

Olin Ruotsin reissun jälkeen väsynyt ja allapäin muutaman päivän, mutta keräilin voimia takaisin pikkuhiljaa. Treenailin vain hyvin kevyesti ja olo koheni viikonloppuna sen verran, että päätin ex tempore lähteä lauantaina 22.8. juostuun Jämsän Saunalenkkiin. Kisa oli tunnelmallinen pienehkö hölkkätapahtuma Kankarisveden rannalla, jossa pääsi kisan jälkeen saunaan ja uimaan hyvällä hiekkarannalla. Reitti oli reilun 8,5 km mittainen polkujuoksu, joka kierrettiin kahtena reilun 4 km lenkkinä. Juoksin kisassa toiseksi tuoreen MM-mitalistin Merja Rantasen jälkeen.

Kevyempi viikonloppu kovan kisaputken välissä teki terää, sillä seuraavana viikonloppuna vuorossa oli Saariselällä ensimmäistä kertaa järjestetty kolmipäiväinen etappikilpailu Saariselkä mtb, joka ajettiin pe-su 28.-30.8. Kyseessä oli kokonaiskilpailu, jossa voiton ratkaisi kolmen päivän perusteella laskettu yhteisaika. Ajattavat matkat olivat ilmoitettu 60 km, 80 km ja 50 km mittaisiksi, mutta mittariini kertyi ajoa päiviltä yhteensä lähes 200 km eli matkat olivat tasalukuun pyöristettyjä. Reitit olivat todella hienoja ja hyödynsivät alueen vaarat ja tunturit kiitettävästi nousujen osalta.

Voitin kokonaiskilpailun reilun tunnin ja 16 minuutin eron turvin ennen KiiRi/EGC Meranti tiimiä edustanutta Ruut Vähämetsää. Kokonaisajoaikani oli hulppeat 9 tuntia ja 46 minuuttia eli sunnutain päättäneen etapin jälkeen tunsi ajaneensa. Voin suositella kilpailua kauniina ja erämaisena maastopyöräkilpailuna ylämäkiä rakastaville kuskeille. Itse pidin reiteistä ja niiden tarjoamista haasteista ja toivottavasti minulle järjestyy mahdollisuus seuraavinakin vuosina päästä mukaan.

Alla ajoaikani kullakin etapilla ja kokonaisaika:
Alusniemi Sini/Compressport Team: Kulmakurun kierros (63 km) 3:03:21, Saariselkä mtb (84 km) 4:18:53 ja Kultalan kierros (53 km) 2:34:27, kokonaisaika 9:56:41

Tämä joki ylitettiin kahlaamalla ensimmäisenä kisapäivänä

Kilpailureitillä oli kivikkoista pätkää

Maisemaa Saariselkä mtb-reitiltä

Raskas 84 km taival takana, läpimärkänä ja väsyneenä

Kisan jälkeen oli voittajafiilis

Tyhjentävän etappikisan jälkeen arvelutti, että palaudunko riittävästi seuraavana sunnutaina Jyväskylän Nyrölässä ajettaviin Tähtisadeajoihin, joissa matkana oli 60 km. Olimme kotona vasta myöhään maanantai-iltana ja tiistai sekä keskiviikko meni sumuisessa olossa. Treenasin kevyesti ja lyhyttä lenkkiä, verryttelin jalkoja juoksulenkein ja söin mahdollisimman paljon. Perjantaina olin vielä väsynyt ajaessani vajaan kahden tunnin lenkin ja tuntui, että väsyin siitäkin aika lailla. Lauantaina en tehnyt muuta kuin puolen tunnin mittaisen kevyen hölkkälenkin ja lepäilin mahdollisimman paljon. Kilpailuaamunakin tunsin vielä epänormaalia heräämisvaikeutta ja olo oli tokkurainen. Mutta ihme kyllä kisassa jalat heräsivät noin 10 km ajon jälkeen ja fiilis nousi kattoon, jalat tuntuivat jopa kesän parhailta toisella 30 km kierroksella.

Tähtisadeajot ovat tunnelmaltaan leppoisa, mutta kuitenkin kovia kisakuskeja paikalle keräävä hieno syksyinen tapahtuma. Kisareitti on mukavan nopea, enimmäkseen helppoja polkuja ja kärryteitä sisältävä maalaismaisemassa ajettava reitti, jossa on upea kannustus reitin varressa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen kisa, joka erittäin hyvin järjestetty. Maalissa tarjoillaan lämmin keittolounas ja kisassa on hyvät palkinnot. Olin tyytyväinen ajooni ja erityisesti hyvältä tuntuneisiin jalkoihini, jotka karistivat viimeisetkin Saariselän rasitukset kisareitin varrelle. Juha ajoi myös hienosti miesten puolimatkan 3. sijalle tiukassa ja tasaväkisessä kisassa Ismo Perttulan ja Tommi Tuikan jälkeen.

Ensimmäinen kierros -putkelta mennään

Toinen kierros ja vieläkin putkelta :D

Tulokset N 60 km 3 parasta:
1. Sini Alusniemi, 2.14.18
2. Anni Kainulainen, 2.23.47
3. Pauliina Pohja, 2.24.26

Kaikki tulokset
http://www.tahtisadeajot.fi/index.php?option=tulos15


Ensi viikonloppuna minä vaihdan juoksumoodin päälle ja käyn kipittämässä Jämillä 21 km maastossa. Sitten sen jälkeen on vielä kaksi pyöräkisaa, joista toinen on 19.9. Valkeakoskella ajettava SM-maraton ja toinen kisakauden päättävä xcm-cupin päätösosakilpailu Tampereella.

Kuulaita syyspäiviä odottaen
Sini