Kestävyysharjoittelu osa 1/7: peruskestävyys

Aloitan tästä päivästä lähtien kirjoittamaan blogiini noin kerran viikossa kestävyysharjoitteluun pureutuvaa juttusarjaa, jossa tarkastelen kestävyysharjoittelua seitsemän osa-alueen kautta. Juttusarjasta rakentuu harjoittelua pohtiva ja luotaava katsaus, jonka tarkoituksena on antaa suuntaviivoja kaiken tasoisten kestävyysliikkujien harjoittelun tueksi. Näkökulmani perustuu  lähes 20 vuoden aikana kaikkeen oppimaani ja kokemaani kestävyysurheilun parissa sekä uusimpaan harjoittelusta saamaani teoriatietoon. Pyrin kirjoittamaan ymmärrettävällä tavalla välttäen turhia hienouksia ja tieteellisiä termejä, jotta myös kestävyysliikunnan vasta-alkajat ymmärtävät lukemansa.

Käynnistän juttusarjan tärkeimmästä osa-alueesta ja kestävyysharjoittelun "kivijalasta" peruskestävyydestä. Käyttämäni lyhenteet tässä jutussa ovat pk=peruskestävyys, pk1=kevyt pk, pk2=keskiraskas pk, vk=vauhtikestävyys ja mk=maksimikestävyys.

Peruskestävyys, tämä jo hieman mielenkiinnottomaksi muodostunut harjoittelun osa-alue on yksinkertaisuudessaan kaikista merkittävin tekijä hyvään kuntoon pääsemiseksi. Ilman hyvää peruskestävyyttä ei voi rakentua hyvää ja kestävää kuntoa. Samoin kuin ilman kestäviä perustuksia ei voi rakentaa lujaa taloa. Myös aktiivitason urheilijoiden harjoittelusta ylivoimaisesti suurimman osan eli n. 80 % kaikesta harjoittelusta tulee olla puhtaasti pk-alueella toteutettua. Aloittelevalla kuntoilijalla jopa kaikki harjoittelu voi olla aluksi pk-alueella tapahtuvaa pohjan rakentamista. Jos kovat vauhtikestävyys tai maksimikestävyysharjoitteet aloitetaan hatarilla pohjilla, kasvaa kunto kyllä nopeasti ja hyvän kunnon tunnetta kestää hetken, mutta kuntopiikki jää lyhyeksi ja johtaa helposti hetkelliseen ylikuormittumiseen, kun keho ei ole fysiologisesti valmis vastaanottamaan kovia ärsykkeitä.

Sen sijaan jos perusharjoittelua eli tehoalueella 50-60 % (pk1) ja 60-70 % (pk2) maksimisykkeestä on alla riittävä määrä, on keholla hyvät edellytykset ottaa vastaan uusia kovempia ärsykkeitä ja rakentua niiden kautta vahvemmaksi ylikuormittumatta.

Sykealueella 50-60 % maksimisykkeestä tapahtuva harjoittelu on erittäin kevyttä, lihaksistoa huoltavaa harjoittelua, joka kehittää rasva-aineenvaihduntaa ja rakentaa lihasten hiusverisuonistoa. Kestävyysurheilussa hiusverisuoniston merkitys kovassa rasituksessa tapahtuvalle kuona-aineiden poistumiselle on tärkeä. Itse huomasin tämän selvästi raskausaikana ja jonkin aikaa sen jälkeen parantuneena hapen kulkuna elimistössä, sillä raskauden aikainen suurentunut verimäärä vaati uusien hiusverisuonien rakentumista kudoksiin. Lisäksi erittäin kevyt pk1 harjoittelu toimii kokeneelle urheilijalle hyvänä palauttavana harjoitteluna, kun tehon pysyessä matalana hengitys- ja verenkiertoelimistö saa kevyttä ärsykettä, mutta lihaksisto ei kuormitu juuri lainkaan. Tällaista hyvin kevyttä pk:ta voi kutsua myös terveysliikunnaksi, sen tuomien terveydelle edullisten vaikutuksiensa vuoksi.

Kaikki arkipäiviin sisältyvä hyötyliikunta, kuten työmatkat, kävely kauppaan, portaiden käyttäminen ja erilaiset fyysiset työt ovat tällaista liikuntaa. Pyri saamaan sitä jokaiseen päivään edes vähän. Toisaalta kovaa harjoittelevien urheilijoiden tulisi tehdä osa viikoittaisista harjoituksista tällaisella erittäin kevyellä teholla, jotta lihaksisto saa lepopäiviä kovien ärsykkeiden välissä. Itse pyrin tekemään vähintään yhden erittäin kevyen ja pitkän pk-lenkin noin kerran viikossa ja ylikuormitusoireita huomatessani siirryn 3-4 päivän ajaksi kokonaan tällaiseen harjoitteluun. Usein teen pk1 tehoalueen treenit sulan maan aikaan metsässä kävellen tai pyöräillen, joissa on helppo säilyttää kevyt tuntuma. Hyvän tekniikan omaavalle myös uinti on hyvää palauttavaa harjoittelua. Lumien tultua pk1 harjoitteet onnistuvat hyvin hiihtäen, mikäli keli ei ole erityisen hidas.

Pk2 harjoittelu 60-70 % maksimisykkeestä on jo hieman rasittavaa harjoitteluvauhtia, jossa lihastyön pääasiallisena energianlähteenä on pk1 tavoin rasvat. Pk2 tehoalue on vielä turvallinen tehoalue myös aloitteleville kuntoilijoille, sillä siitä palautuu nopeasti. Myös kudoksille ja jänteille kohdistuva rasitus on tällä tehoalueella harjoitellessa pientä, jolloin rasitusvammariski on pieni. On kuitenkin muistettava, eikä lihaksisto saa tällä tehoalueella jo kohtuullista kuormitusta ja joskus syke voi olla lenkillä lihaksistoon hiipineestä väsymyksestä johtuen normaalia matalampi, jolloin pelkkää sykettä seuratessa kuormitus lihastasolla voi kasvaa tarpeettoman suureksi. Sen vuoksi osa pk-harjoittelusta on hyvä toteuttaa todella kevyellä lihaksistoa huoltavalla teholla. Itselläni suurin osa pk2-teholla tehdyistä treeneistä on juoksua vaihtelevassa maastossa, hiihtoa sekä pyöräilyä. Myös tehokkaat lihaskuntopiirit nostavat sykkeen tälle rasitustasolle. Kävellen en saa sykettäni pk2 tasolle, ellen hyödynnä ylämäkeä. Kokeneilla kuntoilijoilla tai urheilijoilla myös erilaiset lajivoimaharjoitteet voi toteuttaa tällä rasitustasolla, jolloin lihasta voidaan kehittää useista toistoista tulevin ärsykkein esimerkiksi ylämäkipyöräilyssä tai hiihdossa. Pk-alueella aerobisen kynnyksen alapuolella hengitys- ja verenkiertoelimistön rasitus on pienempää, jolloin toistoja jaksaa tehdä enemmän, kun lihas ei mene maitohapoille. Omasta harjoittelustani pk-harjoittelun osuus normaaleilla harjoitusviikoilla on jopa 90 %. Kilpailuviikoilla vk- ja mk-alueen osuus harjoittelustani kasvaa tuon yli erityisesti pitkien useamman tunnin kilpailuiden vuoksi.

Pk-harjoitteet on hyödyllisintä tehdä kestoharjoitteina ja pääosin tasavauhtisina lenkkeinä. Kokeneemmat kestävyysliikkujat voivat sisällyttää pk-treeneihin vaihtelua tuovia osuuksia, kuten juoksuharjoituksen, pyöräilyn tai hiihdon lomaan tehtäviä lyhyitä spurtteja 10-15 s sopiviin maaston kohtiin esim. 6-8 toistoa harjoitusta kohti 3-5 min aktiivisin palautuksin. Myös kestovoimaharjoitteet toistoina esim. 1 min pyöräillen ylämäkeen matalilla poljinkierroksilla (50-60 rpm) tai suurella vastuksella  satulasta ajaen toimivat pk-harjoituksen lomassa. Palauttele voimavetojen välissä korkeilla kierroksilla (100-110 rpm). Hiihtotreeneissä sauvoittahiihto tai tasatyöntöharjoitteet ovat lihaskestävyysharjoituksia, joihin pätee sama syketaso parhaan harjoitusvaikutuksen saamiseksi lihasvoiman suhteen. Tällöin lihastyötä jaksetaan tehdä pidempi yhtäjaksoinen aika tai useampia toistoja ilman lihaksen täydellistä uupumista, jolloin tekniikka säilyy hyvänä läpi harjoituksen. Ylämäkiharjoituksissa syke voi käydä aerobisen kynnyksen tuntumassa vk-alueen alarajalla.

Itse toteutan pk-harjoittelussani periaatetta, että teen pk1-harjoitusalueella pisimmät lenkit 2 t> ja pk2-alueella pääasiassa 1-1,5 t mittaiset lenkit. Vältän keskivauhtisia pk2-lenkkejä pitkinä harjoituksina, sillä ne kuormittavat tarpeettomasti lihaksistoa ja vievät terää muilta kovilta harjoituksilta, joissa lihasten voimantuoton pitää toimia. Muutenkin suodatan sykemittarin kertomaa omien tuntemusten kautta päiväkohtaisesti, sillä minulla ei syke monestikaan kerro oikeata rasitustasoa ja lukemat jäävät mataliksi, vaikka tuntemus on työläs. Usein teen pk-treenit kokonaan ilman sykemittaria tuntemusten pohjalta noudattaen periaatetta: pitkillä lenkeillä lihaksissa pitää olla helppo tunne. Minulle kertyy pk-harjoittelua jaksosta riippuen 8-16 t viikossa eli pyrin saamaan vaihtelua myös pk-harjoittelun määrään riippuen muista viikossa tehdyistä harjoitteista. Vk- ja mk-harjoitus sekä voimaharjoitusjaksoilla pk-harjoitusten osuus pienenee ja kiinnitän niissä silloin erityistä huomiota harjoitusten helppouteen.

Pitkien kisakausien keskellä, kuten maastopyöräkisojen välissä pidän pieniä pk-harjoitusjaksoja, jolloin jätän väliaikaisesti kaikki tehokkaammat harjoitukset kahdeksi-kolmeksi viikoksi pois, kuten voimaharjoitukset sekä vk-treenit ja keskityn vain pk1 alueen huoltaviin treeneihin. Usein kisakauden myötä tuleva väsymys on nimenomaan lihastasolla tapahtuvaa hermostollista väsymistä, johon liittyy voimantuotto-ominaisuuksien heikkeneminen. Voimatasojen heikkeneminen ja herkkä "hapotuksen" tunne lihaksissa on merkki ylirasituksesta, jota hoidan huoltavilla harjoituksilla riittävän aikaisessa vaiheessa. Tässä mielessä kestävyysharjoitteluun pätee voimaharjoittelun mekanismien tunteminen, sillä molempia ohjaavat hormonaaliset ja hermostolliset tekijät. Voimaharjoittelun periaattein lihasten voimantuottoa voidaan kasvattaa nousujohteisesti yksilöstä riippuen maksimissaan 8-12 viikkoa, jonka jälkeen voimatasot eivät enää kasva vaan on siirryttävä hetkeksi palautumisharjoitteluun ja muutettava ohjelmaa.

Peruskestävyysharjoitus on kestävyysurheilijalla ainut harjoitus, jonka voi turvallisin mielin säilyttää ohjelmassa jatkuvasti läpi vuoden. Se ei ylikuormita hermostoa paljonkaan tehtynä, kunhan muistaa kuunnella lihasten tilaa pk2-lenkeillä erityisesti mäkisessä maastossa ja muistaa tehdä säännöllisesti huoltavia pk1 treenejä. Muita tässä juttusarjassa myöhemmin käsittelemiäni harjoituksia: vk-harjoittelua, mk-harjoittelua, voimaharjoittelua, nopeusharjoittelua ja nopeuskestävyysharjoittelua tulee jaksottaa ja rytmittää nousujohteisiksi kokonaisuuksiksi osaksi vuosiharjoitusohjelmaa.

Pk-harjoittelu onnistuu myös raskausaikana. Kuva otettu 24.7.2010, jolloin oli alle 3 vkoa poikani syntymään.

Jatkan juttusarjaa seuraavaksi vauhtikestävyysharjoitteluteemalla. Pysykää mukana!

Kirjoitellen Sini

Oma toiminimi–kohti unelmaa

Niin on syksy vaan vierähtänyt ja kohta ollaan jo suksien päällä. Ensimmäiset reilut pakkasyöt ovat jo Keski-Suomen korkeudellakin takana ja aamuisin saa katsella ikkunoissa olevia kauniita jääkukkia. Olen nauttinut kisattomista viikonlopuista, jolloin saa herätä rauhassa ja muodostaa päivästä sellaisen kuin haluaa. Samalla olen nauttinut ansaitusta levosta treenien suhteen. Olen aloittanut kevyttä voimaharjoittelua, joka tarttuu nyt paremmin pitkien kisojen puuttuessa. Syksyllä pitämäni tauko kovista harjoituksista luon pohjan uuden rakentamiselle, ja olen monesti huomannut kuinka keho ottaa kovenevaa harjoittelua ihan uudella tavalla vastaan levon jälkeen. On muistettava, että levoksi riittää tauko kovista harjoituksista eikä se tarkoita täydellistä tekemättömäksi heittäytymistä.

Tampereen XCM-finaalikisa jäi minulta väliin keulan jumiutumisen vuoksi. Keula oli Bergamontiin vaihdettu Trekin vanha keula, josta tykkään tukevan ajotuntuman vuoksi. Keula on reilun vuoden vanha ja ongelma tuli vähän yllättäen. Ihmettelin, kuinka ennen herkästi toiminut jousto muuttui koko ajan tahmeammaksi, mutta en osannut arvella siinä olevan vikaa, kun ulospäin ei näkynyt vuotoja. Ajoin tosi kovalla keulalla kaikki viimeiset kisat ja pyörä ei ollut enää nopea teknisillä pätkillä. Samoin huomasin kärsiväni enemmän pään ja käsien säryistä. Ennen Tampereen kisaan keula käytti enää pari senttiä joustosta, joten oli turha lähteä ajamaan täysjäykällä pyörällä maratonkisaa.

Kisan väliin jääminen harmitti, mutta toisaalta kaipasinkin jo taukoa pitkistä kisoista ja lähdimme sen sijaan Sulkavalle viikonlopun viettoon. Punkaharjulla sattui olemaan 4.10. Halkijuoksu-kilpailu, johon olen aiemminkin osallistunut kaksi kertaa. Kisa menee Punkaharjun vanhaa maisematietä lähdön ollessa Harjun Portin huoltoasemalta ja maalin Punkaharjun koululla. Matkavaihtoehtoina on joko 10 km tai 21 km, joista oli helppo tällä kertaa valita lyhyempi vaihtoehto. Matka oli ymmärtääkseni tasan 10 km, jota oli aiemmista vuosista tarkistusmitattu ja pidennetty hieman. Juoksin sen tänä vuonna aikaan 37,32 min, josta tuli parannusta aiemmin samalla pidennetyllä reitillä juostuun aikaan 19 s. Parantunut aika oli yllätys, koska fiilis kisassa ei ollut hyvä ja vasen jalka oli kauttaaltaan jumissa. Kiristynyt pohjelihas ja takareisi eivät vieneet askelta eteenpäin vaan jouduin raahaamaan jalkaa väkisin perässä. Sijoituin kovatasoisessa naisten kisassa kolmanneksi, jääden huimasta Meri Rantasen juoksemasta voittoajasta 35,19 reilun 2 minuuttia. Toiseksi kisassa sijoittui ikäsarjassaan Suomen kärkijuoksija Alisa Vainio. Olin omaan aikaani kuitenkin tyytyväinen, huomioiden reitin mäkisyyden ja siihen suhteutetun kilometrivauhdin.

Viikko Punkaharjun Halkijuoksun jälkeen osallistuin lauantaina 11.10. Jypsin järjestämään Jyväskylän kierto–kuntoajoon yhdessä Pauliina Pohjan kanssa, jossa ajettiin Jyväskylän vaihtelevia maastopolkuja noin 50 km välillä pysähdellen ja pitäen yhden pidemmän ruokatauon Viherlandiassa. Se oli tosi mukava tapahtuma, vaikka sää oli sateisen harmaa ja kastuimme pari kertaa oikein kunnolla. Onneksi lämpö pysyi pääosin yllä, enkä vilustunut, kiitos Pauliinalta saaduista kuivista sukista Viherlandiassa :)

Syyslevon lomassa olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti unelmaani, nimittäin tavoitetta työllistää itseni joskus tulevaisuudessa kokonaan valmennus- ja kunto-ohjaustyön parissa. Sain Personal Trainerin paperit virallisesti kouraan syyskuun lopussa arvostetulta koulutustaholta Trainer4Youlta. Lähden alkuun varovaisesti liikkeelle pientä liikevaihtoa tavoitellen ja vähäisin investointikuluin. Virallisen Y-tunnuksen sain 14.10., ja nyt odottelen ennakkoperintärekisteriin listautumista. Liitin sivuilleni palveluhinnaston ja muutaman esimerkkituotteen, mutta minulta voi toki kysellä muunkinlaisia tarjouksia erityyppisiin valmennuksiin. Kohderyhmäksi otan kaikki elämäntapamuutoksiin ja liikkumiseen tähtäävät kansalaiset kuntopohjasta ja taustasta riippumatta. Ykkösosaamistani edustaa johonkin tavoitteeseen tähtäävät kuntoilijat ja urheilijat, joilla on jonkinlaista treenitaustaa takanaan. Myös kestävyysliikkujan voimaharjoittelun suunnittelu ja ohjaus on vahvaa osaamistani. Ravitsemuksesta olen oppinut vuosien varrella paljon ja pystyn auttamaan erityisesti aktiiviliikkujan ravitsemuksen suunnittelussa. Tarjoan lisäksi tekniikkavalmennusta juoksuun, hiihtoon ja pyöräilyyn. On muistettava, että yksilöohjauksessa saa paljon enemmän irti kuin perinteisissä ryhmävalmennuksissa, joissa palautetta ei ehditä antaa riittävän tarkasti ja yksilöllisesti.

On muuten vielä todettava, että kuivasta syksystä johtuen olen ajanut ennätyspitkään poluilla suuresti nauttien. Eilenkin kurvailin reilut puolitoista tuntia kuivia juurakkopolkuja pitkin uudella menopelillä. Hankimme nimittäin Juhan kanssa yhteisen Bergamontin 29 " Fastlane–täysjoustopyörän, joka tuli hieman liian myöhään ajatellen Tampereen väliin jäänyttä kisaa, mutta eiköhän se ole allani ensi kaudella ns. täpäriradoilla. On jännä juttu, että voimme käyttää samaa pyörää, vaikka pituuseroa meillä on 15 cm. Juha ajaa mielellään pienellä rungolla ja minua taas ei haittaa hieman liian iso runko, kunhan ajoasento ohjainkannattimen puolesta on sopiva. Olemme olleet tosi tyytyväisiä pyörän takajousitukseen, joka ei notku turhaan ja on ylämäessä tehokkaan tuntuinen. Hieman se on painavassa kunnossa, mutta pitää "laihduttaa" sitä talven aikana, niin ensi kesänä mennään kovaa :)

Karpalosuolla

Syksyterveisin Sini

SM-maastoduathlon Iisalmi 27.9.

Viikko SM-maratonin pettymyksen jälkeen oli kiva onnistua Iisalmen SM-duathlonissa ja pyyhkiä aiempi epäonnistuminen mielestä. Tämä kilpailumuoto oli todella hauska kokemus ja herätti mielenkiinnon osallistua myös tulevina vuosina. Kyseessä oli siis maastojuoksua ja -pyöräilyä sisältävä yhdistelmäkilpailu, jossa juostiin ensin 5,1 km, pyöräiltiin 13,8 km ja juostiin lopuksi vielä 5,1 km. Lajien vaihto tapahtui vaihtokarsinassa, jossa lenkkarit vaihdettiin ajokenkiin ja toisinpäin.

Maastoduathlon on ainakin Suomessa pieni ja uudehko kilpailumuoto, eikä SM-kisatkaan ole mitkään suuret. Tämän vuoden kisassa oli mukana arviolta 50 osallistujaa kaikissa sarjoissa yhteensä. Laji on varmasti syntynyt tavallisen "katuduahtlonin" pohjalta maastopyöräilyn suosion lisääntymisen myötä. Toivottavasti kiinnostus lajiin lisääntyy ja kisoja järjestetään tulevinakin vuosina!

Lähdön tunnelmaa

Kisa Iisalmessa oli hyvin järjestetty ja kaikki järjestelyt toimi. Juoksu- ja pyöräilyradat olivat harkiten valittu, ja reitit menivät oikeassa maastossa. Ainoastaan mäkiä olisin kaivannut reiteille hieman lisää ja potentiaalia nousuille olisi maastosta varmasti löytynyt. Pyöräilyreitti oli teknisesti haastava ja haastetta lisäsi entisestään yön yli jatkunut vesisade, joka teki kivistä ja juurista erittäin liukkaita. Kuivana rata olisi ollut juuri minun mieleeni, mutta märät juuret ja erittäin kivikkoiset kohdat olivat jäykkäperäisellä ja hieman liian koviksi jääneillä rengaspaineilla ärsyttäviä ajettavia. Vielä kun jalat olivat etukäteisväsytetyt juoksuosuudella, ei olisi jaksanut koko ajan kevennellä reisien varassa jäykkäperäisellä ajettaessa. Juoksuosuudet kulkivat minulla hyvin, varsinkin viimeinen 5,1 km osuus, jossa aikani huononi ensimmäiseen juoksuosuuteen verrattuna vain 20 s luokkaa. Ensimmäinen juoksuosuus minulta kulki aikaan 18.50. Pyöräilyyn meni aikaa noin 55 min ja viimeiseen juoksuosuuteen sellaiset 19.20. Loppuaikani oli 1.33.57.

1. juoksuosuus on startannut

Kisa lähti liikkeelle hieman nahkean tuntuisesti, johtuen ehkä liian vähäisestä alkuverryttelystä, kun aikaa varusteiden laitteluun ja järjestämiseen vaihtoalueelle meni yllättävän kauan. Juoksuosuudella kierrettiin reilun 1,5 km mittainen lenkki kolme kertaa, jossa pystyi hyvin tarkkailemaan muita kilpailijoita ja erojen syntymistä. Huomasin tehneeni juoksuosuudella toiseen naiskilpailijaan triathlonisti Pauliina Oksaseen melko selvän eron ja saatoin lähteä rauhassa pyöräosuudelle. Ensimmäisessä vaihdossa kokemuksen puute näkyi ja vaihtoon tuhrautui ihan liian kauan. Juoksuosuudella taakseni jääneet mieskilpailijat, mukaan lukien mieheni Juha, saivat minut pyöräosuudella pian kiinni ja jouduin päästämään heidät ohitseni. Jäin liukastelemaan rauhassa pyrkien välttämään kaatumista. Ajelin itsekseni kaksi 7 km mittaista lenkkiä ja kirosin liian kovia rengaspaineita moneen kertaan. Tässä vaiheessa kautta tärinän sieto alkaa olla jotenkin loppu ja alan kaivata alleni täysjoustopyörää.

Tässä Juha vielä takanani

Toinen vaihto meni jo huomattavasti paremmin, enkä tuusannut enää kenkien kanssa. Lenkkareissa olleet pikanauhat toimivat hyvin ja jalat sai pujotettua kenkälusikalla nopeasti lenkkareihin. Juoksuosuudella sain lisää tsemppiä, kun huomasin että Juha oli juossut pyöräosuudella johtaneen Jaakko Mursun ohitse ja oli matkalla kohti M40-sarjan Suomenmestaruutta! Juoksuosuus oli häneltä loistava ja toi selkeän voiton sarjassaan. Juha voitti minua 44 s loppuajassa ja olin todella iloinen hänen puolestaan. Sarjassa oli ihan kunnon kilpailu eikä voitto tullut hänelle ilmaisin. Tässä lajissa tasaisuus molemmissa suorituksissa on valtti. Juha on tänä kesänä juossut omia ennätysaikojaan ja on vahva pyöräilijä teknisessä maastossa, joten tasaisuus riitti voittoon. Tuntuu hienolta huomata, että valmennusohjelmani tuovat tulosta muillakin kuin itselläni. Niinpä matkasimme kotiin kahden SM-mitalin kanssa, mikä ei ole ihan jokapäiväistä herkkua!

Juhan varmaa menoa–minä jo jäänyt

M40 tulokset (3 parasta)
1. Juha Kauppinen JyPs 1.33.13.
2. Jaakko Mursu KuoPys1.35.26
3. Jari Kolehmainen PaksukumiTeam 1.37.15

Nyl tulokset
1. Sini Alusniemi JyPs 1.33.57
2. Pauliina Oksanen Triathlonteam 226 1.58.59

Terkuin Sini

Onnea ja epäonnea

Jämi xc-run päästiin kisaamaan upeassa syyssäässä 13.8. Lämpötila oli kisassa jopa kuuman puolella, kun auringon lämmittäessä lämpötila kipusi yli +20 asteen. Parikymmentä astetta ei ole juoksukilpailun kannalta enää ennätyskeli vaan suoritusta jo hieman verottava lämpötila. Suosiollisin ennätysten tekokeli on itselleni sellainen +10-15 astetta. Nyt kisassa tuli jopa pieni nestevaje, kun juostessa riittävä juominen on haasteellista. Maalissa janotti aikalailla ja lopun iltaa sai juoda nestettä.

Jämi xc-run on 21 km mittainen maastojuoksu, jossa on reilusti korkeuseroja ja alusta kangaspolkua sekä pieniä hiekkateitä. Reitti on erittäin kaunis ja alusta sopivan kimmoisa askeltaa. Oma kisa sujui mallikelpoisesti ja tein oman ennätysajan 1.25.51, mikä oli hyvin verrattuna kahden vuoden takaiseen, josta paransin 51 s. Lisäksi silloin keli oli paljon viileämpi ja lämpökuormitus pienempi.

Kisataktiikkani oli juosta rennon kovaa varmistellen Jämi Craft Triplan johtoasemaani. Mukaan oli ilmoittautunut tänäkin vuonna kenialainen naisjuoksija, joka menisi alusta lähtien menojaan. Niinpä tavoittelin kisassa 2. sijaa. Lähdin juoksemaan ensimmäiset kilometrit rennosti ja sitten vauhtia kiristäen. Puolimaraton on sen verran pitkä matka, että nousujohteinen vauhdinjako tuo yleensä parhaan lopputuloksen, kun alkumatkasta säästyy tärkeätä lihasglykogeeniä. Sain Juhalta maastosta väliaikatietoja, joiden mukaan tein koko ajan lisää eroa takana tuleviin naisiin, joten uskoin saavani hyvän loppuajan. Matka oli kuitenkin raskas, kun runsas hikoilu kuivatti kehoa ja teki voimakkaan janon tunteen. Minun oli kaksi kertaa pysähdyttävä juomaan järjestäjien pisteellä vettä, mikä piristi oloa aina hetkellisesti.

Yritin matkan aikana kiinnittää huomiota rentoon ja rullaavaan askellukseen, etten kurottaisin askelta liiaksi eteen vaan osuttaisin sen enemmän vartalon painopisteen alle. Takana olevat pitkät pyöräkisat olivat saaneet etureidet ja lonkankoukistajalihakset melkoisen kireälle ja lantio tuntui tippuvan alas, vaikka yritin kuinka pakottaa sitä askeleen päälle. Juoksu tuntui siksi epätaloudelliselta eikä niin rullaavalta kuin aiemmin kesällä.

Maaliin pääsy oli ihana tunne ja olo siellä fantastinen. Pystyin tekemään vielä tässä vaiheessa kautta hyvän suorituksen, vaikka kisaväsymys jo vähän painaa. Lisäsin johtoasemaani kokonaiskilpailussa melkein 19 minuuttiin, joten asetelmat ovat hyvät lähteä viimeiseen osakilpailuun, perinteisellä hiihdettävään 42 km mittaiseen kisaan helmikuussa. Täytyy huomioida tämä hiihtotreeneissä ja ottaa perinteinen säännöllisesti mukaan.

Minä ja Pauliina alkumatkasta

Naisten tulokset http://www.jami147.fi/images/jami21_2014/jamixc_2014_tulos_v3.html#N

Viimeinen askel

Jämin juoksusta oli viikko aikaa palautua Hyvinkäällä 20.8. ajetulle maastopyöräilyn SM-maratonille. Aika oli tiukka, mutta muistelin kahden vuoden takaista vastaavaa tilannetta, jolloin ehdin niukin naukin palautua ennen vastaavaa kisaa. Tänä vuonna en päässyt kokeilemaan palautumistani, sillä matka Hyvinkäällä katkesi ennen kuin olin ajanut edes 10 km. Ajoin kovavauhtisella polulla ehkä liian lähellä edellä ajanutta Sonja Kalliota ja en ehtinyt havaita polulle sivusta tunkevaa isoa kiveä, johon poljin kolahti ja heitti minut vauhdilla korkeassa kaaressa tangon yli. Kaatuminen oli aikamoinen jysäys enkä heti huomannut, että olin rikkonut polkimeni vaan yritin ajaa vielä edelle karannutta Sonjaa kiinni. Ajosta ei kuitenkaan tullut mitään, kun en saanut klossia enää kiinni polkimeen ja pysähdyin tutkimaan tilannetta, jolloin huomasin että polkimen metallipidikkeet olivat murtuneet poikki. Olin saavuttanut heti onnettomuuden jälkeen edelleni startanneen Juhan, joka jäi tutkimaan tilannetta kanssani ja katsoimme korjaustoimenpiteet mahdottomiksi, jolloin päätin keskeyttää pakon edessä. Juhalla ei ollut hyvä päivä, ja hän harmistui onnettomuudestani sen verran ettei jatkanut enää omaakaan kisaansa.

Sain kaatumisessa jonkinlaisen tällin, koska minulla oli oksettava olo koko illan, mutta en rikkonut onneksi mitään raajaani tai edes reväyttänyt paikkoja. Selvisin vain komeilla pyörän rungon muotoisilla reisimustelmilla :-)

Todella ikävää, että pyöräilyhistoriani ensimmäinen kalustorikko, joka pakottaa keskeyttämään kilpailun sattui SM-kisaan. Vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat urheiluun ja kasvattavat ihmisenä muuttamalla katselukulmaa hieman laajempaan perspektiiviin. Kisan jälkeisenä päivänä hain voimaa ajamalla nurmikon viimeisen kerran ennen talvea ja mylläämällä perennapenkkejä uuteen uskoon. Aloitimme myös pihapation suunnittelun, joka on tarkoitus tehdä kasvimaan tilalle pihamme perimmäiseen nurkkaan. Paikalta aukenee kaunis näkymä metsäiseen rinteeseen ja siinä on kiva tulevaisuudessa lämmitellä muurattua pihagrilliä. Lapiohommia on aikakin tiedossa lähiviikkoina sekä "lempihommaani" betonitiilien latomista, johon muodostui toissa syksynä viharakkaussuhde ladottaessa tiiliä 150 neliömetrin alueelle ja taltatessa ne kumivasaralla kiinni.

Vielä on kesäkisakautta jäljellä ainakin yksi kisa, nimittäin ensi lauantaina Iisalmessa järjestettävä maastoduathlon, joka kuulostaa hauskalta kisamuodolta sisältäessään 5 km juoksua + 14 km maastopyöräilyä + 5 km juoksua. Haluan kokeilla tuota lajia, sillä molemmat sujuvat kilpailuissa yksittäin, siis miksi ei myös yhdessä. Iisalmen jälkeen päätän lähdenkö vielä maratoncupin finaaliin Tampereelle vai aloitanko jo lepokauden ennen hiihtokisakautta. Kevennän reilusti harjoittelua loka- ja marraskuun ajaksi, jolloin keräilen kesältä tulleet kovat harjoitusvaikutukset talvivarastoon.

Eetu keräsi sienet ja minä puolukat

Räntää sataa ja takassa tulet, mikäs tässä kirjoitellessa
Sini

Tähtisadeajot 7.9.

Tänään ajettiin Tähtisadeajot Nyrölässä upeassa syyskelissä. Kyseessä oli yksi syksyn suosikkikisoihini lukeutuva tapahtuma. Paljon nopeasti ajettavaa maastopolkua ja reilusti ylämäkiä sisältävä kisa lähes kotimaisemissa. Ajelen monesti Nyrölän ja Saaremaan suunnalla cyclocross-pyörälläni lenkkejä erityisesti syksyisin ja keväisin, kun maastot ovat märkiä. Kisan kruunasi upea päivä, joka oli ilmojen puolesta kuluneen syksyn paras. Oma kisa meni taustoihin nähden todella hyvin, kun Imatran jälkeiset kolme viikkoa ovat kuluneet enemmän tai vähemmän flunssaisena. Jouduin jättämään väliin edellisviikolla sekä Kuukan hölkän että piirimestaruusmaastokisan epämääräisen väsymyksen sekä tukkoisen olon vuoksi.

Kisareitti kulkee hiekkatiellä, asfaltilla ja metsäpoluilla, joista metsäpolkuja on kuitenkin eniten ja kisaa voikin pitää ihan rehtinä maastopyöräilynä. Tähtisarjassa reitti kierretään kahdesti, jolloin matkaa kertyy 60 km. Tarjolla on myös puolimatkan vaihtoehtoja eri sarjoissa. Reitille oli tullut edellisvuodesta vielä hieman lisää polkua ja radasta muodostui sitä kautta hieman viimevuotista hitaampi. Silti paransin aikaani viime vuodesta pari minuuttia ajaen nyt aikaan 2 t 13 min. Vaikka maasto-osuudet olivat helppoa polkua ja kärrytietä, ajoin samoilla renkailla kuin tähänkin saakka eli Rocket Ron 2.2 edessä ja Racing Ralph 2.2 takana. Ne rullasivat riittävän hyvin myös hiekkateillä ja maasto-osuuksilla pystyin pitämään kovaa vauhtia. Polut olivat kuitenkin täristäviä kovaa ajettaessa ja ihan nakkirenkaat olisivat pomppineet vauhtia ehkä liikaa pois.

Vaikka lämmittelin melko hyvin ennen starttia, tuntui lähtö jaloissa nihkeältä ja aloin lämmetä kunnolla ajorytmiin vasta ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa. Vaikeasta alusta huolimatta huomasin päässeeni heti naisten keulapaikalle, sillä ajoin miesten pääjoukosta muodostuneessa kakkosletkassa. Hyvä alku takasin sen, että poluilla ei tarvinnut ohitella edessä olevia vaan pääsin pyörittämään nopeasti eteenpäin. Sain nopeilla osuuksilla jonkun verran peesiapua, mutta ylämäkiä riitti reitillä niin paljon, että niissä jokainen joutui polkemaan tosissaan. Jalkani lämpenivät loppua kohden ja toisella kierroksella Lehmämäen kovimmassa nousussa kulki jopa hyvin ja lähdin mäen päältä vetämään pientä letkaamme hyvällä iskulla.

Tulokset Nyl 60 km

1.     Alusniemi Sini     JYPS     2:13:58    
2.     Lavonen Suvi     Chebici-Isku Donna     2:44:15    
3.     Niittynen Marjo     Tampere     2:44:34    
4.     Väkevä Veera     CC Helsinki     2:56:14    
5.     Kylmäniemi Heli     Kaupin Kanuunat     2:58:19    
6.     Väisälä Marja     Kuntoriihi     2:58:45   
7.     Alaoja Vilhelmiina     JYPS     2:59:40   
8.     Juola Hanna     Korson Kaiku     4:02:23    


Juhan tavoitteena oli pysyä minun matkassani, mutta tänään ei ollut hänen päivänsä ja takkiin tuli tällä kertaa 6 min. Liekö syynä ollut tiistaina Laajavuoressa liian innokkaasti ajettu piirinmestaruuskisa, josta hän nappasi M40-sarjan voiton ja vahvisti samalla Ride Store -cupin voiton ikäsarjassaan.

Minä ja Juha verkkaamaan lähdössä. Kuva Lasse Vuori

Minulla oli muutoinkin hyvä viikonloppu takana, kun perjantaina läpäisin pt-näyttökokeen ja lauantaina imin tietoa kuntouttavasta harjoittelusta ja toiminnallisesta anatomiasta. Toivotaan nyt että flunssa ja yskät jäivät Nyrölän Lehmämäkeen, eivätkä kiusaa minua enää tänä syksynä. Suunta on nyt kohti ensi lauantain Jämi XC-runia 21 km maastossa, jota odotan mielenkiinnolla. Ensi viikon treenien pääpaino on juoksussa ja pakaroiden aktivoinnissa :-). Viikonlopun tietoiskussa tajusin, että kropan voimakkain lihas on ollut mukanani vain vapaamatkustajana, mutta nyt se saa kurinpalautuksen.

Nyrölän nopeaa polkua. Kuva Studiovoima

Kiitos Tähtisadeajojen järjestäjille hienosta tapahtumasta ja Tahkon veroisista palkinnoista! Erityisesti arvostan sitä, että miesten ja naisten sarjassa oli tismalleen samat palkinnot, mikä ei vielä tänäkään päivä toteudu läheskään kaikissa kisoissa. Kiitos myös hiihtoseuran talkooväelle kovasta kannustuksesta reitin varrella.

Tulokset http://www.tahtisadeajot.fi/index.php?option=tulos14

Haastattelussa maalin jälkeen. Kuva Lasse Vuori

Imatra mtb 16.8.

Imatra mtb:stä on jo kaksi viikkoa ja saan nyt vasta päivitettyä raporttia, mikä kertoo pienoisesta päälle iskeneestä syyskiireestä. Aikaa on mennyt puutarhan elonkorjuutöihin ja Kuntomaailman ohjaustuntien suunnitteluun, minkä lisäksi päälle painaa vielä pt-opintojen lopputentti ja harjoitusasiakkuuden loppuraportointi. Näiden lisäksi sairastimme koko perhe myöhäiskesän flunssan, josta minä onneksi selvisin vähimmällä vain pienellä kurkkukivulla ja nuhalla. Juhalla flunssa kesti kaikkiaan kaksi viikkoa ja Eetulla tuli kaksi flunssaa peräkkäin. Toivottavasti päivähoidon aloittaminen uudessa isommassa päiväkodissa ei tuo perheeseemme sairastelukierrettä.

Itse uskon flunssan torjunnassa vanhoihin perinteisiin konsteihin, kuten hyvään käsihygieniaan ja reiluun c-vitamiinimäärään. Tosin lapsen kanssa ei voi välttyä täysin runsaalta basillien saannilta, kun aivastus voi tulla yllättäen vaikka keskelle omaa naamaa tai sormet eksyä omalle ruokalautaselleni jne. Onneksi kolme vuotta vanhat marjapensaamme tuottivat jo 20 l puna- ja mustaherukoita, joita syömällä joka päivä saa hyvää vastustuskykyä.

Imatra mtb ja samalla vietetty kyläreissu isäni luona oli rentouttava viikonloppu. Kisareitti edusti tämän kesän parasta maratonreittiä. Sopivan teknistä polkua oli suurin osa 30 km kierroksesta, joka ajettiin kahteen kertaan. Sää oli mitä parhain ja reitti kuivassa kunnossa. Oli nautinnollista päästellä menemään hienoja polkuja Saimaan rantoja pitkin. Lisäksi reitillä oli nousua ihan kelpo määrä n. 900 m 60 km kohden. Ajoimme Juhan kanssa yhtä matkaa koko kisan  ja tulimme rinta rinnan maaliin. Juhalla oli hyvä päivä ja alla isoilmatilalliset renkaat, jotka sopivat reitille tosi hyvin. Itse ajoin samalla rengastuksella, millä tähänkin saakka eli edessä Rocket Ron 2,2 ja takana Racing Raph 2,2. Rangaspaineet olisivat saaneet olla tässä kisassa vieläkin pienemmät, sillä suurin osa reitistä oli muhkuraista polkua. Yleensä paineet ovat minulla jonkin verran alle 2 bar, oman pumppumme mukaan edessä 1,4 ja takana 1,5 baria.

Kisa edusti rentoa tekemisen meininkiä ja ajonautintoa, jota ei joka kisassa aina löydy. Jalat toimivat hyvin koko kisan ajan ja pyörän hallinta oli hyvää. Bergamont on tämän tyyppisellä radalla omimmillaan, jossa on jatkuvaa mutkaa ja pikkutarkkaa ajettavaa. Pyörän käsiteltävyys vastaa likipitäen 26" pyörää.

Imatra mtb Naiset kilpa 60 km

Sija	Nro	Nimi	Seura	Tulos
1.	526	Alusniemi Sini	Jyväskylän Pyöräilyseura	3:01:00
2.	553	Vähämetsä Ruut	Kiiri / Erigeepper Challenge	3:34:00
3.	528	Similä Milla	MTBC Pro Napalm	4:51:53
4.	527	Kuusimäki Iina	HC-Kaivoksela	5:10:33

Kisan jälkeen olen ottanut treenien suhteen rennosti, kun muuta kiirettä on riittänyt ja kelit ovat olleet varsin sateiset. Maastoon ei ole oikein tehnyt mieli mennä kuran keskelle ajamaan, vielä kun ilmat ovat olleet sateisina päivinä niin koleat. Olen ajanut varsinaisen maastolenkin Imatran jälkeen vain kolme kertaa. Eilen tuli vedettyä kyllä aivan mahtavassa kelissä Juhan kanssa 3,5 t pelkästään polkuja pitkin. Teen tämän mittaisia yli 3 t mittaisia lenkkejä harvoin, ehkä kerran kuussa. Yleensä tyydyn 2,5 tunnin lenkkeihin ja peruskauraa ovat 2 tunnin kieppeillä olevat maastolenkit. Muutoin olen juossut 1-1,5 t mittaisia lenkkejä sekä ajellut "hyötyajoa" hiekkateillä ja kevyen liikenteen väylillä. Olen kiinnittänyt tänä kesänä erityistä huomiota lihasten vireyden säilyttämiseen tekemällä vähintään kerran viikossa erityyppisiä hyppelyitä, koordinaatioita ja loikkia. Lisäksi olen tehnyt juoksulenkkien lomassa usein lyhyitä kiihdytyksiä, jotka aktivoivat jalkojen hermotusta.

Lihakset ovat pysyneet tänä kesänä tavallista paremmassa kunnossa, vaikka olen ajanut pitkiä kisoja paljon. Ainoastaan nyt flunssa aikana koin lihaksissa selvää väsymystä, mikä saattoi kylläkin johtua viruksesta eikä harjoittelusta. Joka tapauksessa Imatran jälkeen tullut 3 viikon kisatauko osuu hyvään saumaan ja antaa aikaa perusharjoittelulle, jotta suorituskyky säilyy hyvänä syyskuussa ajattavalle SM-maratonille. Samalla saan painotettua harjoittelussani hetkellisesti enemmän juoksua, jotta olen 13.9. iskussa Jämi XC-runissa. Jämin 21 km mittainen maastopuolimaraton juostaan viikkoa ennen SM-kisaa, mutta ainakin viime vuonna nuo kaksi pelasivat loistavasti yhteen ja Ylöjärvellä kulki hienosti.

Yksi jalkojen palautumiseen käyttämäni uutuus tälle kesälle on ollut Compressportin Full leggins-kompressiolahkeet ja -säärystimet. Olen suorastaan ihastunut Full legginsien tuntumaan ja jalkojen turvotusta vähentävään vaikutukseen. Ne toimivat erityisen hyvin pitkillä automatkoilla kisan jälkeen. Käytän niitä usein myös kotona palautumistarkoituksessa tai jos tunnen jalat jotenkin väsyneiksi. Kangasmateriaali on ohutta, mutta silti vahvaa ja ne eivät hiosta päällä.

Full legginsit

Odotan seuraavaa kisaa jo innolla pitkältä tuntuneen kisatauon jälkeen, nimittäin ensiviikonloppuna 7.9. Nyrölässä ajettavia Tähtisadeajoja. Luvassa on 60 km nopeahkoa reittiä, mutta kuitenkin mukavia polkuja ja ylämäkiä (-:

Syksyisin terveisin Sini

Jämi 84-mtb 2.8. ja Lavkarittet Norja 9.8.

Viimeisin kisareissu tuli heitettyä Pohjois-Norjassa, josta kotiuduimme sunnuntai-iltana. Reissu oli kaikin puolin hieno ja kokemisen arvoinen. Ulkomaan kisoissa on aina oma lisämausteensa uusien maisemien ja ennen kokemattoman reitin muodossa. Kerron ensin huonommat "uutiset", niin on mukava lopettaa hyviin :-)

Ennen Norjan reissua kävin edeltävänä viikonloppuna ajamassa Jämi-84 mtb:n. Pidän yleensä monenlaisista reiteistä, mutta en ole koskaan oppinut pitämään Jämin reitistä, joka ei mielestäni edusta maastopyöräilyä sanan varsinaisessa merkityksessä. Reitillä on oikeata polkua vain muutama kilometri, joka sekin erittäin helppoa ajettavaa, eikä radalla pääse hyödyntämään teknistä maastoajotaitoa juuri missään. Kisassa painottuu sen sijaan suhteettoman paljon ryhmäajo ja peesaus lopputuloksen kannalta. Itse ilman maantietaustaa ajavana kuskina en osaa peesata niin taitavasti, kuin pitäisi. Jättäydyn turhan kauas edellä ajavasta, enkä saa enää optimaalisinta tuuliapua. Ajoin kisan kyllä suurimmalta osin ryhmässä, ja yritin sopivissa kohdissa peesata parhaani mukaan, mutta silti riittävän tuuliavun saaminen oli vaikeaa.

Kisa lähti käyntiin osaltani hyvin ja sain paikan läheltä pääjoukkoa. Ensimmäiset kilometrit ajettiin leveätä maastouraa ja reitti oli siltä osin miellyttävä. Ajon nihkeys alkoi kuitenkin jo 13 kilometrin kohdalla, jossa siirryttiin isolle hiekkatielle ja yhteisajo nousi merkitseväksi. Ajorytmi oli vaikeata sovittaa edellä menevän takarenkaan mukaan, ja huomasin koko ajan valuvani turhan kauas edellä ajavasta, jolloin jouduin taistelemaan liikaa tuulta vastaan. Myös sukkulamaisen maantieajoasennon hakemisessa oli vaikeuksia maastoon säädetyn melko korkealla olevan ohjaustangon kanssa. Sen sijaan Lahden Pyöräilijöiden Susanna Laurilan meno näytti vahvalta ja hän ajoi samassa porukassa kahden muun saman seuran mieskuskin kanssa.

Yritin tavoitella välikiriä 25 km kohdalla, mutta Lahden Pyöräilijöiden meno oli ylivoimaista, enkä pystynyt vastaamaan heidän irtiottoonsa hieman ennen lentokentän sivua. Jalkani tuntuivat jo siinä vaiheessa huonoilta. Ne eivät tykänneet tasaisesta kovavauhtisesta pyörittämisestä, mitä maantietyyppinen ajorytmi vaatii, vaan kaipasivat selkeämpää ylämäki-alamäki–rytmiä. Niinpä Lahden Pyöräilijät pääsivät karkaamaan hieman ennen 60 km kohtaa, jolloin letka hajosi kahtia ja jäin ajamaan takimmaiseen ryhmään. Letkamme yritti vielä ajaa etummaista ryhmää kiinni, mutta ei onnistunut siinä.

Myös Juha yritti auttaa minua alkumatkasta parhaansa mukaan vetämällä joitakin pätkiä, mutta hän väsähti noin 60 km kohdilla ja jäi köröttelemään loppumatkan itsekseen. Minä jatkoin kolmen hengen ryhmässä loppuun saakka ja sain loppumatkasta toiselta seurakaverilta vetoapua hiekkatieosuuksilla.

Maaliin sain ajella rauhassa, sillä tiesin olevani selkeä 2. Kolmas nainen oli kaukana takana, mutta myös Susanna oli polkenut jo pitkälle karkuun eikä hänen kiinnisaaminen ollut realistista. Loppuaikani tasan kolme tuntia oli sentään edellisvuotista aika paljon parempi, ja antoi minulle hyvän etumatkan JämiTriplaan, jos omasta suorituksesta jotain hyvää haluaa etsiä. Onnistunut suoritus Jämi-84:ssä tuntuu valuvan vuodesta toiseen ohi sormien. Täytyy todeta, että vahvuuteni eivät vain osu yksiin tämän kisan kanssa. Onneksi Jämi xc-runista on jäänyt hyvät muistot kahden vuoden takaa. Juoksussa ei ole peesauksella mitään merkitystä ja siinä voi tehdä täysin oman suorituksen, minkä vuoksi olen taas innolla mukana 13.9.

Lavkarittet-maastokisa puhdisti minut Jämin pettymyksestä ja olen taas täynnä intoa. Reissu jätti kokonaisuudessaan mahtavan fiiliksen päälle ja treenit maistuvat taas. Elän mielikuvissani yhä Norjan vuonoilla ja sumuisilla vuorilla.

Matka alkoi torstaina 8.8., jolloin starttasimme Jyväskylästä viiden hengen porukalla kohti Kilpisjärveä. Mukana seurueessa olivat Jypsiläiset Mauri, Ismo, Vesa ja mieheni Juha. Taitoimme matkaa tila-autolla, jonka takatilaan saimme mahtumaan pyörät ja kassit. Ajoimme perille samana päivänä, joten automatka tuntui kyllä pitkältä. Onneksi ehdimme vielä illalla tekemään pienen jaloittelulenkin ja verryttelemään jäykistyneitä kinttuja kiipeämällä majapaikan vieressä kohoavan Salmivaaran päälle. Meillä oli mukava mökkimajoitus aivan Kilpisjärven "keskustassa", siis ihan kaupan vieressä. Kilpisjärvellä oli vielä lähes yötön yö ja aurinko paistoi korkealla vielä yhdentoista aikaan kontrastina Keski-Suomen jo pimenneisiin iltoihin. Niinpä illalla oli vähän unensaantivaikeuksia ja jouduin pimentämään silmät mustalla kaavulla.

Salmivaaralla

Perjantai alkoi aurinkoisena ja kirkkaana, ilman ollessa +14 astetta. Navakka tuuli teki ilmasta kuitenkin viileän tuntuisen, erityisesti kun kotipuolessa oltiin hikoiltu reilu kuukausi jopa +30 asteen lämpötiloissa. Lähdimme aamupäivällä ajelemaan Saana-tunturin laitamille ja testaamaan samalla sopivia rengaspaineita kivikossa. Mäen reunoilta löytyi Maurin opastamana kiva sopivan kivikkoinen nousu, jossa sai hyvää tuntumaa seuraavan päivän kivikkoon. Kävimme Saanan päivätuvalla kääntymässä ja ihailemassa Saanajärveä. Tuuli puhalsi sen verran navakasti, että kovin kauaa ei voinut maisemia ihastella vaan matkaa oli jatkettava pian. Laskin ensimmäisenä mäkeä alas ja jäin odottelemaan jonkin matkan päästä, kun muita ei kuulunut. Pian viipymisen syy selvisi, kun Maurilta oli hajonnut rengas terävässä kivikossa. Lapin kivet ovat varsin teräväreunaisia Etelä-Suomen metsiin verrattuna. Sain kuvan siitä, että kisarenkaat pitäisi olla siis kestävät ja sellaiset, joissa voi käyttää pientä painetta. Loppuilta meni ajellessa kisan maalipaikalle Skibotteniin hakemaan numerolaput ja tutustumaan kisan lähtöalueeseen Hattengissa. Kävimme Skibottenissa myös Jäämeren rannalla ihastelemassa laskuveden esiin tuomia lukuisia pikkusilmukoita ja rakkolevää. Ihastuin aaltojen hiomiin sileisiin kiviin ja simpukoihin niin paljon, että keräsin niitä matkamuistoksi ja Eetulle tuliaisiksi.

Saana-tunturin lenkillä

Kisapäivä oli lauantai ja lähdimme yhdeksän maissa ajamaan kohti Hattengissa sijainnutta kilpailun lähtöpaikkaa. Kisareitti oli 68 km mittainen ja koostui monipuolisesta maastosta. Reitin alku oli pelkkää enemmän tai vähemmän jyrkkää nousua aina 17 km saakka. Norddalenin laaksossa noustiin tunturissa puurajan yläpuolelle ja mäen jyrkin osuus noustiin serpentiinimutkaista kapeahkoa ja kivikkoista uraa, joka vaati tarkkaa ajosilmää, mikäli halusi säästellä renkaan kupeita teräviltä kiviltä. Mäen päällä odotti reitin korkein kohta 840 m meren pinnan yläpuolella, jossa oli samalla väliaikapiste. Tavoitteenani oli alittaa nousussa edellinen naisten ennätysaika, joka rapsahti kirkkaasti rikki ja tein uuden recordin 1.03. Ylämäkeen tuli lisähaastetta reitille aiemmin lähteneistä ikäsarjalaisista ja runsaasta kuntoilijajoukosta, joka tallusteli edessä välillä kaksi rinnakkain. Vaikka pyytelin kohteliaasti tilaa, ei reaktiot olleet monillakaan kovin nopeita ja jouduin hidastamaan paikka paikoin.

Mäen päältä lasketeltiin alaspäin kohti Lavkadalenia 22 km erittäin vauhdikkaasti. Soratie oli kuitenkin leveä ja hyväpintainen laskea ja vauhdin saattoi päästää kohoamaan suureksi. Skibottnilaaksoa kohti mentäessä reitti yhdistyi E8 asfalttitiehen, jota ajettiin vauhdikkaasti 10 km. Asfaltilla puhalsi navakka vastatuuli, joten kohdalle sattuneesta peesistä saattoi olla todellinen apu. Itse pääsin peesaamaan suurimman osan asfalttipätkästä, lukuun ottamatta pitkää nousua, jossa norjalaiset miehet antoivat minun vetää. Asfalttipätkä meni yllättävän nopeasti ja pian käännyimme pienemmälle kärrytielle, joka muuttui välillä kapeaksi poluksi. Reitti meni lopussa myös leirintäalueen läpi, jossa oli turisteja huutamassa kannustusta. Noin viisi kilometriä ennen maalia oli vielä yhtenäinen 400 m mittainen polkunousu, joka kulki ylös vielä lähes kokonaan putkelta hyvällä rytmillä. En ollut siihen mennessä ulosmitannut vielä kaikkea. Katselin loppumatkalla ajoaikaani ja huomasin, että olin rikkomassa selvästi edellisen naisten reittiennätysajan 2,55. Lisäksi radan loppua oli muutettu hitaammaksi, kun reitti ei noussut kulkemaan edellisvuosien tapaan isolle tielle vaan mutkitteli loppuun saakka pientä muhkuraista polkua pitkin, minkä vuoksi reitin arvioitiin hidastuneen noin 5 min edellisvuodesta. Siten loppuaikani 2,47 oli hienoa luettavaa.

Juha oli jäänyt minusta heti alussa, kun pitkä nousu alkoi jyrkkenemään ja ajeli lähes koko ajan yksin päästen loppuaikaan 2.51. Ajalla irtosi M30-luokan voitto. Mauri sijoittui M60-luokassaan toiseksi ja Ismo M50-luokassa viidenneksi.

Keli kisassa oli mitä parhain, vaikka pelkäsin aluksi aiemmasta kokemuksesta johtuen oikukkaita Jäämeren säitä. Aurinko paistoi koko kisan ajan ja lämpöä oli melkein +20 astetta. Jouduin matkalla riisumaan lisähihatkin pois ja avaamaan ajopaidan vetoketjua, kun vähemmälläkin tarkeni. Maalissa minua haastateltiin ja kuvailtiin sekä onniteltiin paikallisten puolelta. Kisaa seurasi palkintojenjakojuhla, joka juonnettiin myös englanniksi. Sain vaivan palkaksi norjan kruunuja sisältävän kirjekuoren ja lasisen kunniapalkinnon.

Majoituimme kisan jälkeen Kilpisjärvellä vielä yhden yön, että saimme lähteä levänneenä ajamaan sunnuntaiaamuna kotiin. Reissusta ja kisasta jäi hienot muistot ja halu mennä uudestaan. Kisajärjestelyt olivat toimivat ja ilmapiiri fantastinen, niin kuin ulkomaankisoissa yleensä. Lisäksi Mauri toimi hyvänä matkaoppaana eikä paikkojen etsimiseen mennyt aikaa. Kisajärjestäjät olivat otettuja suomalaisista osallistujista ja pyysivät auliisti osallistumaan uudelleen. Toivottavasti pääsen osallistumaan kisaan myös tulevina vuosina.

Kisasivut lavkarittet.no

Kisan jälkeen

Ensi viikonlopuksi lähdemme kyläilemään Sulkavalle ja ajan samalla nyt toista kertaa järjestettävän Imatra mtb:n. Tiedossa on 60 km edestä hienoiksi kehuttuja polkuja.

Matkamuistoista nauttien 
Sini